Tutkimuksessa selvitettiin lohen kehitykseen vaikuttaneita syitä sekä ympäristöolosuhteiden että ihmistoiminnan vaikutuksia. Kuva: Panu Orell / LuonnonvarakeskusSuomalainen tutkijaryhmä osoitti geneettisten tutkimusmenetelmien avulla lohen mereisten ravintovarojen muutoksen vaikuttavan Tenon lohen koon pienenemiseen. Myös muutokset lohen kalastuksessa Tenojoessa ovat yhteydessä lohen kokoon.

Tuore Science-tiedelehdessä julkaistu tutkimus osoittaa, että Tenojoen lohen koon pieneneminen on yhteydessä sekä lohen kalastukseen Tenojoessa että epäsuorasti kalastukseen Jäämerellä, jossa lohen tärkeää ravintokohdetta, villakuoretta, on kalastettu voimakkaasti. Villakuorekannan koko on vaihdellut rajusti viime vuosikymmeninä, ja kannan vaihtelu on yhteydessä Tenon lohen sukukypsyysikää säätelevän geenin muutoksiin. Heikkojen villakuorekantojen aikana lohien koko pienenee.

”Kasvatetun lohen tuotannossa rehuna käytetyn villakuoreen kalastus vaikuttaa epäsuorasti Tenon lohen geneettiseen muutokseen ja koon pienenemiseen”, sanoo professori Craig Primmer Helsingin yliopistosta. ”Viime aikoina kehitys on kulkenut kohti muiden proteiinilähteiden käyttöä kalankasvatuksen rehuna. Tämä tutkimustulos osoittaa näiden pyrkimysten tärkeyden lohikantojen monimuotoisuuden turvaamiseksi”, jatkaa Primmer.

Muutokset Tenojoen kalastuksessa vaikuttavat lohen kokoon

Myös lohenkalastuksen muutokset Tenojoessa vaikuttavat lohen sukukypsyysikään ja kokoon. Perinteinen lohipato pyydystää erityisesti pienempää, yhden vuoden meressä kasvanutta lohta. Patopyynti on vähentynyt jyrkästi viime vuosikymmeninä ja samaan aikaan pienten lohien osuus on kasvanut Tenojoessa. ”Tämä tulos yllätti, koska verkkokalastuksen oletetaan yleensä pyydystävän erityisesti suurempaa lohta. Keskustelu saamelaisten kalastajien kanssa osoitti perinteisen tiedon tärkeyden: lohipadon verkon silmäkoko, pyynnin ajoittuminen sekä padon käyttö etenkin matalilla jokialueille kohdistavat pyyntiä erityisesti pienempiin lohiin”, kertoo tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

”Osoitimme jo aiemmassa tutkimuksessamme, että Tenon lohen sukukypsyyden saavuttamisen ikä ja lohen koko ovat pienentyneet viimeisten vuosikymmenten aikana”, kertoo Yann Czorlich, artikkelin pääkirjoittaja. ”Nyt selvitettiin kehitykseen vaikuttaneita syitä sekä ympäristöolosuhteiden että ihmistoiminnan vaikutuksia. Keräsimme laajoja tietoja muun muassa meriveden lämpötilamuutoksista, lohenkalastuksen tehon vaihteluista ja Jäämeren kalalajien kalastuksesta, jotka yhdistettiin pitkän aikavälin aineistoihin Tenojoen lohikantojen muutoksesta.”

Tutkimuksessa hyödynnettiin Luken ainutlaatuisia seurantatietoja ja lohien suomunäytekokoelmia yli 40 vuoden ajalta. Tenojoen kalastajat ovat keränneet suomunäytteitä lohisaaliistaan 1970-luvulta lähtien. Suomunäytteistä saatiin selville lohien ikä ja koko sekä eristettiin tutkimuksessa käytetty DNA.

Tutkimusryhmä koostui Helsingin yliopiston, Luken ja Turun yliopiston tutkijoista. Tutkimusrahoitusta saatiin Suomen Akatemialta ja Euroopan tutkimusneuvostolta.

Smoltit ohjautuvat suppilossa välppien avulla kiinniottohäkkeihin. Kuva: Pohjois-Pohjanmaan liittoSmoltit päätyvät alasvaellusväylää pitkin voimalaitoksen alakanavaan. Kuva: Pohjois-Pohjanmaan liittoNoin vuoden kestänyt lohikalojen vaelluspoikasten eli smolttien alasvaellusväylän rakennusurakka on valmistunut Iijoen ylimmällä voimalaitoksella, Haapakoskella. Hanke on merkittävä, sillä kyseessä on Suomen ensimmäinen lohikalojen alasvaellusväylä. Väylän yhteyteen rakennettiin myös kalojen kiinniottolaitteisto. Rakenteen lopulliset kustannukset ovat noin 1,75 miljoonaa euroa.

– Hanke on hyvä esimerkki toimivasta yhteistyöstä, jolla on saatu aikaan konkreettisia toimenpiteitä Iijoella. Väylän valmistuminen on iso askel Iijoen vaelluskalakokonaisuuden kannalta, kertoo toimitusjohtaja Jani Pulli PVO-Vesivoima Oy:stä.

– Näemme Haapakosken ratkaisun erittäin tärkeänä valtakunnallisesti. Väylän toimivuudesta saatava tieto auttaa vastaavien rakenteiden valmistelussa ja rakentamisessa muissakin Suomen rakennetuissa joissa, painottaa erityisasiantuntija Jouni Tammi, maa- ja metsätalousministeriöstä.

Smolttien alasvaellusväylä ja kiinniottolaite koostuvat voimalaitoksen yläkanavan puolelle ulottuvasta suppilosta, suppiloon sijoitetuista välppärakenteista, pylväskääntönosturista, kahdesta kiinniottohäkistä sekä kahdesta putkesta. Molempien putkien halkaisija on yksi metri. Lyhyempää putkea käytetään muun muassa laitteiston virtausolosuhteiden säädössä. Pidempi 130-metrinen putki kulkee voimalaitoksen alakanavan ja ohijuoksutusuoman välisen kannaksen kautta voimalaitoksen alakanavaan. Tätä putkea pitkin kalat pääsevät vaeltamaan, mikäli niitä ei oteta kiinni tutkimuksia tai ylisiirtoja varten.

– Väylään johdettiin vettä testiajona marraskuun alkupuolella ja kaikki vaikutti toimivan teknisesti kuten on suunniteltu. Varsinaiseen testiin rakenne pääsee kalojen kanssa toki vasta ensi kesänä. Osana hanketta järjestämme väylään myös kameraseurannan, kertoo Iijoen vaelluskalahankkeen 2020–2022 projektipäällikkö Mirko Laakkonen Pohjois-Pohjanmaan liitosta.

Alasvaellusväylän alkuosassa on kiihtyvä virtaus. Tarkoituksena on, että smoltit tulevat väylän suulle ohjausaitaa seuraten, havaitsevat väylän virtauksen ja hakeutuvat sen houkuttelemana väylään. Tämän jälkeen kalat ohjataan joko kiinniottolaitteeseen tai putkea pitkin voimalaitoksen alakanavaan jatkamaan vaellustaan.

Alasvaellusväylää käytetään 1–3 m³/s virtaamalla. Alustavasti on suunniteltu, että alasvaellusväylässä on vettä toukokuun puolestavälistä heinäkuun loppuun. Smolttien vaellushuipun oletetaan ajoittuvan Iijoella kesäkuun alkuun veden lämpötilan ollessa noin 10–12 °C. Alkuvuosina smoltteja on tarkoitus siirtää kuorma-autokuljetuksilla alimman voimalaitoksen, Raasakan alapuolelle. Mikäli laitteisto osoittautuu toimivaksi ja riittävän tehokkaaksi, on vastaavat rakenteet tarkoitus rakentaa muille padoille. Näin mahdollistetaan kalojen vaellus yläjuoksulta merelle.

- Järjestelmä sisältää paljon sähkölaitteita ja automatiikkaa. Esimerkiksi suppilo säätyy automaattisesti seuraten yläkanavan vedenvaihteluita. Keväällä laitteen käyttäjille järjestetäänkin käyttökoulutus mm. virtaamaolosuhteiden tilannekohtaiseen optimointiin ja kiinniottolaitteiston käyttöön liittyen, jatkaa ympäristöasiantuntija Jyrki Salo PVO-Vesivoima Oy:stä.

Iijoella tavoitellaan Vesistövision 2030 mukaisesti lohikalojen luontaisen elinkierron palauttamista. Smolttien alasvaelluksen onnistuminen on yksi keskeisimmistä elementeistä tässä kokonaisuudessa, johon ensivaiheessa kuuluu myös Raasakan ylösvaellusratkaisun toteuttaminen kalojen kiinniotto- ja ylisiirtomahdollisuuksineen. Näistä saatuja tutkimustietoja ja kokemuksia on aikomus hyödyntää Iijoen jatkotoimenpiteissä.

Vaelluspoikasille tarvitaan erilliset reitit, sillä nousukaloille tarkoitetut kalatiet toimivat yleensä huonosti alasvaelluksen tukena. Useat tutkimukset osoittavat, että smolttien vaellus hidastuu ja osin pysähtyy voimalaitoksilla. Lisäksi osa smolteista voi vammautua tai jopa kuolla uidessaan turbiinien läpi. Smoltit on vaikea ohjata kalateihin ja lisäksi smoltit voivat jäädä oleilemaan niihin. Alasvaellusreitit mahdollistavat smolteille turvallisen kulun voimalaitosten ohi. Luonnonvarakeskus onkin vuonna 2018 laatinut Iijoelle yleissuunnitelman kaikkien voimalaitosten alasvaellusreiteistä.

Alasvaellusväylän rakennusurakoitsijana toimi OMP-Konepaja Oy. Rakennuttamiskonsultoinnista vastasi Welado Oy. Väylän on suunnitellut Sweco Rakennetekniikka Oy yhdessä Iijoen vaelluskalahanketoimijoiden kanssa. Luonnonvarakeskus tutkii alasvaellusväylän ja aiemmin asennetun ohjausaidan toimintaa telemetriatutkimuksen avulla kesällä 2022. Alasvaellusväylän eri rakentamisvaiheista on valmisteilla video, joka myös julkaistaan kesällä 2022.

Alasvaellusväylän rakentaminen on osa Iijoen vaelluskalahanketta 2020–2022. Hankkeen muita toimenpiteitä ovat mm. lohikalojen ylisiirrot ja seuranta sekä pienpoikasten istuttaminen. Hanketta toteuttavat PVO-Vesivoima Oy, Lapin ELY-keskus, maa- ja metsätalousministeriö, Ii, Oulu, Pudasjärvi, Taivalkoski, Kuusamo, Pohjois-Pohjanmaan liitto, Iijoen kalatalousalue, Metsähallitus, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus sekä Luonnonvarakeskus. Hanketta koordinoi Pohjois-Pohjanmaan liitto. Hankkeen kokonaisbudjetti on noin 2,2 miljoonaa euroa.

Hanke on saanut rahoitusta maa- ja metsätalousministeriön NOUSU-ohjelmasta, jossa parannetaan vaelluskalojen elinolosuhteita ja pyritään palauttamaan vaelluskalakantojen luontaista lisääntymistä Suomen virtavesissä.

Kuvat:

Haapakoski 1: Pohjois-Pohjanmaan liitto. Smoltit päätyvät alasvaellusväylää pitkin voimalaitoksen alakanavaan.

Haapakoski 2: Pohjois-Pohjanmaan liitto. Smoltit ohjautuvat suppilossa välppien avulla kiinniottohäkkeihin.

Kesänvanhojen lohenpoikasten keskimääräiset tiheydet Tornion- ja Simojoella, sekä Kymi- ja Kiiminkijoella.Itämeren luonnonlohikantojen tila Suomessa on hyvä. Luonnonvarakeskus (Luke) havaitsi Tornionjoessa ja Simojoessa edellisvuotta enemmän lohen kesänvanhoja jokipoikasia syksyn 2021 koekalastuksissa. Jokipoikasia oli runsaasti myös Kymijoessa. Tornion- ja Kymijoelta arvioitiin viime keväänä lähteneen merivaellukselle paljon vaelluspoikasia.

Tornionjoen suomenpuoleisilla koekalastusalueilla lohen kesänvanhoja poikasia oli noin 26 poikasta aarilla. Poikasten määrä nousi neljänneksen viime vuodesta ja oli kymmenen edellisvuoden keskiarvon (24 poikasta aarilla) tasolla.

− Suurimmat tiheydet havaittiin Muonionjoen ala- ja keskijuoksulla. Kesänvanhoja poikasia esiintyi kuitenkin kaikissa osissa vesistöä. Tämä kertoo, että syksyllä 2020 kutevia lohia on ollut jokisuulta aina joen yläosille saakka. Tornionjoen kaikuluotaimet havaitsivat vuonna 2020 noin 70 000 nousulohta, kertoo erityisasiantuntija Ville Vähä Lukesta.

Simojoella lohen kesänvanhoja poikasia oli 36 poikasta aarilla. Tiheys oli puolitoistakertainen edellisvuoden tiheyteen nähden ja oli kymmenen edellisvuoden keskiarvoa (29 poikasta aarilla) suurempi. Simojoella poikastiheyksissä on ollut huomattavaa vuosittaista vaihtelua ilman selkeää yhteyttä jokeen nousseiden lohien määrään, eikä merelle vaeltavat poikasmäärät ole juurikaan runsastuneet poikastiheyksien runsastumisen myötä.

− On arvioitu, että esimerkiksi voimakkaiden virtaamanvaihteluiden vuoksi Simojoella kudussa lasketulla mädillä ja siitä kuoriutuvilla poikasilla eloonjäänti on heikompaa kuin Tornionjoella, Vähä sanoo.

Kymijoella lohien poikastiheydet ovat kasvaneet 1990-luvun alusta alkaneen seurantahistorian aikana ja nykyisin aivan joen alajuoksulla Langiskoskenhaarassa havaitaan Suomen korkeimpia kesänvanhojen poikasten tiheyksiä (58 poikasta aarilla tänä syksynä).

Syksyllä 2021 on sähkökalastettu useita jokia, joista alkuperäiset lohikannat ovat hävinneet, mutta lohen luontainen lisääntyminen on mahdollista. Osaan näistä joista istutetaan lohenpoikasia. Luonnonkudusta peräisin olevia lohenpoikasia esiintyi useilla koekalastusalueilla Kiiminkijoella, Kuivajoella sekä Kokemäenjoen alajuoksun sivujoessa Harjunpäänjoessa.

Tornionjoesta merelle noin kaksi miljoonaa lohenpoikasta

Vaelluspoikasten koepyynnin perusteella Tornionjoesta lähti keväällä 2021 mereen alustavan arvion mukaan noin kaksi miljoonaa lohen vaelluspoikasta. Vaellus oli yksi runsaimmista 1980-luvulta lähtien tehtyjen seurantojen aikana. Simojoelta puolestaan arvioitiin alustavasti lähteneen merelle 25 000 – 30 000 vaelluspoikasta, mikä on aiempien vuosien keskimääräistä tasoa. Kymijoelta lähti keväällä merelle arviolta noin 65 000 vaelluspoikasta, mikä on Kymijoen 1990-luvulla alkaneen seurantahistorian kolmanneksi suurin määrä.

Luke seuraa Tornion-, Simo- ja Kymijoen lohikantojen tilaa vuosittain toteuttavilla monipuolisilla seurannoilla. Kiiminkijokeen on jo pitkään istutettu Iijoen lohikannan poikasia tavoitteena palauttaa jokeen luontainen lohen elinkierto. Palautuksen onnistumista seurataan lähes vuosittain sähkökalastuksilla.

Sään ääri-ilmiöt vaikuttavat lohikantoihin

Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat ilmiöt, kuten runsaat talvisateet tai pitkät kesäiset hellejaksot voivat tulevaisuudessa vaikuttaa lohen menestymiseen. Runsaiden sateiden aiheuttama aiempaa suurempi vaihtelu jokien virtaamissa voi heikentää lohien luontaista eloonjääntiä, kuten on edellä kerrottu Simojoesta.

Lämpötilan nousun vaikutus voi kuitenkin olla kahtiajakoinen. Pohjoisessa lämpeneminen luultavasti nopeuttavat lohenpoikasten kasvua, mutta etelässä tilanne voi olla päinvastainen. Esimerkiksi Kymijoessa veden lämpötila oli kesällä 2021 hyvin korkea, useita päiviä jopa yli +25 astetta. Korkea lämpötila kiihdyttää poikasten elintoimintoja, jolloin niiden kasvu heikkenee, koska energia riittää vain perusaineenvaihduntaan. Todennäköisesti tästä syystä Kymijoen kesänvanhat poikaset olivat tänä syksynä poikkeuksellisen pieniä, millä voi olla vaikutuksia mm. niiden eloonjääntiin.

Kutulohet Teno graafi Tenojoen pienten sivujokien lohen kutukannat olivat syksyn 2021 sukelluslaskentojen perusteella noin kaksinkertaiset vuoteen 2020 verrattuna. Kutukantojen koon kasvu johtuu pitkälti lohenkalastuskiellosta, joka oli käytössä Tenojoen vesistössä ja Tenovuonossa kalastuskaudella 2021.

Syyskuun alussa kolmessa Tenon Suomen puolen sivujoessa tehdyissä sukelluslaskennoissa saatiin varsin yhteneväiset tulokset. Kaikissa kolmessa joessa kutukannat kääntyivät selvään kasvuun edellisvuoden aallonpohjasta.

─ Nili- ja Akujoen koealueilla kutukannat noin kaksinkertaistuivat ja Pulmankijoella kolminkertaistuivat vuoteen 2020 verrattuna. Kaikissa joissa jäätiin kuitenkin hieman pitkän aikavälin keskiarvojen alapuolelle. Kutukannat koostuivat lähinnä yhden merivuoden pikkulohista, ja isompia lohia esiintyi poikkeuksellisen vähän, kertoo tutkija Panu Orell Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Tenon alueen lohenkalastuskiellolla oli suuri merkitys kutukantojen koon kasvulle. Mikäli kalastusta olisi harjoitettu tavanomaiseen tapaan Tenossa ja Tenovuonolla, tutkittujen sivujokien kutukannat olisivat olleet noin 50 prosenttia pienempiä ja siten hyvin lähellä vuoden 2020 heikkoja seurantatuloksia.

─ Tulosten perusteella on selvää, että merialueelta Tenoon palaava lohimäärä on edelleen merkittävässä aallonpohjassa. Kalastuskiellon ansiosta suurempi osa jokeen pyrkineistä kaloista selviytyi kuitenkin kutemaan, Orell sanoo.

Tenoon runsaana nousseista kyttyrälohista ei havaittu merkkejä Nili-, Aku- ja Pulmankijokien sukelluslaskennoissa. Koealueilta ei löytynyt eläviä tai kuolleita kaloja, eikä kyttyrälohen kutukuoppia.

Muut laskentatiedot myöhemmin

Sukelluslaskentojen lisäksi nousevien lohien määriä seurataan aktiivisesti Tenojoen vesistön eri osissa. Tenon pääuoman kaikuluotausseurannan sekä Vetsi-, Uts-, Inari- ja Karasjoen video- ja kaikuluotausseurantojen tulokset valmistuvat vasta myöhemmin syksyllä. Alustavien arvioiden mukaan myös näissä seurannoissa lohien määrät ovat selvästi kasvaneet verrattuna edellisvuoteen. Tilannekuva niiden osalta on siten hyvin samankaltainen kuin Tenon pienissä sivujoissa.

Alla olevan videon kuvaaja Panu Orell, Luke

Ruotsalaisten kehittämiä kutusoraikoiden korjaamiseen tarkoitettuja Hartijoki-erikoistyökaluja.Tutkimusten perusteella koskivesien kunnostusten vaikuttavuudessa on paljon parantamisen varaa. Koskissa voi olla erilaisia asioita hieman yhä pielessä, mutta jos kutusoraikot eivät toimi, ei tule pienpoikasia. Silloin kutusoraikko voi olla korjauksen tarpeessa oleva ns. pullonkaula.

Maassamme on jonkin aikaa ollut menossa jonkinlainen kunnostusbuumi. Hiki tirskuu talkoissa kun niissä kammetaan kiviä ja soraa hirmuisia määriä. Joku voisi kuvitella että kivimateriaalin määrä korvaa laadun. Jos haluaa oppia saamaan asiat kuntoon, yksi lähtökohta on monipuolinen ja hyvä seuranta. Kannattaa seurata vesiä, etenkin tulvavesien vaikutuksia, kalojen kutemista, kutupesien ilmaantumista sekä selvittää poikastuotannon toteutumista. Myös talviajan ja etenkin jäätymisen seuraaminen on tärkeää. Hyydeongelmat tai voimakkaat vedenlaadun muutokset voivat myös olla merkittäviä kudun onnistumista heikentäviä tekijöitä. Turvemailla vedenlaatukysymyksiä on useammin kuin muilla alueilla.

Kutupaikan tekemiseen suosittelemme lämpimästi ruotsalaisten kehittämiä kutusoraikoiden korjaamiseen tarkoitettuja Hartijoki-erikoistyökaluja. Nämä ovat näppäriä niin puroilla taimenen kutupaikkojen tekemiseen, sekä isommassa joessa jopa lohen kutupaikkojen säätämiseen.

Kunnostettavan kutupaikan kohentaminen alkaa sillä että osaa tunnistaa koskesta paikan jonka voisi olla kutupaikka. Soran suhteen kannattaa suosia kosken omaa alkuperäistä soraa, mikäli sellaista on löydettävissä. Kosken oma luonnonsora on koostumukseltaan ja muodoiltaan stabiilimpaa, eli pysyy kovemmassa virrassa paremmin paikoillaan. Yleensä luonnonsora löytyy isompien kivien alta, tai kosken alemmilta osilta.

Hyvässä kutupaikassa virrannopeus ei tulvilla saa kiihtyä liikaa, eikä alivirtaamalla hidastua liikaa. Rakenteellisen muokkauksen tarkoituksena on saada paikka pysymään läpi vuoden sopivan virrannopeusikkunan sisällä. Soraikon virtausolosuhteisiin ei vaikuta niinkään soran määrä, vaan soraikon lähikivet ylä- ja alapuolella, sekä rannan muodot. Iso merkitys on myös sillä että onko rannalla jyrkät perkuupenkereet, vai luonnollisen tulvimisen mahdollistavat loivat rannat. Isommat kivet ja kosken rakenteellinen tila määrää sen mikä kaltevuus ja virtausolot soraikolla on.

Kutusoraikoilla on yleisesti kaksi isoa ongelmaa, ne voivat tulvilla joko huuhtoutua pois, tai ne voivat hiekottua. Molemmissa tapauksissa kutu helposti epäonnistuu. Tarvitaan hydrologista silmää. Toimiva kutupaikka on hydrologismorfologinen kokonaisuus. Kunnostuksissa olennaista on morfologia, muodot ja virtaukset. Kunnostajalla tarvitsee mielellään olla hyvä “laajennettu koskenlukutaito“. Pitää ymmärtää miten eri virtaamat käyttäytyvät ja muovaavat uomaa ja ennenkaikkea kutupohjia. Seuranta ja korjaus on oppimisen kannalta olennaisia. Virheitä ei kannata toistaa.

Kutupaikan tulisi lähteä astetta syvemmästä, ja mieluummin leveämmästä paikasta, mistä tasainen virta madaltuu ja kapenee varsinaista kutupaikkaa kohti. Soraikkoja ei kannata tehdä liian leveiksi ja lyhyiksi, vaan mielummin astetta kapeammiksi ja pitkiksi. Virtaus ei saisi olla liian pyörteistä. Joku iso kivi keskellä uomaa heti kutusoraikon yläpuolella, voi olla just se kivi, joka aiheuttaa haitallisen pyörteisyyden, ja on syy sille etteivät emot kelpuuta paikkaa. Pyörteisyysongelma ei välttämättä realisoidu kaikilla eri virtaamilla. Liika pyörteisyys voi myös olla tekijä joka hermostuttaa emot, ja saa ne hylkäämään kutupaikan. Pyörteisyyttä aiheuttavan kiven siirto sivummalle voi olla ratkaisu.

Toinen emojen kutupaikkavalintaa vaikuttava tekijä on suojapotero. Riittävän syvä sellainen saa mielellään olla heti kutupaikan yläpuolella. Jos soraikon yläpuolella ei ole poteroa, eivät ainakaan isommat emot välttämättä kelpuuta paikkaa. Pienet paikalliset emot eivät ole poteron suhteen niin kranttuja. Jos koski on liian tasamatala, sorapitoinen, voi hyvän kutupaikan saada aikaan sillä, että siihen tekee kavennuksen, ja kaivaa sen alapuolelle kuopan.

Syksyllä kudun aikaan tai kudun jälkeen kannattaa selvittää minne emot ovat kuteneet. On tärkeätä selvittää mitkä paikat eivät ole kelvanneet kutukaloille. Kututarkkailusta ja kutupesälaskennasta saa arvokasta palautetta tulvien korjauskunnostusten suunnitteluun. Näin kun toimii, ja korjaa asioita emojen antaman palautteen perusteella, saa lisääntymiselle erinomaisen edellytykset. Taimen ja kudun onnistuminen on kuitenkin paras opettaja. Optimaalisin aika tehdä tällaisia säätöjä on vähän ennen kudun alkua. Etelässä parasta aikaa korjauksille on syyskuun loppu, tai lokakuun alku.

Tällaisilla systeemeillä ollaan kunnostettu esim. Espoon Monikonpuroa, Ingarskilanjoen Kocksbybäckeniä, Haaganpuron ylöosaa, Longinojaa, Vantaan Pakkalanpuroa sekä Raumanjokea. Onnistuneilla kunnostuskohteilla soraikon vieressä pienpoikasia voi alkukesästä nähdä pienellä alalla kymmeniä. Sähkökoekalastuksissa saalista saadaan 100-200 per aari (100 m²). Oppeja kannattaa hakea sellaisilta kohteilta, missä homma toimii. Vertailun vuoksi mainittkoon että Keski-Suomen virtavesillä taimenten poikastiheydet ovat keskimäärin luokkaan 5 poikasta per aari. Koskivesien kunnostuksissa on eri puolilla Suomea yhä hyvin paljon parannettavaa, seurannan tarvetta unohtamatta.

Hartijoki-työkaluja voi tiedustella s-postitse os. Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.. Kiinnostuneille Hartijoki kunnostuksen-koulutuksesta voi kysyä esim. Vaelluskala ry:stä, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen., tai p. 050-594 9725

Perhonjoen Pirttikoskelle aiotaan rakentaa kalatie tai vaihtoehtoisesti luopua kosken vesivoimatoiminnasta kokonaan. Maa- ja metsätalousministeriön NOUSU-ohjelma on sitoutunut kattamaan puolet lunastussummasta, jos neuvotteluissa päädytään voimalaitoksen lunastamiseen ja kosken ennallistamiseen.

– Pirttikosken vaellusyhteyden palauttaminen avaisi vaelluskaloille pääsyn Perhonjoen ylävirran laajoille koskialueille. Lisäksi Pirttikoskelle saataisiin lohille runsaasti lisääntymis- ja poikasalueita. Muutos toisi uusia kalastus-, virkistys- ja luontomatkailumahdollisuuksia Kaustisille ja koko Perhonjoen vesistöalueelle, kertoo maa- ja metsätalousministeriön projektikoordinaattori Matti Vaittinen.

Pirttikosken vesivoimalaitoksen nykyinen omistaja Killin Voima Oy on sitoutunut rakentamaan kalatien voimalaitoksen yhteyteen. Yhtiö on jo teettänyt esiselvityksen kahdesta eri vaihtoehdosta, joista toinen on tekninen kalatie voimalaitoksen länsipuolelle ja toinen luonnonmukainen ohitusuoma voimalaitoksen itäpuolelle. Näistä luonnonmukainen kalatie on ensisijainen vaihtoehto. 

Valtio ja Killin Voima Oy ovat neuvotelleet Perhonjoen Pirttikosken tulevaisuudesta kuluvan vuoden ajan. Valtion tuki edellyttää vastinrahoituksen, jolla katetaan kauppasumman toinen puoli. Yhtiö on valmis luopumaan Pirttikosken voimalaitoksesta, jos sopiva ostajataho löytyy. 

– Tässä tapauksessa luopuminen on varteenotettava vaihtoehto, sillä Pirttikosken voimalaitos on kooltaan ja tuotannoltaan pieni yhtiön muuhun vesivoimatuotantoon verrattuna. Yhtiö jatkaa neuvotteluja voimalaitoksesta luopumiseksi hyvässä yhteistyössä ministeriön ja viranomaisten kanssa, kertoo Killin Voima Oy:n toimitusjohtaja Anu Rantala. 

Kosken kunnostuksen suunnittelussa ja toteutuksessa on mukana Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus.

– Tavoitteena on, että kunnostusten aikana pystytään säilyttämään Kaustisen kuntakeskustan kohdalla nykyinen veden korkeus. Uuden kosken yläosa rakennetaan riittävän leveäksi, jotta tulviva vesi ei aiheuta haittaa alueella.  Alivirtaamien aikaan vesi ohjautuu ennallistetun kosken syvimpien uomien kautta alavirtaan, jolloin turvataan vesieliöiden liikkuminen alueella, toteaa johtava vesitalousasiantuntija Jukka Pakkala Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksesta.  

Osalla haavaisista kaloista on esiintynyt mahan puolella ihon veristä haavautumaa tai voimakasta verentungosta, kuten keskimmäisellä lohella. Kalastajilta toivotaan yhteydenottoja erityisesti tällaisista muutoksista nousukaloissa. Kuva: Perttu Koski.Tornionjoen lohikuolemiin liittyviä tutkimuksia jatketaan kesällä 2021 suomalais-ruotsalaisena yhteishankkeena. Tornionjoen kalastuskorttivaroilla tuettavaa hanketta koordinoi Ruotsista Statens Veterinärmedicinska Anstalt (SVA) ja Suomesta hankkeessa ovat mukana Ruokavirasto ja Luonnonvarakeskus (Luke). Nousulohen kuolleisuus on ollut huolenaiheena Tornionjoella kesästä 2014 lähtien, jolloin nousevissa lohissa todettiin paljon ihovaurioita ja vesistöalueelta löydettiin normaalia enemmän kuolleita lohia. Kesällä 2019 ja 2020 lohissa havaittiin myös heikkoja ja passiivisia yksilöitä.

Kesän 2021 aikana kalanäytteitä kerätään sekä Tornionjoelta että Tornionjokisuulta. Näytekalat tutkimukseen saadaan yhteistyössä mukana olevilta paikallisilta kalastajilta. Näytteitä oireellisista lohista toivotaan myös muilta Tornionjoella kalastavilta. Erityisesti lohet, joiden mahan puolen iholla on veristä haavaumaa, ja jotka ovat löydettäessä hengissä, ovat hyviä näytteitä.

Muutaman edelliskesän malliin Luke seuraa Tornionjokeen nousevien lohien ulkoista kuntoa jokisuun rysäsaaliista yhteistyössä Ruokaviraston kanssa. Tavoitteena on muun muassa kerätä tietoa, minkä verran ulkoisia terveysoireita esiintyy eri ajankohtina ja eri ikäisinä kudulle vaeltavissa lohissa. Seurannasta otetaan näytelohia Ruokavirastolle tarkempiin tutkimuksiin. Luke myös jatkaa Tornionjoen lohikannan runsauden arviointia, missä keskeisiä aineistoja ovat kudulle nousevien lohimäärien ja poikasmäärien seurannat.

Ruokaviraston kesällä 2020 keräämät näytelohet tutkittiin virus- ja bakteeritautien sekä tiamiinin eli B1-vitamiinin puutoksen varalta. Tiamiinin puutoksen on epäilty olevan yhteydessä lohien heikkoon kuntoon. Tutkituissa kaloissa ei kuitenkaan todettu alentuneita tiamiinipitoisuuksia eikä tunnettuja kalojen tarttuvia tauteja, jotka voisivat selittää kalojen oireilun. Lohien oireilun syyn selvittämiseksi tutkimuksia jatketaan.

Ruokavirasto toivoo tulevana kesänä kalastajilta ja muilta kansalaisilta yhteydenottoja. Oireellisia näytekaloja voi toimittaa Ruokaviraston Oulun toimipaikkaan. Ennen näytteiden toimittamista on hyvä olla yhteydessä Ruokaviraston Oulun laboratorioon (p. 050 477 8646) tarkempien ohjeiden saamiseksi. Jos kalastajat saavat saaliiksi oireellisia lohia, eikä niiden toimittaminen Ruokavirastoon onnistu, heidän toivotaan ottavan yhteyttä Luken yhteyshenkilöön (puhelin 0295 322 192), sillä Luken asiantuntijoiden toimesta pyritään tällöin järjestämään näytteenotto jokivarressa. Kuolleina löytyneet lohet ovat yleensä liian pilaantuneita tutkittaviksi. Ilmoitukset sairaista ja kuolleista kaloista voi tehdä myös ilmoitusportaaliin.

Metsähallituksen eräsuunnittelija Eero Hartikainen istuttamassa vastakuoriutuneita meritaimenia Loukusanjokeen. Kuva: MetsähallitusIijokeen ja sen sivujokiin istutetaan kesäkuun alussa 460 000 merilohen ja 60 000 meritaimenen vastakuoriutunutta poikasta. Istutuksilla tuetaan jokeen leimautuneiden lohikalakantojen syntymistä. Nyt istutettavat kalat lähtevät smoltteina vaellukselle muutaman vuoden kuluessa, jolloin niitä voidaan seurata Haapakoskella tehtävissä tutkimuksissa.

– Taimenet istutamme Loukusanjokeen ja Pärjänjokeen, lohet Iijoen pääuomaan sekä Livojokeen. Loppukesästä koekalastamme istutuskohteita, kertoo eräsuunnittelija Eero Hartikainen Metsähallituksesta.

Pienpoikaset hankittiin Luonnonvarakeskukselta ja niiden istuttamisesta vastaa Metsähallitus. Nyt tehtävien istutusten odotetaan tuottavan useita tuhansia smoltteja.

– Pienpoikasten istutusmääriä on tarkoitus kasvattaa tulevien vuosien aikana, samalla kun patojen ohitusratkaisut etenevät joen alaosalla, toteaa Iijoen vaelluskalahankkeen 2020–2022 projektipäällikkö Mirko Laakkonen Pohjois-Pohjanmaan liitosta.

Pienpoikasten istuttaminen on osa Iijoen vaelluskalahanketta 2020–2022. Hankkeen muita toimenpiteitä ovat muun muassa smolttien alasvaellusväylän rakentaminen Haapakoskelle sekä lohikalojen ylisiirrot ja seuranta. Hanketta toteuttavat PVO-Vesivoima Oy, Lapin ELY-keskus, maa- ja metsätalousministeriö, Ii, Oulu, Pudasjärvi, Taivalkoski, Kuusamo, Pohjois-Pohjanmaan liitto, Iijoen kalatalousalue, Metsähallitus, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus sekä Luonnonvarakeskus. Hanketta koordinoi Pohjois-Pohjanmaan liitto. Hankkeen kokonaisbudjetti on noin 2,2 miljoonaa euroa.

Hanke on saanut rahoitusta maa- ja metsätalousministeriön NOUSU-ohjelmasta, jossa parannetaan vaelluskalojen elinolosuhteita ja pyritään palauttamaan vaelluskalakantojen luontaista lisääntymistä Suomen virtavesissä.

Kuva: Metsähallitus. Metsähallituksen eräsuunnittelija Eero Hartikainen istuttamassa vastakuoriutuneita meritaimenia Loukusanjokeen.

Tenojokeen laskeviin Vetsijokeen ja Utsjokeen ei kuluvana vuonna myydä lainkaan kalastuslupia ulkopaikkakuntalaisille valtion vesialueille. Tenojoen pääuoman ja sivujokien lohenkalastus on asetuksella kielletty tulevalla kalastuskaudella lohikantojen suojelemiseksi sekä Norjassa että Suomessa. Muiden kalojen, kuten harjuksen, pyyntimahdollisuuksia puolestaan lisätään Tenon pääuomassa. Metsähallitus on kuitenkin tehnyt päätöksen, ettei se myy Tenon sivujokiin mitään kalastuslupia.

Metsähallituksen päätös koskee ulkopaikkakuntalaisille myytäviä kalastuslupia. Tavallisesti lupia on myyty joitakin satoja. Kuntalaiset voivat edelleen kalastuslain mukaisesti kalastaa niin sanotulla kuntalaisen jokiluvalla muita kaloja kuin lohta.

– Metsähallituksen sivujoille myytävien lupien kiintiöpäätöksessä sovitut lupakiintiöt perustuvat ensisijaisesti lohen kestävään kalastukseen. Koemme, että tässä tilanteessa Metsähallituksen on vastuullista pidättäytyä kokonaan kalastuslupien myynnistä, koska lohenkalastuksen sijaan kuntalaisten pyyntipaine tulee nyt todennäköisesti kohdistumaan erityisesti harjukseen, erätalouspäällikkö Pirjo Ilvesviita Metsähallituksesta sanoo.

Tenon sivujokien kalastusalueet ovat varsin pienimuotoisia. Niiden harjuskannat eivät ole yhtä vahvoja kuin Tenon pääuomassa. Metsähallituksen tulee varmistaa, ettei lisääntyvä, paikallisiin harjuspopulaatioihin kohdistuva kalastus uhkaa harjuskantojen olemassaoloa. Samalla varmistetaan paikallisille asukkaille riittävät kalastusmahdollisuudet aikana, jolloin lohta ei poikkeuksellisesti saa kalastaa.