Ruotsalaisten kehittämiä kutusoraikoiden korjaamiseen tarkoitettuja Hartijoki-erikoistyökaluja.Ruotsalaisten kehittämiä kutusoraikoiden korjaamiseen tarkoitettuja Hartijoki-erikoistyökaluja.Tutkimusten perusteella koskivesien kunnostusten vaikuttavuudessa on paljon parantamisen varaa. Koskissa voi olla erilaisia asioita hieman yhä pielessä, mutta jos kutusoraikot eivät toimi, ei tule pienpoikasia. Silloin kutusoraikko voi olla korjauksen tarpeessa oleva ns. pullonkaula.

Maassamme on jonkin aikaa ollut menossa jonkinlainen kunnostusbuumi. Hiki tirskuu talkoissa kun niissä kammetaan kiviä ja soraa hirmuisia määriä. Joku voisi kuvitella että kivimateriaalin määrä korvaa laadun. Jos haluaa oppia saamaan asiat kuntoon, yksi lähtökohta on monipuolinen ja hyvä seuranta. Kannattaa seurata vesiä, etenkin tulvavesien vaikutuksia, kalojen kutemista, kutupesien ilmaantumista sekä selvittää poikastuotannon toteutumista. Myös talviajan ja etenkin jäätymisen seuraaminen on tärkeää. Hyydeongelmat tai voimakkaat vedenlaadun muutokset voivat myös olla merkittäviä kudun onnistumista heikentäviä tekijöitä. Turvemailla vedenlaatukysymyksiä on useammin kuin muilla alueilla.

Kutupaikan tekemiseen suosittelemme lämpimästi ruotsalaisten kehittämiä kutusoraikoiden korjaamiseen tarkoitettuja Hartijoki-erikoistyökaluja. Nämä ovat näppäriä niin puroilla taimenen kutupaikkojen tekemiseen, sekä isommassa joessa jopa lohen kutupaikkojen säätämiseen.

Kunnostettavan kutupaikan kohentaminen alkaa sillä että osaa tunnistaa koskesta paikan jonka voisi olla kutupaikka. Soran suhteen kannattaa suosia kosken omaa alkuperäistä soraa, mikäli sellaista on löydettävissä. Kosken oma luonnonsora on koostumukseltaan ja muodoiltaan stabiilimpaa, eli pysyy kovemmassa virrassa paremmin paikoillaan. Yleensä luonnonsora löytyy isompien kivien alta, tai kosken alemmilta osilta.

Hyvässä kutupaikassa virrannopeus ei tulvilla saa kiihtyä liikaa, eikä alivirtaamalla hidastua liikaa. Rakenteellisen muokkauksen tarkoituksena on saada paikka pysymään läpi vuoden sopivan virrannopeusikkunan sisällä. Soraikon virtausolosuhteisiin ei vaikuta niinkään soran määrä, vaan soraikon lähikivet ylä- ja alapuolella, sekä rannan muodot. Iso merkitys on myös sillä että onko rannalla jyrkät perkuupenkereet, vai luonnollisen tulvimisen mahdollistavat loivat rannat. Isommat kivet ja kosken rakenteellinen tila määrää sen mikä kaltevuus ja virtausolot soraikolla on.

Kutusoraikoilla on yleisesti kaksi isoa ongelmaa, ne voivat tulvilla joko huuhtoutua pois, tai ne voivat hiekottua. Molemmissa tapauksissa kutu helposti epäonnistuu. Tarvitaan hydrologista silmää. Toimiva kutupaikka on hydrologismorfologinen kokonaisuus. Kunnostuksissa olennaista on morfologia, muodot ja virtaukset. Kunnostajalla tarvitsee mielellään olla hyvä “laajennettu koskenlukutaito“. Pitää ymmärtää miten eri virtaamat käyttäytyvät ja muovaavat uomaa ja ennenkaikkea kutupohjia. Seuranta ja korjaus on oppimisen kannalta olennaisia. Virheitä ei kannata toistaa.

Kutupaikan tulisi lähteä astetta syvemmästä, ja mieluummin leveämmästä paikasta, mistä tasainen virta madaltuu ja kapenee varsinaista kutupaikkaa kohti. Soraikkoja ei kannata tehdä liian leveiksi ja lyhyiksi, vaan mielummin astetta kapeammiksi ja pitkiksi. Virtaus ei saisi olla liian pyörteistä. Joku iso kivi keskellä uomaa heti kutusoraikon yläpuolella, voi olla just se kivi, joka aiheuttaa haitallisen pyörteisyyden, ja on syy sille etteivät emot kelpuuta paikkaa. Pyörteisyysongelma ei välttämättä realisoidu kaikilla eri virtaamilla. Liika pyörteisyys voi myös olla tekijä joka hermostuttaa emot, ja saa ne hylkäämään kutupaikan. Pyörteisyyttä aiheuttavan kiven siirto sivummalle voi olla ratkaisu.

Toinen emojen kutupaikkavalintaa vaikuttava tekijä on suojapotero. Riittävän syvä sellainen saa mielellään olla heti kutupaikan yläpuolella. Jos soraikon yläpuolella ei ole poteroa, eivät ainakaan isommat emot välttämättä kelpuuta paikkaa. Pienet paikalliset emot eivät ole poteron suhteen niin kranttuja. Jos koski on liian tasamatala, sorapitoinen, voi hyvän kutupaikan saada aikaan sillä, että siihen tekee kavennuksen, ja kaivaa sen alapuolelle kuopan.

Syksyllä kudun aikaan tai kudun jälkeen kannattaa selvittää minne emot ovat kuteneet. On tärkeätä selvittää mitkä paikat eivät ole kelvanneet kutukaloille. Kututarkkailusta ja kutupesälaskennasta saa arvokasta palautetta tulvien korjauskunnostusten suunnitteluun. Näin kun toimii, ja korjaa asioita emojen antaman palautteen perusteella, saa lisääntymiselle erinomaisen edellytykset. Taimen ja kudun onnistuminen on kuitenkin paras opettaja. Optimaalisin aika tehdä tällaisia säätöjä on vähän ennen kudun alkua. Etelässä parasta aikaa korjauksille on syyskuun loppu, tai lokakuun alku.

Tällaisilla systeemeillä ollaan kunnostettu esim. Espoon Monikonpuroa, Ingarskilanjoen Kocksbybäckeniä, Haaganpuron ylöosaa, Longinojaa, Vantaan Pakkalanpuroa sekä Raumanjokea. Onnistuneilla kunnostuskohteilla soraikon vieressä pienpoikasia voi alkukesästä nähdä pienellä alalla kymmeniä. Sähkökoekalastuksissa saalista saadaan 100-200 per aari (100 m²). Oppeja kannattaa hakea sellaisilta kohteilta, missä homma toimii. Vertailun vuoksi mainittkoon että Keski-Suomen virtavesillä taimenten poikastiheydet ovat keskimäärin luokkaan 5 poikasta per aari. Koskivesien kunnostuksissa on eri puolilla Suomea yhä hyvin paljon parannettavaa, seurannan tarvetta unohtamatta.

Hartijoki-työkaluja voi tiedustella s-postitse os. Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.. Kiinnostuneille Hartijoki kunnostuksen-koulutuksesta voi kysyä esim. Vaelluskala ry:stä, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen., tai p. 050-594 9725

Pin It