Seitsemän eduskuntapuolueen Lapin piirit vetoavat Kemijoen lohen ja muun virtavesielämän palauttamiseksi mahtavaan Kemijokeen, erillislailla suojeltuun Ounasjokeen sekä vapaaseen Yli-Kemiin.

Vetoomus julkistettiin 24.3.2025 Rovaniemen Arktikumissa pidetyssä Lohi- ja ympäristöseminaarissa, jonka juonsi Mikko ”Peltsi” Peltola. Tilaisuuden avasi Lohijokitiimi ry:n puheenjohtaja Jyrki Kehus. Tilaisuuden aluksi jaettiin Lohijokitiimi ry:n vuodesta 2002 lähtien vuosittain myöntämät lohijokimitalit Kemi-Ounasjoen vaelluskalojen palauttamisen eteen ansiokkaasti tehdystä työstä. Vuonna 2025 mitalit saivat Lapin Ely -keskuksen kalatalouspäällikkö Jermi Tertsunen, vaelluskalatoimija Olli-Pekka Salminen, Lohijokitiimi ry:n pitkäaikainen toiminnanohjaaja Jukka Viitala sekä vaelluskala-aktiivi ja Savukosken kunnanvaltuuston puheenjohtaja Kari Kilpimaa, joka omisti mitalinsa lohen puolesta toimineille Itä-Lapin kunnille.

Uhanalaisten kalalajien suojelusta vastaava ministeri, Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah osallistui tilaisuuteen videotervehdyksellä. Ministeri totesi, että vahvistuneet vaelluskalakannat edistävät luonnonmonimuotoisuuden säilyttämistä sekä jokivesien ja Itämeren hyvän ekologisen tilan saavuttamista. Maakuntajohtaja Hannu Takkula toi puheenvuorossaan esille myös vaelluskala-asioissa sovellettavaksi aiheuttaja maksaa -periaatetta. Lappi-sopimuksen kirjaus Lapin liiton halusta toimia luonnonmukaisten ohitusuomien toteutumiseksi Kemijoella nousi puheenvuoron yhteydessä esille.

Lapin kalatalouspäällikkö Jermi Tertsunen edusti tilaisuudessa puheenvuorollaan viranomaista, joka on vaatinut Kemijoen kalatalousvelvoitteita muutettavaksi niin, että vaelluskalat palautetaan sähköntuotannossa olevaan Kemijokeen voimalaitoslupiin tehtyinä kirjauksina. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on tehnyt asiassa jo päätöksen, josta vesivoimayhtiöt ovat valittaneet vaatien käsittelemättä jättämistä tai suoranaista hylkäämistä. Kalatalouspäällikkö anto kattavan kalastokatsauksen ja kertoi myös, että valvontaan tarvitaan lisää resursseja.

Itä-Suomen yliopiston tutkimusjohtaja Antti Iho esitteli vesienhoidon toimenpiteiden vaikutuksia säätövoimaan uuni tuoreen vertaisarvioiden tutkimusraportin (Valtioneuvosten selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2024:39) valossa. Hän esitti kuulijoille kysymyksen: Mikä vaikutus on säätövoiman tuotannolle ja vesivoiman tuotannolle, kun tehdään vesienhoidon edellyttämiä toimenpiteitä ja sitä kautta nipistetään vettä pois sähkön tuotannosta? Iho myös vastasi esittämäänsä kysymykseen: Vaikutukset kohdistuvat pääosin omistajiin. Vaikutukset koko sähkömarkkinan tasolla vähäisiä. Markkinaehtoinen sopeutuminen pienentää vaikutuksia entisestään. Vesivoiman suhteellinen osuus kulutuksen ja tuotannon tasapainotuksessa vähenee muiden ratkaisujen osuuden kasvaessa.

Savukosken kunnanvaltuuston puheenjohtaja Kari Kilpimaa toi Itä-Lapin terveiset Rovaniemelle ja kansallisen kalatiestrategian päivitystyöhän – Yli-Kemi tulee ottaa strategiaan mukaan.

Jasper Pääkkönen lähetti tiukat terveiset vesivoimayhtiöihin – vaelluskalat on palautettava Kemijokeen, joka kerran oli yksi Euroopan mahtavimmista lohijoista.

Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Hanna Halmeenpää kirkasti puheenvuorossaan vihreän siirtymän määritelmää. Sillä tarkoitetaan muutosta kohti ekologisesti kestävää taloutta, joka ei perustu luonnon varojen kestämättömään käyttöön tai fossiilisiin polttoaineisiin. Tässä kriittistä on, että kun hankkeita toteutetaan, niin ei samalla aiheuteta haittaa joillekin toisille ympäristötavoitteille, vaikkapa vesienhoidon tavoitteille. Nyt vihreäksi siirtymäksi kutsutaan hankkeita, jotka eivät sitä todellisuudessa ole. Halmeenpää muistuttaa myös, että EU:n vesipuitedirektiivin määräämästä vesien hyvän tilan tavoitteesta ei tule poiketa.

Jenny Jyrkänkallio-Mikkola käytti WWF-Suomen puheenvuoron tilaisuudessa.

Lohijokitiimi ry on Kemijokivarren kuntien yhdessä perustama yhdistys, jonka tarkoituksena on palauttaa vaelluskalat Kemijokeen. Veikko Niemelä on Kemijärven kaupungin edustaja Lohijokitiimi ry:n hallituksessa ja käytti kuntapuheenvuoron.

Kari Kivelä on Yli-Kemin kalatalousalueen puheenjohtaja. Hän käsitteli puheenvuorossaan mm. Kemijärvelle kaavailtujen neljän pumppuvoimalan merkitystä järven ekologiaan ja kalastoon. Hän arvioi myös sähkön kulutusennusteiden todenperäisyyttä.

Jukka Viitala on Lohijokitiimi ry:n toiminnanohjaaja. Hän toi puheenvuorossaan esille ekologisen ympäristövirtaaman merkitystä vaelluskaloille ja todisti kuinka säännöstelykäytännöt Kemijoella ovat viime vuosina lyhytaikaissäännöstelyn lisääntymisen seurauksena muuttuneet ja hävittäneet Isohaaran kalateiden toimintaedellytykset.

Mika Suutari-Jääskö on kansalaisjärjestö Villilohi ry:n puheenjohtaja. Hän alleviivasi vesivoimayhtiöille asetettujan velvoitteiden merkitystä vaelluskalojen elinolosuhteiden parantamisessa. Vapaaehtoisten kosmeettisten toimien tehottomuuden voi todeta katsomalla vaelluskalojen tilaa, hän painotti. Suutari-Jääskö kertoi yhdistyksensä kuuntelevan kansalaisten huolta kaivoshankkeiden suunnitelmista johtaa jätteet purkuputkilla vesistöihin puhdistamisen sijaan. Suutari-Jääskö kertoi viranomaiselta saadun tiedon mukaan Kittilän kultakaivoksen päästävän vesistölle vaaralliset ksantaatit Naturasuojeltuun Ounasjokeen ilman raja-arvoja tai mitään seurantaa. Puheenvuoronsa lopuksi Suutari-Jääskö väläytti mahdollisuutta, että Villilohi ry hakisi Lohijokitiimi ry:n jäsenyyttä.

Kemian DI Leif Ramm-Schmidt kertoi asiantuntijan näkökulmasta, miksi vesi on kaivoksen vaarallisin aine.

Sirpa Iivari Kemijärveltä ja Sirpa Kaikkonen Tervolasta käyttivät kansalaispuheenvuoron ympäristövastuun kantamisesta kansalaistoiminnan näkökulmasta.

Vastuullinen kalastusopasyrittäjä ja Lapin Kalastusmatkailu ry:n puheenjohtaja Rauno Virta piti tunteikkaan puheenvuoron ammattikuntansa toimeentulon puolesta tilanteessa, jossa yhteiskunnan teot ja tuki vahvojen kalakantojen eteen puuttuu.

Tenojoen lohikantojen tila heikkeni entisestään vuonna 2024. Suomi ja Norja totesivat yhdessä, että lohenkalastusta ei voi avata tulevana kesänä. Sen sijaan kyttyrälohen voimakas nousu on odotettavissa, minkä vuoksi Tenolla varaudutaan kyttyrälohen kohdennettuun pyyntiin. Muuten kalastussääntöön ei sovittu muutoksia, joten kalastus jatkuu samoilla määräyksillä kuin edelliskesänä.

Tenolla lohikantojen tila heikkeni selvästi aiempiin vuosiin verrattuna kesällä 2024. Sekä lohen kutukannat että arviot lohikantojen koosta ennen minkäänlaista kalastusta olivat poikkeuksellisen alhaisia.

Yhden merivuoden pikkulohien poikkeuksellisen vähäinen määrä vuonna 2024 ennakoi erittäin heikkoa isompien lohien nousua vuodelle 2025.

Tenon lohikannat ovat jääneet yhä kauemmaksi hyvästä tilasta ja riittävää emomäärää kuvaavien kutukantatavoitteiden täyttymisestä. Liikennevalotermein Utsjokea lukuun ottamatta lohikantojen tilaa kuvataan punaisella valolla, ja myös Utsjoen vesistössä tilanne on heikentynyt selvästi.

Tenon rajajokiosuuden kalastussäännön mukaisesti lohenkalastusmahdollisuudet määräytyvät Tenon sivujokien lohikantojen tilan perusteella. Suomen ja Norjan viranomaiset joutuivat valitettavasti toteamaan, ettei nykytilanteessa ole edellytyksiä avata lohenkalastusta lainkaan, koska Utsjokea lukuun ottamatta kaikki lohikannat oli arvioitu heikoimpaan tilaluokkaan.

Samoin todettiin, että kalastussääntöön kirjatuille kyttyrälohen kohdennetun kalastuksen määräyksille on tarvetta, koska vuoden 2023 runsaasta kyttyrälohen vaelluksesta syntyneet poikaset palaavat jokiin tulevana kesänä.

Kalastussäännön määräyksiin tehtävistä muutoksista ei päästy yksimielisyyteen, vaikka Suomi pyrki saamaan aikaan muutoksia, jotka olisivat mahdollistaneet laajemmin kyttyrälohen kalastusta vapavälineillä. Kalastus tapahtuu siten vuonna 2024 voimaan tulleen kalastussäännön määräysten mukaisesti.

Lohen- ja kyttyrälohen kalastusta koskeva tilanne todettiin vuosittaisissa Suomen ja Norjan välisissä kalastussääntöä koskevissa neuvotteluissa. Neuvotteluista laadittiin pöytäkirja, joka saatettiin voimaan torstaina 3.4. valtioneuvoston asetuksella.

Muita kuin lohta saa kalastaa

Tenolla saa edelleen kalastaa muita lajeja kuin lohta. Tätä varten kalastussääntöön on kirjattu omat kalastusmääräyksensä.

Matkailijoita varten tarjolla on muun kalan kalastuslupia, joka oikeuttaa keveiden perhokalastusvälineiden käyttöön.

Lisäksi kyttyrälohen kohdennettu kalastus on mahdollista Lapin ELY-keskuksen hyväksymien hankkeiden pohjalta. Kyttyrälohen kohdennettu kalastus laajentaa kyttyrälohen kalastusmahdollisuuksia. Sen lisäksi kyttyrälohta saa luonnollisesti kalastaa myös kalastussäännön mukaisilla kalastustavoilla.

Norja suunnittelee kyttyrälohen poistopyyntiä

Kyttyrälohen nousu Suomen puolelle riippuu paljon Norjan suunnitteleman kyttyrälohen poistopyynnin onnistumisesta Tenon alajuoksulle suunnitellun padon avulla.
Suomi on painottanut sitä, että on ensiarvoisen tärkeää arvioida riskejä ja tehdä ennalta sovitut suunnitelmat sen varalle, että padon todetaan haittaavan lohen tai muiden vaelluskalojen nousua.
Samoin on tärkeä selvittää perusteellisesti padon vaikutusta smolttien alasvaellukseen. Luonnonvarakeskus onkin yhdessä norjalaisten tutkimuslaitosten kanssa valmistelemassa radiotelemetriatutkimusta, jonka avulla on tarkoitus selvittää yksittäisten smolttien vaelluskäyttäytymistä niiden matkalla kohti merta.

Tornionjoen kalastusmääräyksiä kiristetään jokialueella viime vuoteen verrattuna. Maa- ja metsätalousministeriö sekä Ruotsin meri- ja vesiviranomainen sopivat tulevan kalastuskauden kalastusmääräyksistä Tornionjoen sopimusalueella, ja ne tulevat voimaan 1.6.2025. Suomi tulee osaltaan säätelemään merellä tapahtuvaa kaupallista kalastusta niin, että se tukee lohien nousua jokiin.

Suomi ja Ruotsi neuvottelevat Tornionjoen kalastusmääräyksistä vuosittain. Tavoitteena on varmistaa, että määräykset ovat riittävällä tasolla suhteessa kalakantojen tilaan ja että kalastus sopimusalueella on kestävää.

Tornionjoen kalastusta koskevaan yhteiseen pöytäkirjaan otettiin tänä vuonna uutena elementtinä kalastajakohtainen enintään kahden lohen saaliskiintiö, joka koskee koko kalastuskautta ja kaikkia kalastusmuotoja joessa. Kahden saaliiksi otetun lohen jälkeen lohen kalastus on lopetettava loppukaudeksi. Neuvotteluissa päädyttiin tutkijoiden laskelmien perusteella kahden lohen kausikiintiöön, minkä arvioidaan vähentävän jokisaalista noin neljänneksellä. Kausikohtaisen kiintiön käyttöönottoa puollettiin laajasti sidosryhmien lausunnoissa.

Lohenkalastus Tornionjoessa alkaa maanantaista 9.6. klo 19.00. Viimeinen sallittu kalastuspäivä on 15.8. Tämän jälkeen lohen kalastaminen on sallittu 25.8 saakka vieheillä, joissa on väkäsettömät koukut ja siten, että kaikki saaliiksi saadut yli 65 senttimetrin pituiset lohet vapautetaan välittömästi. Tällä uudella määräyksellä pyritään huolehtimaan kalastusmatkailuyritysten toimintaedellytyksistä ottamalla samalla huomioon, että tutkimusten mukaan lohet kestävät elokuussa käsittelyn paremmin kuin kesän alkupuolella.

Lisäksi sovittiin, että veneellä kalastettaessa voidaan käyttää enintään neljää vapaa venettä kohden ja että varrellisen nostokoukun käyttö kielletään. Näillä rajoituksilla tuetaan sekä lohi-, taimen- että harjuskantoja.

Kalastusmääräyksiä koskevien neuvottelujen pohjana käytetään Luonnonvarakeskuksen ja Ruotsin maatalousyliopisto SLU:n laatimaa raporttia Tornionjoen kalakantojen tilasta.

Tulevalle kalastuskaudelle tehdyt muutokset liittyvät siihen, että lohen heikko nousu Tornionjokeen todennäköisesti jatkuu, mistä syystä lohen kalastuspainetta joessa ja meressä on tarpeen vähentää. Sovituilla toimilla suojellaan lisääntymisen ja monimuotoisuuden kannalta arvokkaita suurikokoisia lohia, jotka nousevat jokeen kalastuskauden alussa ja jotka ovat asettuneet kutureviireilleen joessa kalastuskauden lopussa.

Suomi ehdotti myös meren rysäkalastuksen myöhentämistä ja kalastajakohtaisten rysämäärien rajoittamista sopimusalueella, mutta siitä ei päästy yhteisymmärrykseen. Molemmat maat pyrkivät kuitenkin säätelemään merellä tapahtuvaa kaupallista kalastusta niin, että se tukee lohien nousua jokiin.

Pöytäkirjalla sovitut määräykset viedään kansalliseen lainsäädäntöön valtioneuvoston asetuksella. Asetuksen mukainen pöytäkirja julkaistaan myös valtiosopimussarjassa.

Kemijoella tutkittiin lohen vaelluspoikasten alasvaellusta joen alajuoksulla alkukesällä 2024. Vaelluspoikasten kuolleisuus kasvoi voimalaitosten määrän lisääntyessä ja vain pieni osa poikasista selviytyi kaikkien viiden voimalaitoksen ohi jokisuulle. Kuolleisuus oli suurinta Petäjäskosken voimalaitoksella. Uutena kuolleisuutta aiheuttavana tekijänä tunnistetiin kaasukuplatauti.

 

Viiden voimalaitoksen yläpuolelta jokisuulle selviytyi vapautusajankohdasta (24.5., 30.5., 6.6.) riippuen keskimäärin vain 10 % merkityistä vaelluspoikasista. Vapautusajankohtien välillä veden lämpötila, voimalaitosten juoksutukset sekä ohijuoksutukset vaihtelivat ja vaikuttivat vaelluspoikasten selviytymiseen. Heikoiten selviytyivät viimeisen kevättulvan jälkeisen vapautuserän vaelluspoikaset. Kaikkiaan poikasten selviytyminen oli huonompaa kuin vuonna 2023 tehdyssä esitutkimuksessa.

Vaelluspoikasten vaellus päättyi tavallisesti voimalaitosten läheisyyteen. Voimalaitosten aiheuttaman kuolleisuuden lisäksi voimalaitokset hidastivat merkittävästi alasvaellusta. Ongelmat olivat suurimpia Petäjäskosken voimalaitoksella, mihin vaellus pysähtyi keskimäärin puoleksitoista vuorokaudeksi. Petäjäskoskelle saapuneista poikasista keskimäärin vain 77 % selvitti tiensä voimalaitoksen alapuolelle. Muiden voimalaitosten läpi poikaset selvisivät huomattavasti tehokkaammin ja vaelluksen hidastuminen oli selvästi vähäisempää. Petäjäskoskella ohijuoksutuspadon sijainti kaukana voimalaitokselta ja syvällä sijaitseva turbiinien vedenotto vaikeuttavat lohenpoikasten alasvaellusta.

Kaasukuplatauti aiheutti kuolleisuutta

Tutkimuksessa vaelluspoikasilla havaittiin veden kaasupitoisuuden ylikyllästymisestä johtuvaa kaasukuplatautia ja sen aiheuttamaa kuolleisuutta. Havaintojen perusteella veden kaasupitoisuuden ylikyllästyminen kasvoi kohti jokisuuta. Alimmilla jokiosuuksilla se oli riittävän voimakas tappaakseen lähes kaikki vapautusta odottaneet vaelluspoikaset.

Veden kokonaiskaasupitoisuuden ylikyllästymistä havaitaan luonnossa vesiputousten alla. Vastaava tilanne voi esiintyä vesivoimatuotantoon rakennetuilla joilla erityisesti tulvien aikana, jolloin vettä juoksutetaan voimalaitosten ja ohijuoksutuspatojen läpi paljon. Tautia esiintyikin tässä tutkimuksessa vain ensimmäisen vapautuserän vaelluspoikasilla, jolloin virtaamat voimalaitosrakenteiden läpi olivat tulvivassa Kemijoessa suurimmillaan.
Luonnonkierron palauttaminen edellyttää toimenpiteitä

Kemijoen rakennetulla alajuoksulla havaituilla alhaisilla vaelluspoikasten selviytymisprosenteilla on vaikeaa palauttaa merkittävää lohen luonnonkiertoa esimerkiksi Ounasjokeen. Ongelmien vähentämiseksi tarvitaan toimivia alasvaellusratkaisuja.

Tulosten perusteella lohen ja muiden vaelluskalojen alasvaellusta parantavia toimenpiteitä kannattaa Kemijoen alajuoksulla aluksi priorisoida voimalaitosketjun yläosaan Valajas- ja erityisesti Petäjäskoskelle. Nämä voimalaitokset ja patoaltaat ovat ensimmäiset, jotka Ounasjoessa kasvaneet vaelluspoikaset joutuvat alasvaelluksellaan kohtaamaan.

Tutkimus toteutettiin Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Voimalohi Oy:n yhteistyönä ja hankkeessa merkittiin radiolähettimillä yhteensä 333 lohen vaelluspoikasta. Hankkeen rahoittajina toimivat Kemijoki Oy, PVO-Vesivoima Oy sekä valtion Nousu-vaelluskalaohjelma.

Helsingin yliopiston tutkimus osoittaa, miten yksittäinen geeni voi vaikuttaa merkittävästi lohen sukukypsyysikään, joka on ratkaisevan tärkeä lohen elinkaaren kannalta.

 

Tutkijat havaitsivat, että VGLL3-geeni säätelee tuhansia muita lohen sukupuoliseen kypsymiseen liittyviä geenejä.

– Kuvittele, että yksi kytkin määrittäisi, alkaako ihmisen murrosikä 13- vai 20-vuotiaana. VGLL3-geeni toimii samoin lohissa: se vaikuttaa esimerkiksi lohen lisääntymissolujen kehittymiseen, kasvurytmeihin ja käyttäytymisen muutoksiin. Tuloksemme selittävät, miten yksittäisen geenin vaihtelu voi vaikuttaa merkittävästi murros- ja sukukypsyysiän kaltaisiin erittäin monimutkaisiin ja -tahoisiin piirteisiin, kertoo norjalaisen Nord-yliopiston apulaisprofessori Jukka-Pekka Verta, joka johti tutkimusta osana tutkijatohtorivaihettaan Helsingin yliopistossa.

Löydös selittää, miten sukupuolisen kypsymisen kaltaiset monimutkaiset piirteet kehittyvät ja vaihtelevat, ja valaisee pleiotropiaksi kutsuttua prosessia, jossa yksi geeni ohjaa useaa ominaisuutta orkesterin kapellimestarin tavoin.

VGLL3-geeni vaikuttaa ihmisen murrosiän ajankohdan määräytymiseen, vaikkakin sen vaikutus on paljon vähäisempi. Sillä on huomattavasti suurempi vaikutus erääseen ihmisen ihon autoimmuunisairauteen, jonka ”kytkimenä” se toimii. Kyseinen sairaus, lupus eli ihohukka, on merkittävästi yleisempi naisilla kuin miehillä.

Voimalaitospadot voivat vaikuttaa lohen sukukypsyyteen

Tutkijoiden löydöksillä on kauaskantoisia vaikutuksia erityisesti sen ymmärtämiseen, miten voimalaitospatojen rakentaminen ja muu ihmisen toiminta vaikuttaa lohikantojen nopeisiin kehityksellisiin muutoksiin.

Koska lohi on vaelluskala, se tarvitsee vapaan reitin jokien lisääntymisalueiden ja valtamerten saalistusalueiden välille. Monilta voimalaitospadoilta puuttuu toimivat kalatiet, joita pitkin kalat voivat nousta patojen yläpuolisille lisääntymisalueille.

– Jos patojen alapuoliset lisääntymisalueet soveltuvat esimerkiksi vain pienille lohiyksilöille, luonnonvalinta saattaa suosia vahvasti muuta kuin myöhäisen sukukypsyyden VGLL3-varianttia, mikä tarjoaa lohikannalle tavan sopeutua muuttuneisiin olosuhteisiin, mutta myös vähentää kannan monimuotoisuutta. Tällä voi olla kielteisiä pidemmän aikavälin vaikutuksia. Ymmärrämme nyt aiempaa paremmin, mihin muihin geeneihin ja prosesseihin tällaiset muutokset voivat vaikuttaa, toteaa Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan professori Craig Primmer.

Muuttamalla tiettyjen VGLL3-varianttien esiintymistiheyttä luonnonvalinta voi vaikuttaa suuresti koon, munien määrän ja käyttäytymisen kaltaisiin ominaisuuksiin. Uusi tutkimus korostaa evoluution perustutkimuksen merkitystä luonnonkantojen hallinnassa ja ympäristömuutosten ekosysteemivaikutusten ennustamisessa.

Eräiden uhanalaisten kalalajien vapaa-ajankalastuksen saalis- ja pyyntitietojen ilmoitukset tulevat pakollisiksi vuoden 2025 alusta. Ilmoitusten avulla kerätään tärkeää tietoa kalakantojen tilasta.

Valtioneuvosto hyväksyi asetuksen vapaa-ajankalastuksen saalisilmoituksista 5.12.2024.

Saalis- ja pyyntitietojen ilmoitusvelvollisuutta esitetään seuraaville kalalajeille ja -kannoille: lohi, järvilohi, taimen, ankerias, nieriä Kuolimossa ja Saimaalla sekä muualla Vuoksen vesistössä ja harjus sisävesissä leveyspiirin 65°00′N eteläpuolella sekä meressä ja kyttyrälohi. Saalis- ja pyyntitietojen ilmoittaminen on tulossa pakolliseksi 1.1.2025 alusta alkaen.

Saalisilmoitus on tehtävä viipymättä, kuitenkin viimeistään 14 vuorokauden kuluessa, kalan pyydystämisestä. Ilmoitusvelvollisuus koskee myös vapautettuja kaloja edellä mainittujen lajien osalta.

Asetuksen mukaan saalis- ja pyyntitiedot tehdään Luonnonvarakeskukselle Omakala-palvelun avulla tai Luonnonvarakeskuksen vahvistamalla lomakkeella tai puhelimitse. Luonnonvarakeskus julkaisi sähköisen Omakala-asiointipalvelun kesäkuussa 2022 ilmoitusten tekemiseen, ja se on ollut aikaisemmin käytössä vapaaehtoiseen ilmoittamiseen. Kehitystyöhön ovat osallistuneet kalastusalan sidosryhmät. Saalisilmoituksen lisäksi palvelussa tarjotaan kalastusharrastukseen liittyvää hyödyllistä tietoa, muun muassa kalastuslakiin perustuvat kalastusrajoitukset.

Tavoitteena on tietoon perustuva kalastuksen sääntely

Esityksen tavoitteena on tukea kalastuslain mukaista kalastuksen suunnittelua Suomessa. Kalastuslain tarkoituksena on parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon perustuen järjestää kalavarojen kestävä käyttö ja hoito siten, että kalavarojen ja muun vesiluonnon monimuotoisuus turvataan. Ilmoitusvelvollisuudella tuetaan myös pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman vaelluskalakantojen elvytyshankkeiden suunnittelua ja tuloksellisuuden seurantaa.

Saalis- ja pyyntietojen avulla saadaan ajantasaista tietoa asetuksessa mainittujen kalojen kalastuksesta ja kannoista. Tiedon avulla kalastusta voidaan ohjata kalakannoissa tapahtuneiden muutosten mukaan. Erityisesti harvemmin saaliiksi saaduista lajeista ei tällä hetkellä ole riittävästi tietoa, koska kalastustiedusteluiden avulla saatavat tiedot ovat epätarkkoja. Kyttyrälohen osalta varaudutaan lajin mahdolliseen ilmaantumiseen Itämerelle ja siihen, että asiasta saataisiin tällöin mahdollisimman pikaisesti tieto.

Luotettaviin tietoihin perustuva sääntely ja kalakantojen hoito on myös kalastajien etu, jotta kalastusrajoituksia ei aseteta varovaisuusperiaatetta noudattaen vähäisillä tiedoilla laajemmiksi kuin on tarpeen. Kalastajilta kerättyjen tietojen avulla voidaan tuottaa yhteenvetotietoja myös kalastajille.

”Tavoitteena on saada kalastuksen sääntelystä sellaista, että kalastusta rajoitetaan vain, kun se on tarpeellista. Kalakantojen vahvistuessa myös säätelyn ja rajoittamisen purkamiseen tarvitaan tietoa, kertoo kalastusneuvos Eija Kirjavainen.

Täältä näet liitekartat

Utsjokeen nousseiden lohien arvioidut määrät 2002-2024Neljä vuotta jatkuneesta lohenkalastuskiellosta huolimatta Tenon lohikantojen romahdus syveni entisestään vuonna 2024. Taantumisen arvioidaan johtuvan erityisesti lohen meriselviytymisen jyrkästä heikentymisestä.

Tenon vesistön lohiseurannoissa havaittiin kesällä 2024 kaikkialla samanlainen tilannekuva: nousevien lohien määrä oli historiallisen vähäinen.

Tenon pääuoman kaikuluotauspaikan ohitti ainoastaan vajaat 8500 lohta, pudotusta kolmeen edeltävään kalastuskieltovuoteen verrattuna oli lähes 60 %. Suomen puolen merkittävimpään sivujokeen, Utsjokeen, nousi vain 500 lohta. Se on noin 16 % suhteessa pitkän aikavälin keskiarvoon (3100 lohta). Todellisuudessa pudotus on vielä tätäkin suurempi, kun huomioidaan lohenkalastuskiellon vaikutus.

Nousulohimäärien jyrkkä romahtaminen näkyi selvästi myös syksyllä toteutetuissa Tenon pienten sivujokien sukelluslaskennoissa. Lohen kutukannat olivat erittäin vaisut, ja pienimmässä seurattavassa sivujoessa kutevia naaraslohia havaittiin vain 6 yksilöä, kun pitkän aikavälin keskiarvo on 33 naarasta.

”Lohenkalastuskiellosta huolimatta Tenon lohikantojen tilan kehityssuunta on erittäin huolestuttava”, toteaa tutkija Panu Orell Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Lohta ei palaa mereltä

Viimeiset kuusi vuotta jatkuneen Tenon lohikantojen tilan alamäen arvioidaan nykytietojen perusteella johtuvan erityisesti lohen merivaiheen aikaisen kuolleisuuden kasvusta. Aiempaa harvempi mereen vaeltanut lohen vaelluspoikanen palaa merivaellukseltaan takaisin Tenoon aikuisena nousulohena.

Meriselviytymisen heikentymisen syy-seuraussuhteet eivät ole tiedossa, mutta ilmaston lämpeneminen ja meriolosuhteiden nopea muutos eivät näytä tällä hetkellä suosivan lohta. Sitä vastoin olosuhteet ovat viime vuosina olleet suosiolliset vieraslaji kyttyrälohen kantojen voimakkaalle kasvulle.

”Lohikantojen tila on Tenon lisäksi heikentynyt myös useilla muilla Norjan Finnmarkin alueen lohijoilla", kertoo Luken tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro.

Lohikausi 2025

Ensi vuoden lohikauden ennusmerkit ovat hyvin heikot, sillä yhden merivuoden pikkulohien poikkeuksellisen vähäinen määrä vuonna 2024 ennakoi erittäin heikkoa isompien lohien nousua vuonna 2025. Lisäksi Tenojoen alajuoksulle sijoitettava poikki joen ulottuva kyttyrälohien poistopyyntipato saattaa osaltaan heikentää lohen nousumahdollisuuksia.

Alkukesän aikana Tornionjokeen on noussut lohia hieman enemmän ja Simojokeen hieman vähemmän kuin vuonna 2023 vastaavaan aikaan mennessä. Määrät ovat pieniä verrattuna vuosiin 2020–2022.

Parhaillaan jokiin nousee etenkin kahden merivuoden lohia, joiden määrä näyttää jälleen jäävän korkeintaan keskinkertaiseksi. Pienemmät yhden merivuoden lohet eli kossit ovat aloittaneet nousunsa hiljattain. Lopulliset nousulohimäärät ovat selvillä elokuun jälkeen.

– Viileä kevät on voinut viivästyttää nousuvaellusta, mutta lukujen valossa on selvää, että viime vuoden heikko tilanne ei ole juurikaan korjaantunut, kertoo erikoistutkija Jenni Prokkola Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Heinäkuun 2. päivään mennessä Simojokeen oli noussut 1 222 lohta ja Tornionjokeen 16 606 lohta. Lohia nousi tavallista vähemmän heti vaelluksen alusta lähtien.

– Seurantojen perusteella vuosien 2021 ja 2022 vaelluspoikasten selviytyminen on ollut merellä heikkoa. Kaupallinen kalastus Itämerellä kohdistuu vain kutuvaelluksella oleviin lohiin, joten kalastuskuolevuus ei selitä muutosta selviytymisessä, toteaa Prokkola.

Ammattikalastajien saaliit Pohjanlahdella ovat niin ikään olleet alhaisia, mikä viittaa siihen, että suurta määrää lohia ei olisi nousemassa jokiin myöskään myöhemmin kesällä.

− Saalisseurannan mukaan suomalaiset kalastajat ovat saaneet Saaristomereltä, Ahvenanmereltä ja Pohjanlahdelta heinäkuun 2. päivään mennessä 8 514 lohta, mikä on hieman vähemmän kuin vastaavana aikana viime vuonna. Kuluvan vuoden kalastuskiintiö on lukumäärältään 16 661 lohta, kertoo Luken tutkija Tapani Pakarinen.

Heinäkuun alkuun mennessä Suomen lohisaalis Pohjalahdelta oli vuosina 2018–2022 keskimäärin noin 15 000 lohta. Näinä vuosina lohikiintiö hyödynnettiin keskimäärin noin 80-prosenttisesti. Vuonna 2023 kokonaissaalis jäi poikkeuksellisen pieneksi ollen 12 896 lohta.

Myös Ruotsin puolella lohisaaliit merellä ovat olleet pieniä. Kalastuskauden alusta 17.6. heinäkuun kolmanteen päivään mennessä oli Ruotsin kiintiöstä käytetty 64 prosenttia (9 716 ).

Pohjanlahden lohisaaliit ovat peräisin alueen lukuisista luonnon- ja istutuskannoista.
Seuraa lohennousua verkossa

Nousulohimäärien kehitystä voi seurata verkossa alkusyksyyn saakka. Luke julkaisee nousukalamäärät Luonnonvaratieto-sivulla lähes päivittäin.

Tornionjoen nousulohiseuranta
Simojoen nousulohiseuranta

Räjähdysmäisesti lisääntyneen vieraslajin, kyttyrälohen poikasvaellusta seurataan Tenojoen vesistössä rysäpyynnein ja nuottauksin kevään ja alkukesän aikana. Tavoitteena on selvittää poikasvaelluksen ajoittumista, kalojen kasvua ja ravinnonkäyttöä sekä arvioida mahdollisia vesistön alkuperäisille lajeille aiheutuvia ongelmia.

─ Kyttyrälohen runsastumisen mahdollisten vaikutusten arvioimiseksi lajin poikasvaihe olisi syytä tuntea nykyistä paremmin, kertoo tutkija Panu Orell Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Tutkimus toteutetaan Tenojoen vesistössä keväällä-kesällä 2024, jolloin syksyllä 2023 kuteneiden kyttyrälohien poikaset vaeltavat joesta niiden mereisille kasvualueille. Tutkimuskokonaisuus jakautuu kahteen erilliseen osaan: poikasten rysäpyyntiin Tenojoessa ja sen sivujoissa, sekä poikasten nuottaukseen Tenojokisuussa joen ja meren vaihettumisvyöhykkeellä.

Rysäpyynnit toteutetaan pienillä havasrysillä Tenon pääuomassa ja Tenon sivujoessa Utsjoessa. Rysäpyynnit aloitetaan mahdollisimman aikaisin keväällä, toukokuun alkupuoliskolla ja niitä jatketaan päivittäin niin kauan kuin poikasia vaeltaa, todennäköisesti kesäkuun puoliväliin-loppuun asti. Kyttyrälohen poikasnuottauksia tehdään Tenojokisuussa touko-heinäkuussa 1–2 kertaa viikossa.

Kasvumittauksia ja isotooppianalyysejä

Rysä- ja nuottauspyynneissä saaliiksi jääneistä poikasista tehdään aina tavanomaiset pituus- ja painomittaukset, joista seurataan poikasten mahdollista kasvua vaelluskauden aikana. Lisäksi saaduista poikasista otetaan otos ravinnonkäyttö- ja isotooppitutkimuksia varten.

Näillä tutkimuksilla pyritään selvittämään, missä vaiheessa vaellusta ja mitä ravintoa kyttyrälohen poikaset käyttävät ja miten poikaset kasvavat alasvaelluksen aikana sekä Tenojokisuulla ennen varsinaisen merivaelluksen alkamista.

Poikasvaellus tunnetaan heikosti

Kyttyrälohen elinkierron eri vaiheista, kuten nousuvaelluksen ja kudun ajoittumisesta sekä mätimunien kehittymisestä ja poikasten kuoriutumisesta, on viime vuosina saatu kerättyä uutta ajantasaista tietoa Tenojoen vesistöstä. Myös lajin levittäytymisestä vesistön eri osiin on kattava kuva monipuolisen lohikantojen seurantajärjestelmän ansiosta.

Kyttyrälohen poikasten alasvaelluksesta (=smolttivaellus) on sitä vastoin hyvin vähän tutkittua tietoa. Vaelluksen ajoittuminen sekä poikasten mahdollinen ravinnonkäyttö kuoriutumisen jälkeen jokivarren kutualueilla ja alasvaelluksen aikana tunnetaan vielä puutteellisesti.

Tutkimus toteutetaan osana ulkoministeriön rahoittamaa ”Haitallisten vieraslajien hallinnan ja osaamisen vahvistaminen Barentsin alueella” -hanketta.

Tornionjoen kalastusmääräyksiä joudutaan kiristämään jokialueella viime vuoteen verrattuna. Maa- ja metsätalousministeriö sekä Ruotsin meri- ja vesiviranomainen sopivat Tornionjoen tulevan kalastuskauden kalastusmääräyksistä, ja ne tulevat voimaan 1.6.2024.

Suomi ja Ruotsi neuvottelevat Tornionjoen kalastusmääräyksistä vuosittain. Tavoitteena on varmistaa, että määräykset ovat riittävällä tasolla suhteessa kalakantojen tilaan ja että kalastus sopimusalueella on kestävää.

Lohenkalastus Tornionjoessa alkaa tänä vuonna viikkoa myöhemmin ja päättyy viikkoa aiemmin verrattuna edellisiin vuosiin. Kalastus on sallittua 8.6. klo 12 alkaen. Viimeinen sallittu kalastuspäivä on 25.8.

Lohen lippokalastuskausi eli kalastus pitkävartisella haavilla alkaa 8.6. keskipäivällä. Viimeinen sallittu kalastuspäivä on 15.7.

Myös puntti- eli spinnflugakalastuksen kalastusaikaa siirretään myöhemmäksi. Tämä viehekalastuksen muoto heittopainon avulla on sallittua keskipäivästä 8.6. alkaen 16.6 saakka karttaan merkityillä alueilla Kukkolankoskella molemmin puolin valtionrajaa sekä Matkakoskella Suomen puolella. Spinnflugakalastus tai yli 40 grammaa painavat vieheet, jotka voivat tarttua lohiin niiden ulkopuolelta ovat siten kyseisillä koskialueilla kiellettyjä 17.6. alkaen.

Kalastusmääräyksiä koskevien neuvottelujen pohjana käytetään Luonnonvarakeskuksen ja Ruotsin maatalousyliopisto SLU:n laatimaa raporttia Tornionjoen kalakantojen tilasta.

Tulevalle kalastuskaudelle tehdyt muutokset liittyvät siihen, että lohen heikko nousu Tornionjokeen saattaa jatkua, mistä syystä lohen kalastuspainetta joessa vähennetään kalastuskauden alussa ja lopussa. Tällä tavalla suojellaan lisääntymisen ja monimuotoisuuden kannalta arvokkaita suurikokoisia lohia, jotka nousevat jokeen kalastuskauden alussa ja jotka ovat asettuneet kutureviireilleen joen yläjuoksulle kalastuskauden lopussa.

Sidosryhmien kuulemisessa esille nousi etenkin ehdotus siitä, että kalastuskauden alkua siirrettäisiin myöhemmäksi noin viikolla ensimmäiseen koulujen päättymistä seuraavaan viikonloppuun.

Kalastuskauden loppua koskevista rajoituksista käsitykset vaihtelivat paljon. Huolta kannettiin kalastusmatkailuyritysten toimintaedellytyksistä, joka neuvotteluratkaisussa otettiin huomioon siten, että kalastuskautta lyhennettiin loppupäästä 10 päivää ehdotettua vähemmän.

Suomi ehdotti myös kalastajakohtaisten rysämäärien rajoittamista sopimusalueella, josta ei kuitenkaan päästy yhteisymmärrykseen.

Pöytäkirjalla sovitut määräykset viedään kansalliseen lainsäädäntöön valtioneuvoston asetuksella. Asetuksen mukainen pöytäkirja julkaistaan myös valtiosopimussarjassa.