Back to Top

Vaelluskala ry: Näin teet toimivan kutusoraikon

Julkaistu: 16.09.2021 17:00

 

Ruotsalaisten kehittämiä kutusoraikoiden korjaamiseen tarkoitettuja Hartijoki-erikoistyökaluja.Ruotsalaisten kehittämiä kutusoraikoiden korjaamiseen tarkoitettuja Hartijoki-erikoistyökaluja.Tutkimusten perusteella koskivesien kunnostusten vaikuttavuudessa on paljon parantamisen varaa. Koskissa voi olla erilaisia asioita hieman yhä pielessä, mutta jos kutusoraikot eivät toimi, ei tule pienpoikasia. Silloin kutusoraikko voi olla korjauksen tarpeessa oleva ns. pullonkaula.

Maassamme on jonkin aikaa ollut menossa jonkinlainen kunnostusbuumi. Hiki tirskuu talkoissa kun niissä kammetaan kiviä ja soraa hirmuisia määriä. Joku voisi kuvitella että kivimateriaalin määrä korvaa laadun. Jos haluaa oppia saamaan asiat kuntoon, yksi lähtökohta on monipuolinen ja hyvä seuranta. Kannattaa seurata vesiä, etenkin tulvavesien vaikutuksia, kalojen kutemista, kutupesien ilmaantumista sekä selvittää poikastuotannon toteutumista. Myös talviajan ja etenkin jäätymisen seuraaminen on tärkeää. Hyydeongelmat tai voimakkaat vedenlaadun muutokset voivat myös olla merkittäviä kudun onnistumista heikentäviä tekijöitä. Turvemailla vedenlaatukysymyksiä on useammin kuin muilla alueilla.

Kutupaikan tekemiseen suosittelemme lämpimästi ruotsalaisten kehittämiä kutusoraikoiden korjaamiseen tarkoitettuja Hartijoki-erikoistyökaluja. Nämä ovat näppäriä niin puroilla taimenen kutupaikkojen tekemiseen, sekä isommassa joessa jopa lohen kutupaikkojen säätämiseen.

Kunnostettavan kutupaikan kohentaminen alkaa sillä että osaa tunnistaa koskesta paikan jonka voisi olla kutupaikka. Soran suhteen kannattaa suosia kosken omaa alkuperäistä soraa, mikäli sellaista on löydettävissä. Kosken oma luonnonsora on koostumukseltaan ja muodoiltaan stabiilimpaa, eli pysyy kovemmassa virrassa paremmin paikoillaan. Yleensä luonnonsora löytyy isompien kivien alta, tai kosken alemmilta osilta.

Hyvässä kutupaikassa virrannopeus ei tulvilla saa kiihtyä liikaa, eikä alivirtaamalla hidastua liikaa. Rakenteellisen muokkauksen tarkoituksena on saada paikka pysymään läpi vuoden sopivan virrannopeusikkunan sisällä. Soraikon virtausolosuhteisiin ei vaikuta niinkään soran määrä, vaan soraikon lähikivet ylä- ja alapuolella, sekä rannan muodot. Iso merkitys on myös sillä että onko rannalla jyrkät perkuupenkereet, vai luonnollisen tulvimisen mahdollistavat loivat rannat. Isommat kivet ja kosken rakenteellinen tila määrää sen mikä kaltevuus ja virtausolot soraikolla on.

Kutusoraikoilla on yleisesti kaksi isoa ongelmaa, ne voivat tulvilla joko huuhtoutua pois, tai ne voivat hiekottua. Molemmissa tapauksissa kutu helposti epäonnistuu. Tarvitaan hydrologista silmää. Toimiva kutupaikka on hydrologismorfologinen kokonaisuus. Kunnostuksissa olennaista on morfologia, muodot ja virtaukset. Kunnostajalla tarvitsee mielellään olla hyvä “laajennettu koskenlukutaito“. Pitää ymmärtää miten eri virtaamat käyttäytyvät ja muovaavat uomaa ja ennenkaikkea kutupohjia. Seuranta ja korjaus on oppimisen kannalta olennaisia. Virheitä ei kannata toistaa.

Kutupaikan tulisi lähteä astetta syvemmästä, ja mieluummin leveämmästä paikasta, mistä tasainen virta madaltuu ja kapenee varsinaista kutupaikkaa kohti. Soraikkoja ei kannata tehdä liian leveiksi ja lyhyiksi, vaan mielummin astetta kapeammiksi ja pitkiksi. Virtaus ei saisi olla liian pyörteistä. Joku iso kivi keskellä uomaa heti kutusoraikon yläpuolella, voi olla just se kivi, joka aiheuttaa haitallisen pyörteisyyden, ja on syy sille etteivät emot kelpuuta paikkaa. Pyörteisyysongelma ei välttämättä realisoidu kaikilla eri virtaamilla. Liika pyörteisyys voi myös olla tekijä joka hermostuttaa emot, ja saa ne hylkäämään kutupaikan. Pyörteisyyttä aiheuttavan kiven siirto sivummalle voi olla ratkaisu.

Toinen emojen kutupaikkavalintaa vaikuttava tekijä on suojapotero. Riittävän syvä sellainen saa mielellään olla heti kutupaikan yläpuolella. Jos soraikon yläpuolella ei ole poteroa, eivät ainakaan isommat emot välttämättä kelpuuta paikkaa. Pienet paikalliset emot eivät ole poteron suhteen niin kranttuja. Jos koski on liian tasamatala, sorapitoinen, voi hyvän kutupaikan saada aikaan sillä, että siihen tekee kavennuksen, ja kaivaa sen alapuolelle kuopan.

Syksyllä kudun aikaan tai kudun jälkeen kannattaa selvittää minne emot ovat kuteneet. On tärkeätä selvittää mitkä paikat eivät ole kelvanneet kutukaloille. Kututarkkailusta ja kutupesälaskennasta saa arvokasta palautetta tulvien korjauskunnostusten suunnitteluun. Näin kun toimii, ja korjaa asioita emojen antaman palautteen perusteella, saa lisääntymiselle erinomaisen edellytykset. Taimen ja kudun onnistuminen on kuitenkin paras opettaja. Optimaalisin aika tehdä tällaisia säätöjä on vähän ennen kudun alkua. Etelässä parasta aikaa korjauksille on syyskuun loppu, tai lokakuun alku.

Tällaisilla systeemeillä ollaan kunnostettu esim. Espoon Monikonpuroa, Ingarskilanjoen Kocksbybäckeniä, Haaganpuron ylöosaa, Longinojaa, Vantaan Pakkalanpuroa sekä Raumanjokea. Onnistuneilla kunnostuskohteilla soraikon vieressä pienpoikasia voi alkukesästä nähdä pienellä alalla kymmeniä. Sähkökoekalastuksissa saalista saadaan 100-200 per aari (100 m²). Oppeja kannattaa hakea sellaisilta kohteilta, missä homma toimii. Vertailun vuoksi mainittkoon että Keski-Suomen virtavesillä taimenten poikastiheydet ovat keskimäärin luokkaan 5 poikasta per aari. Koskivesien kunnostuksissa on eri puolilla Suomea yhä hyvin paljon parannettavaa, seurannan tarvetta unohtamatta.

Hartijoki-työkaluja voi tiedustella s-postitse os. Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.. Kiinnostuneille Hartijoki kunnostuksen-koulutuksesta voi kysyä esim. Vaelluskala ry:stä, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen., tai p. 050-594 9725

Perhonjoen Pirttikoskelle suunnitellaan kalatietä tai vesivoimatoiminnan lopettamista

Julkaistu: 14.09.2021 09:13

Perhonjoen Pirttikoskelle aiotaan rakentaa kalatie tai vaihtoehtoisesti luopua kosken vesivoimatoiminnasta kokonaan. Maa- ja metsätalousministeriön NOUSU-ohjelma on sitoutunut kattamaan puolet lunastussummasta, jos neuvotteluissa päädytään voimalaitoksen lunastamiseen ja kosken ennallistamiseen.

– Pirttikosken vaellusyhteyden palauttaminen avaisi vaelluskaloille pääsyn Perhonjoen ylävirran laajoille koskialueille. Lisäksi Pirttikoskelle saataisiin lohille runsaasti lisääntymis- ja poikasalueita. Muutos toisi uusia kalastus-, virkistys- ja luontomatkailumahdollisuuksia Kaustisille ja koko Perhonjoen vesistöalueelle, kertoo maa- ja metsätalousministeriön projektikoordinaattori Matti Vaittinen.

Pirttikosken vesivoimalaitoksen nykyinen omistaja Killin Voima Oy on sitoutunut rakentamaan kalatien voimalaitoksen yhteyteen. Yhtiö on jo teettänyt esiselvityksen kahdesta eri vaihtoehdosta, joista toinen on tekninen kalatie voimalaitoksen länsipuolelle ja toinen luonnonmukainen ohitusuoma voimalaitoksen itäpuolelle. Näistä luonnonmukainen kalatie on ensisijainen vaihtoehto. 

Valtio ja Killin Voima Oy ovat neuvotelleet Perhonjoen Pirttikosken tulevaisuudesta kuluvan vuoden ajan. Valtion tuki edellyttää vastinrahoituksen, jolla katetaan kauppasumman toinen puoli. Yhtiö on valmis luopumaan Pirttikosken voimalaitoksesta, jos sopiva ostajataho löytyy. 

– Tässä tapauksessa luopuminen on varteenotettava vaihtoehto, sillä Pirttikosken voimalaitos on kooltaan ja tuotannoltaan pieni yhtiön muuhun vesivoimatuotantoon verrattuna. Yhtiö jatkaa neuvotteluja voimalaitoksesta luopumiseksi hyvässä yhteistyössä ministeriön ja viranomaisten kanssa, kertoo Killin Voima Oy:n toimitusjohtaja Anu Rantala

Kosken kunnostuksen suunnittelussa ja toteutuksessa on mukana Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus.

– Tavoitteena on, että kunnostusten aikana pystytään säilyttämään Kaustisen kuntakeskustan kohdalla nykyinen veden korkeus. Uuden kosken yläosa rakennetaan riittävän leveäksi, jotta tulviva vesi ei aiheuta haittaa alueella.  Alivirtaamien aikaan vesi ohjautuu ennallistetun kosken syvimpien uomien kautta alavirtaan, jolloin turvataan vesieliöiden liikkuminen alueella, toteaa johtava vesitalousasiantuntija Jukka Pakkala Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksesta.  

Onnea Perhokalastuksen MAAILMANMESTARIT 2021!!!

Julkaistu: 18.08.2021 11:55
Joukkuekilpailu:
1. Suomi
2. Ranska
3. Espanja
 
Henkilökohtainen kilpailu:
1. Heikki Kurtti
2. Jari Heikkinen
3. David Arcay (Espanja)
4. Santeri Kinnunen
5. Mikko Räsänen
...
15. Jyrki Hiltunen
Tarkemmat tulokset löytyvät osoitteesta: https://wffc2021.com/results/
 

 
 

Tornionjoen lohikuolemien tutkimus jatkuu kesällä 2021

Julkaistu: 03.06.2021 22:04

Osalla haavaisista kaloista on esiintynyt mahan puolella ihon veristä haavautumaa tai voimakasta verentungosta, kuten keskimmäisellä lohella. Kalastajilta toivotaan yhteydenottoja erityisesti tällaisista muutoksista nousukaloissa. Kuva: Perttu Koski.Osalla haavaisista kaloista on esiintynyt mahan puolella ihon veristä haavautumaa tai voimakasta verentungosta, kuten keskimmäisellä lohella. Kalastajilta toivotaan yhteydenottoja erityisesti tällaisista muutoksista nousukaloissa. Kuva: Perttu Koski.Tornionjoen lohikuolemiin liittyviä tutkimuksia jatketaan kesällä 2021 suomalais-ruotsalaisena yhteishankkeena. Tornionjoen kalastuskorttivaroilla tuettavaa hanketta koordinoi Ruotsista Statens Veterinärmedicinska Anstalt (SVA) ja Suomesta hankkeessa ovat mukana Ruokavirasto ja Luonnonvarakeskus (Luke). Nousulohen kuolleisuus on ollut huolenaiheena Tornionjoella kesästä 2014 lähtien, jolloin nousevissa lohissa todettiin paljon ihovaurioita ja vesistöalueelta löydettiin normaalia enemmän kuolleita lohia. Kesällä 2019 ja 2020 lohissa havaittiin myös heikkoja ja passiivisia yksilöitä.

Kesän 2021 aikana kalanäytteitä kerätään sekä Tornionjoelta että Tornionjokisuulta. Näytekalat tutkimukseen saadaan yhteistyössä mukana olevilta paikallisilta kalastajilta. Näytteitä oireellisista lohista toivotaan myös muilta Tornionjoella kalastavilta. Erityisesti lohet, joiden mahan puolen iholla on veristä haavaumaa, ja jotka ovat löydettäessä hengissä, ovat hyviä näytteitä.

Muutaman edelliskesän malliin Luke seuraa Tornionjokeen nousevien lohien ulkoista kuntoa jokisuun rysäsaaliista yhteistyössä Ruokaviraston kanssa. Tavoitteena on muun muassa kerätä tietoa, minkä verran ulkoisia terveysoireita esiintyy eri ajankohtina ja eri ikäisinä kudulle vaeltavissa lohissa. Seurannasta otetaan näytelohia Ruokavirastolle tarkempiin tutkimuksiin. Luke myös jatkaa Tornionjoen lohikannan runsauden arviointia, missä keskeisiä aineistoja ovat kudulle nousevien lohimäärien ja poikasmäärien seurannat.

Ruokaviraston kesällä 2020 keräämät näytelohet tutkittiin virus- ja bakteeritautien sekä tiamiinin eli B1-vitamiinin puutoksen varalta. Tiamiinin puutoksen on epäilty olevan yhteydessä lohien heikkoon kuntoon. Tutkituissa kaloissa ei kuitenkaan todettu alentuneita tiamiinipitoisuuksia eikä tunnettuja kalojen tarttuvia tauteja, jotka voisivat selittää kalojen oireilun. Lohien oireilun syyn selvittämiseksi tutkimuksia jatketaan.

Ruokavirasto toivoo tulevana kesänä kalastajilta ja muilta kansalaisilta yhteydenottoja. Oireellisia näytekaloja voi toimittaa Ruokaviraston Oulun toimipaikkaan. Ennen näytteiden toimittamista on hyvä olla yhteydessä Ruokaviraston Oulun laboratorioon (p. 050 477 8646) tarkempien ohjeiden saamiseksi. Jos kalastajat saavat saaliiksi oireellisia lohia, eikä niiden toimittaminen Ruokavirastoon onnistu, heidän toivotaan ottavan yhteyttä Luken yhteyshenkilöön (puhelin 0295 322 192), sillä Luken asiantuntijoiden toimesta pyritään tällöin järjestämään näytteenotto jokivarressa. Kuolleina löytyneet lohet ovat yleensä liian pilaantuneita tutkittaviksi. Ilmoitukset sairaista ja kuolleista kaloista voi tehdä myös ilmoitusportaaliin.

Vastakuoriutuneet merilohet ja -taimenet pääsevät kasvamaan Iijokeen

Julkaistu: 03.06.2021 21:27

Metsähallituksen eräsuunnittelija Eero Hartikainen istuttamassa vastakuoriutuneita meritaimenia Loukusanjokeen. Kuva: MetsähallitusMetsähallituksen eräsuunnittelija Eero Hartikainen istuttamassa vastakuoriutuneita meritaimenia Loukusanjokeen. Kuva: MetsähallitusIijokeen ja sen sivujokiin istutetaan kesäkuun alussa 460 000 merilohen ja 60 000 meritaimenen vastakuoriutunutta poikasta. Istutuksilla tuetaan jokeen leimautuneiden lohikalakantojen syntymistä. Nyt istutettavat kalat lähtevät smoltteina vaellukselle muutaman vuoden kuluessa, jolloin niitä voidaan seurata Haapakoskella tehtävissä tutkimuksissa.

– Taimenet istutamme Loukusanjokeen ja Pärjänjokeen, lohet Iijoen pääuomaan sekä Livojokeen. Loppukesästä koekalastamme istutuskohteita, kertoo eräsuunnittelija Eero Hartikainen Metsähallituksesta.

Pienpoikaset hankittiin Luonnonvarakeskukselta ja niiden istuttamisesta vastaa Metsähallitus. Nyt tehtävien istutusten odotetaan tuottavan useita tuhansia smoltteja.

– Pienpoikasten istutusmääriä on tarkoitus kasvattaa tulevien vuosien aikana, samalla kun patojen ohitusratkaisut etenevät joen alaosalla, toteaa Iijoen vaelluskalahankkeen 2020–2022 projektipäällikkö Mirko Laakkonen Pohjois-Pohjanmaan liitosta.

Pienpoikasten istuttaminen on osa Iijoen vaelluskalahanketta 2020–2022. Hankkeen muita toimenpiteitä ovat muun muassa smolttien alasvaellusväylän rakentaminen Haapakoskelle sekä lohikalojen ylisiirrot ja seuranta. Hanketta toteuttavat PVO-Vesivoima Oy, Lapin ELY-keskus, maa- ja metsätalousministeriö, Ii, Oulu, Pudasjärvi, Taivalkoski, Kuusamo, Pohjois-Pohjanmaan liitto, Iijoen kalatalousalue, Metsähallitus, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus sekä Luonnonvarakeskus. Hanketta koordinoi Pohjois-Pohjanmaan liitto. Hankkeen kokonaisbudjetti on noin 2,2 miljoonaa euroa.

Hanke on saanut rahoitusta maa- ja metsätalousministeriön NOUSU-ohjelmasta, jossa parannetaan vaelluskalojen elinolosuhteita ja pyritään palauttamaan vaelluskalakantojen luontaista lisääntymistä Suomen virtavesissä.

Kuva: Metsähallitus. Metsähallituksen eräsuunnittelija Eero Hartikainen istuttamassa vastakuoriutuneita meritaimenia Loukusanjokeen.

Metsähallitus ei myy tänä vuonna kalastuslupia Tenon sivujokiin

Julkaistu: 06.05.2021 15:43

Tenojokeen laskeviin Vetsijokeen ja Utsjokeen ei kuluvana vuonna myydä lainkaan kalastuslupia ulkopaikkakuntalaisille valtion vesialueille. Tenojoen pääuoman ja sivujokien lohenkalastus on asetuksella kielletty tulevalla kalastuskaudella lohikantojen suojelemiseksi sekä Norjassa että Suomessa. Muiden kalojen, kuten harjuksen, pyyntimahdollisuuksia puolestaan lisätään Tenon pääuomassa. Metsähallitus on kuitenkin tehnyt päätöksen, ettei se myy Tenon sivujokiin mitään kalastuslupia.

Metsähallituksen päätös koskee ulkopaikkakuntalaisille myytäviä kalastuslupia. Tavallisesti lupia on myyty joitakin satoja. Kuntalaiset voivat edelleen kalastuslain mukaisesti kalastaa niin sanotulla kuntalaisen jokiluvalla muita kaloja kuin lohta.

– Metsähallituksen sivujoille myytävien lupien kiintiöpäätöksessä sovitut lupakiintiöt perustuvat ensisijaisesti lohen kestävään kalastukseen. Koemme, että tässä tilanteessa Metsähallituksen on vastuullista pidättäytyä kokonaan kalastuslupien myynnistä, koska lohenkalastuksen sijaan kuntalaisten pyyntipaine tulee nyt todennäköisesti kohdistumaan erityisesti harjukseen, erätalouspäällikkö Pirjo Ilvesviita Metsähallituksesta sanoo.

Tenon sivujokien kalastusalueet ovat varsin pienimuotoisia. Niiden harjuskannat eivät ole yhtä vahvoja kuin Tenon pääuomassa. Metsähallituksen tulee varmistaa, ettei lisääntyvä, paikallisiin harjuspopulaatioihin kohdistuva kalastus uhkaa harjuskantojen olemassaoloa. Samalla varmistetaan paikallisille asukkaille riittävät kalastusmahdollisuudet aikana, jolloin lohta ei poikkeuksellisesti saa kalastaa.

Vesi ja geenit virtaavat Itämeren kahden tärkeimmän lohijoen välillä

Julkaistu: 21.12.2020 10:34

Tornionjoen lohenpoikasia. Kuva: Ville Vähä.Tornionjoen lohenpoikasia. Kuva: Ville Vähä.Latvavesien lohet ovat eri maata kuin alajuoksujen yksilöt, ainakin Tornionjoella ja Ruotsin Kalixjoella. Vastajulkaistussa tutkimuksessa selvisi, että näiden Itämeren pohjoisimpien jokien yläjuoksuilta lähtöisin olevat lohet ovat geneettisesti erilaisia kuin alajuoksujen yksilöt. Perimän lisäksi vaellusajankohta erottaa ylä- ja alajuoksujen lohet. Naapurijokien väliltä ei löytynyt vastaavaa perinnöllistä eroa.

Pinnanalainen liikenne on vilkasta Itämerellä ja siihen laskevissa joissa. Sukukypsät lohet palaavat kevään ja kesän mittaan Itämereltä kotijokiinsa kutemaan. Helsingin yliopiston, Luonnonvarakeskuksen ja Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) tutkimuksessa selvisi, että Tornionjoen latvoilta lähtöisin olevat lohet palasivat jokeen aiemmin kesällä kuin alajuoksujen yksilöt.

Yläjuoksuilta lähtöisin olevat lohet viettivät lähes aina vähintään kaksi vuotta merellä ennen kutuvaellustaan jokeen. Havainto on tärkeä Tornionjoen lohikannan kalastuksen kannalta, sillä lohi kasvaa jatkuvasti kokoa merellä ollessaan. Vanhat ja kookkaat lohet ovat erityisen haluttuja saaliskaloja ja lisäksi tärkeitä kantojen hyvinvoinnille: suurimmat yksilöt tuottavat kudulle selvitessään eniten poikasia. Tällaisten erityispiirteiden säilyttäminen on tärkeää Itämeren lohen suurimman luonnonkannan tulevaisuuden kannalta.

– Jokeen aikaisimmin kesällä palanneet lohet olivat pääosin matkalla yläjuoksuille. Sen takia kannattaa pitää silmällä, miten alkukauden kalastus vaikuttaa Tornionjoen latvavesien lohikantoihin, sanoo tutkimuksen vastaava kirjoittaja Antti Miettinen, Helsingin yliopiston bio-ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.

Lohet eivät noudata maarajoja

Tornionjoki (ruotsiksi Torne älv) virtaa Suomen ja Ruotsin rajalla ja haaroittuu myös kokonaan Ruotsin puolelle. Kalixjoki sijaitsee kauttaaltaan Ruotsissa. Näissä naapurijoissa lisääntyy Itämeren lohen ylivoimaisesti suurin luonnonkanta.

Tornion- ja Kalixjoen lohien väliltä ei tutkimuksessa yllättäen löytynyt kokonaisuudessaan perinnöllistä eroa. Tätä saattaa selittää joet yhdistävä Tärännönjoki, joka on yksi maailman suurimmista bifurkaatioista eli jokien virtausten haaroittumisista. Tässä bifurkaatiossa huomattava osa Ruotsinpuoleisen Tornionjoen vedestä virtaa Kalixjokeen. Sen kautta lohilla, ja niiden geeneillä, on reitti joesta toiseen.

– Jokien välinen yhteys ja odottamaton perinnöllinen samankaltaisuus korostavat Suomen ja Ruotsin välisen yhteistyön merkitystä tämän tärkeän lohikannan suojelussa ja hoidossa, Miettinen sanoo.

Vertaisarvioitu tutkimus on julkaistu Conservation Genetics -tiedelehdessä A large wild salmon stock shows genetic and life history differentiation within, but not between, rivers

Tutkimuksen rahoittivat Tornionjoen kalaluvista saadut tuotot, Luonnonvarakeskus, Swedish Agency for Marine and Water Management, Swedish Research Council Formas, Societas pro Fauna et Flora Fennica, Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys (Betty Väänäsen rahasto), Raija ja Ossi Tuuliaisen Säätiö ja Suomen Luonnonsuojelun Säätiö (Itämeri-rahasto).

Näätämöjoelta vaisu lohisaalis

Julkaistu: 18.12.2020 12:07

naatamojoen lohisaalis suomessa ja norjassa pyyntitavoittain 1972 2020 sunaatamojoen lohisaalis suomessa ja norjassa pyyntitavoittain 1972 2020 suNäätämöjoen kokonaislohisaalis kaudella 2020 oli vain 3,3 tonnia. Saalis laski 45 prosenttia edellisvuodesta ja oli pitkän aikavälin (1972-2020) toiseksi heikoin. Lohisaaliista kalastettiin Suomen puolelta 1,1 ja Norjan puolelta 2,2 tonnia.

Näätämöjoen Suomen puoleinen lohisaalis oli noin puolet pitkän aikavälin keskisaalista (2 tonnia). Vesistön Suomen puolen lohisaaliista paikkakuntalaiset pyysivät lohiverkoilla noin 700 kiloa (63 %). Arviolta 26 paikkakuntalaista ruokakuntaa kalasti verkkopyydyksillä. Paikallisten kalastajien määrä oli edellisvuosien tasolla.

Yhteensä 540 kalastusmatkailijaa sai Suomen puolelta arviolta 360 kiloa lohta, noin kolmanneksen Suomen puolen kokonaissaaliista. He lunastivat vajaat 2300 kalastusvuorokautta. Kalastusmatkailijoiden määrä oli edellisvuosien tasolla.

Norjan puolella (Neidenelva) kalastusmatkailijat ja paikkakuntalaiset vapakalastajat pyydystivät 2,1 tonnia lohta. Paikkakuntalaiset saivat käpäläpyynnillä eli heittonuottakalastuksella alle 100 kilon saaliin Kolttakönkään putouksella. Lähes koko kesän vallinneet suuret virtaamat haittasivat merkittävästi käpälä-pyyntiä. Saaliiksi otettujen lohien ohella Norjan puolella vapautettiin noin 150 lohta, yhteispainoltaan lähes 500 kiloa.

Näätämöjoen Suomen puolen saalistilastot perustuvat Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Metsähallituksen kalastuskauden jälkeen tekemiin tiedusteluihin. Norjassa sekä paikkakuntalaisilla että kalastusmatkailijoilla on velvollisuus ilmoittaa saaliinsa saalisseurantajärjestelmään.

Nousulohimääristä tietoa kalalaskurilla

Norjan puolen Kolttakönkään putouksen kalatiessä on hyödynnetty kalalaskuria satunnaisesti 2000-luvulla ja vuosittain vuodesta 2018 lähtien.

– Kesällä 2020 kalatietä pitkin nousi noin 1300 lohta ja 300 taimenta. Havaitut nousukalamäärät olivat pienimmät koko seurantahistorian eli vuosien 2002-2020 aikana, kertoo Luken tutkija Panu Orell.

Orellin mukaan vähäinen nousulohimäärä johtui pääasiassa pienten yhden merivuoden lohien alhaisesta määrästä. Heikot nousulohimäärät heijastuivat myös alhaisina lohisaaliina.

Laskurin avulla saadaan arvokasta tietoa Näätämöjokeen nousevien lohien määristä ja määrien vuosien välisestä vaihtelusta, vaikka sillä ei pystytä laskemaan kaikkia jokeen nousevia lohia. Osa lohista hyppää suoraan putouksesta käyttämättä kalatietä.

Kalalaskurin käyttö jatkuu myös kaudella 2021. Se asennetaan heti pahimpien kevättulvien laskettua, touko-kesäkuun vaihteessa. Laskurin tuottamia videoleikkeitä nousukaloista voi seurata internetistä:

http://kalahavainnot.luke.fi/fi/seurannat/naatamojoen-kalatieseuranta/

tai https://kart.skynordic.no/

Kalavesien kunnostukseen mittava lisäraha: 1,4 miljoonaa euroa

Julkaistu: 17.12.2020 15:35

Aikoinaan uittoa varten perattuja koskia palautetaan vastaamaan luonnontilaa. Kuva: Markku PirttimaaAikoinaan uittoa varten perattuja koskia palautetaan vastaamaan luonnontilaa. Kuva: Markku Pirttimaa

Helikopteri on apuna soran kuljetuksessa Viitasaarella. Vastaavia operaatiota on luvassa pian alkavana vuonna kymmenillä koskilla. Lohikalat saavat kutualueita ja pystyvät lisääntymään vanhoilla kotijoillaan. Kuva: Markku PirttimaaHelikopteri on apuna soran kuljetuksessa Viitasaarella. Vastaavia operaatiota on luvassa pian alkavana vuonna kymmenillä koskilla. Lohikalat saavat kutualueita ja pystyvät lisääntymään vanhoilla kotijoillaan. Kuva: Markku PirttimaaMetsähallitus lisää virtavesien kunnostusta merkittävästi vuonna 2021. Eduskunta on myöntänyt kunnostuksiin 1,4 miljoonan euron lisärahoituksen. Rahalla voidaan kunnostaa jopa 20 koskialuetta kymmenellä eri joella.

”Tämä on merkittävä lisä kalojen elinympäristöjen kunnostuksiin. Olemme jo aloittaneet lähes miljoonan euron valuma-aluehankkeen, jolla kunnostetaan kokonaisia valuma-alueita. Nyt pystymme kohdistamaan urakoita lisäksi erillisiin virtavesiin”, erätalousjohtaja Jukka Bisi iloitsee. “Sijoitus virtavesiin on mitä parhain tulevaisuusinvestointi.”

Suurimmat urakat ovat Lieksassa Ruunaalla sekä Posiolla Livojoessa.

Ruunaalla kunnostetaan kolme koskea ja Livojoella viisi. Muitakin kohteita on suunnitteilla muun muassa Lappiin.

Kunnostukset tarkoittavat muun muassa lohikalojen kutu- ja pienpoikasalueiden kunnostuksia. Niihin tuodaan soraa ja kiveä. Aikoinaan uittoa varten perattuja koskia palautetaan vastaamaan luonnontilaa.

Myös kalojen vaellusesteitä poistetaan. Suunnitelmissa on jopa yhden pienen vesivoimalaitoksen purkaminen.

Metsähallitus tiedottaa toimenpiteistä tarkemmin vuoden aikana, kun niitä aletaan toteuttaa.

Kalavesien huippuvuosi tulossa

Virtavesien kunnostusraha on vain yksi julkinen sijoitus kalavesiin tulevana vuonna.

Kalavesiin sijoitetaan parin vuoden aikana miljoonia euroja. Kokonaisia valuma-alueita kunnostetaan lähes miljoonan euron hankkeella 2020–2021. Projekti on mukana myös Metsähallituksen Itämerihaasteen toimenpideohjelmassa. Maa- ja metsätalousministeriö jakaa lisäksi osan kalastonhoitomaksujen noin 10 miljoonan euron tuotosta kalavesihankkeisiin. 

Luke: Tornion- ja Simojoen lohikannat edellisvuoteen verrattuna lähes ennallaan

Julkaistu: 09.12.2020 13:03

Tornionjoen ja Simojoen kaikuluotausseurannoissa havaitut nousulohimäärät. Seuranta aloitettiin Tornionjoella vuonna 2009 ja Simojoella vuonna 2008. Simojoen vuosittaiset lohimäärät ovat kuvassa suuremmat kuin Luken seurantasivulla, koska kuvan lukuihin on lisätty myös kossien määrä.Tornionjoen ja Simojoen kaikuluotausseurannoissa havaitut nousulohimäärät. Seuranta aloitettiin Tornionjoella vuonna 2009 ja Simojoella vuonna 2008. Simojoen vuosittaiset lohimäärät ovat kuvassa suuremmat kuin Luken seurantasivulla, koska kuvan lukuihin on lisätty myös kossien määrä.Kesänvanhojen lohenpoikasten keskimääräiset tiheydet Tornion- ja Simojoella. Tornionjoen tuloksissa on yhdistetty Suomen (Luke) ja Ruotsin (Norrbottenin lääninhallitus) koekalastukset.Kesänvanhojen lohenpoikasten keskimääräiset tiheydet Tornion- ja Simojoella. Tornionjoen tuloksissa on yhdistetty Suomen (Luke) ja Ruotsin (Norrbottenin lääninhallitus) koekalastukset.Kesän 2020 nousulohimäärät olivat Tornionjoella seurantahistorian kolmanneksi ja Simojoella toiseksi suurimmat. Syntyneiden lohenpoikasten ja vaellukselle lähteneiden poikasten määrät olivat hieman vähentyneet parhaista vuosista.

Kaikuluotausseurannassa Tornionjoella havaittiin 69 149 ja Simojoella 4 124 lohta. Kaikkein eniten nousulohia laskettiin kaikuluotaimilla vuosikymmenen puolivälissä, Tornionjoella 100 000 ja Simojoella 5 400 lohta. Tämän jälkeen lohimäärät vähenivät, varsinkin vuonna 2017.

Viime kesän nousulohissa oli runsaasti sekä yhden merivuoden pikkulohia eli kosseja että vanhoja suurikokoisia lohia. Myöhäinen ja runsas tulva näytti viivästyttäneen lohennousua joessa.

Vaellushuippu oli kuitenkin normaalina ajankohtana eli Simojoen kaikuluotauspaikalla juhannusviikolla ja Tornionjoen kaikuluotauspaikalla juhannuksen ja heinäkuun alun välisenä aikana. Tornionjoella havaittiin kahden edellisen vuoden tapaan nousulohia pyrkimässä ylävirtaan vielä elokuun lopulla ja syyskuun alussa.

– Tämä saattaa kertoa joidenkin lohien heikentyneestä kyvystä vaeltaa kesällä ylävirtaan, mistä on viitteitä myös lohien radiolähetintutkimuksessa. Loppukesän matala ja viileä jokivesi sekä lähestyvä kutuaika kenties antavat näille lohille vielä pontta pyrkiä kutualueilleen, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Atso Romakkaniemi.

Tornionjokisuussa kahtena viime kesänä tutkituista lohista noin 40 prosentilla on ollut ulkoisia ihovaurioita, ja lisäksi osalla lohia näkyy ihossa verenpurkaumia. Huonokuntoisiin ihonkohtiin tarttuu joessa usein vesihome ja kala saattaa kuolla ennen kutua.

Ruokavirasto Suomessa ja Statens veterinärmedicinska anstalt Ruotsissa tutkivat Luken ja kalatalousviranomaisten avustamana terveysongelmien syitä (tiedote aiheesta 12.11.2020)

Lohenpoikasia kuoriutui edellisvuotta vähemmän

Tornionjoen koekalastusalueilla lohen kesänvanhojen poikasten keskitiheys oli tänä vuonna noin 20 poikasta aarilla eli sadalla neliömetrillä. Poikasia esiintyi varsin tasaisesti kaikissa vesistönosissa. Viiden viimeisen vuoden aikana kesänvanhojen poikasten tiheys on vaihdellut Tornionjoella 18:sta 28:aan poikaseen aarilla. Vuonna 2015 keskitiheydet olivat huipussaan, noin 40 kesänvanhaa poikasta aarilla.

Simojoella lohen kesänvanhojen poikasten keskitiheys oli 24 poikasta aarilla. Tiheys lähes puolittui edellisvuonna havaitusta ennätystiheydestä, vaikka poikasmäärien taustalla olevat kutulohimäärät olivat molempina vuosina hyvin samansuuruisia.

Simojoen poikastiheyksissä on ollut aiemminkin suurta vuosittaista vaihtelua. Ilmiön syyksi on epäilty joen vedenlaatua ja virtaamavaihteluita, joita maankäyttö valuma-alueella on muuttanut entistä epäedullisemmiksi lohelle. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna poikastiheydet ovat kuitenkin kasvaneet Simojoella yhtä paljon kuin Tornionjoella.

Vaelluspoikasia hieman vähemmän kuin huippuvuosina

Tornionjoella vaelluspoikasten tutkimuspyynti ei onnistunut kevään poikkeuksellisen korkean ja pitkäkestoisen tulvan vuoksi. Poikastiheyksien ja vaelluspoikasmäärien välillä olevan yhteyden perusteella arvioituna Tornionjoesta lähti keväällä 2020 mereen noin puolitoista miljoonaa lohen vaelluspoikasta. Parhaimmillaan Tornionjoesta on vaeltanut merelle noin kaksi miljoonaa lohenpoikasta.

Simojoella vaelluspoikasten tutkimuspyynti onnistui ilman suuria ongelmia. Tulosten perusteella poikasia vaelsi mereen noin 30 000 yksilöä. Määrä on selvästi pienempi kuin poikastiheyksien perusteella voisi odottaa.

Luke seuraa Tornion- ja Simojoen lohikantojen tilaa vuosittain toteutettavilla seurannoilla. Kaikuluotauksella seurataan nousulohimääriä, joista Simojoella havaitaan jokseenkin kaikki. Tornionjoella sen sijaan jopa huomattava osa merestä jokeen nousevista lohista jää havaitsematta johtuen joen leveydestä sekä siitä, että osa lohista kalastetaan tai jää kudulle kaikuluotauspaikan alapuolelle noin sadan jokikilometrin matkalle.

Kudulle nousevien lohimäärien kehitystä voi seurata Luken verkkosivuilta www.luke.fi/nousulohet. Molemmilla joilla lohen poikasmääriä arvioidaan sähkökalastuksin ja merivaellukselle lähtevien poikasten tutkimusrysäpyynnillä.

Istutetut lohet menestyvät luonnossa huonosti – eivät tuo etuja luonnonpopulaatioille

Julkaistu: 20.11.2020 21:39

Irlannista hiljattain saadut tulokset viittaavat siihen, että istutetut lohet tuottavat luonnossa seuraavassa sukupolvessa villejä kaloja vähemmän jälkeläisiä. Istutetut lohet eivät siis pysty korvaamaan villinä syntyneitä kaloja.

Helsingin yliopiston ja irlantilaisen Corkin yliopiston tutkijoiden johtama tutkimus Irlannin Burrishoolessa osoittaa, että istutetun lohiyksilön elinaikanaan tuottama jälkeläismäärä on vain noin kolmasosa samassa joessa kutevan villin lohen jälkeläismäärästä. Lisäksi villeistä ja viljellyistä lohista koostuvan sekapopulaation jälkeläistuotto oli paljon alempi sellaisina vuosina kun istututusperäisiä kutukaloja oli enemmän kuin villejä.

Edelliset tutkimukset ovat jo osoittaneet, että kasvatetut lohet tai niiden jälkeläiset eivät menesty luonnossa yhtä hyvin kuin villit lajikumppaninsa. Todisteita tästä lohen koko eliniän mitalta ei kuitenkaan ole aiemmin ollut.

Tutkijat laskivat Burrishoolessa DNA-näytteiden perusteella jokaisesta merestä jokeen palaavasta aikuisesta kalasta, moniko sen jälkeläisistä selviytyy lisääntymisikäiseksi.

– Kudulle matkaavan ja sieltä palaavan lohen täytyi kulkea reittiä, jonka varrella otimme jokaisesta kalasta DNA-näytteen. Sen jälkeen rakensimme lohille sukupuun ja yhdistimme sen neljänkymmenen vuoden seuranta-aineistoon, sanoo dosentti Tutku Aykanat Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.

Ennakointia myös Suomen oloihin?

Irlannin Burrishoolessa istutuksia tehdään jokeen, jossa lohi samalla lisääntyy hyvin myös luontaisesti. Tällaista lohipopulaatioiden sekoittamista ei Suomessa kuitenkaan harjoiteta. Suomessa on Tenojoen kaltaisia, täysin luontaisen lisääntymisen varassa olevia lohijokia ja toisaalta jokia, joiden lohikanta on riippuvainen istutuksista.

– Eroavaisuuksista huolimatta voimme kuitenkin soveltaa Irlannista saatua tietoa myös Suomen oloihin. Tulokset viittaavat siihen, että lohien istuttaminen villin lohikannan sekaan esimerkiksi Tornio- tai Tenojokiin ei olisi suotavaa. Jos kuitenkin päästään siihen tilanteeseen, että Oulujoen tai Saimaan kaltaisissa vesistöissä lohen luontainen lisääntyminen saadaan elpymään, voisi olla kannattavaa lopettaa istutukset jokeen kokonaan ja satsata luontaisen lisääntymisen parantamiseen, toteaa akatemiaprofessori Craig Primmer Evolution, conservation and genomics -tutkimusryhmästä.

Tutkijat painottavat, että jatkotutkimuksia tarvitaan sen selvittämiseksi, mitä tapahtuu villien ja istutettujen lohien risteytyessä. Tutkimusryhmä kuitenkin epäilee, että risteytymisen tuloksena syntyneet jälkeläiset ovat perimältään villejä heikommin varustettuja selviytymään jokielämän vaaroista. Jos tämä osoittautuu todeksi, suurimittainen keinotekoisesti kasvatettujen eläinten siirtäminen luontoon saattaisi monessa tapauksessa olla enemmän haitaksi kuin eduksi.

Tutkimusryhmä koostui kansainvälisistä tutkijoista Helsingin yliopistossa, irlantilaisissa University College Corkissa ja Marine Institutessa, pohjoisirlantilaisessa Queen's University Belfastissa ja skotlantilaisessa University of Edinburghissa. Tutkimusta on rahoittanut muun muassa Suomen Akatemia.

 

Artikkeli:
Ronan James O'Sullivan, Tutku Aykanat, Susan E. Johnston, Ger Rogan, Russell Poole, Paulo A. Prodöhl, Elvira de Eyto, Craig R. Primmer, Philip McGinnity, and Thomas Eric Reed. Captive-bred Atlantic salmon released into the wild have fewer offspring than wild-bred fish and decrease population productivity. Proceedings of the Royal Society B, Published: 21 October 2020.

Vuoden vesistökunnostaja -palkinto Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiölle – rohkealle Hiitolanjoen avaajalle

Julkaistu: 28.10.2020 11:32

Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön keskeiset henkilöt (vasemmalta): hallituksen pj. Ilkka Nokelainen, toimitusjohtaja Hanna Ollikainen, Soile Lehtinen, Kimmo Kylämies, Mari Matikainen, Matti Moller ja Hiitolanjoki-yhdistyksen pj. Mikko Europaeus. © Jukka KosonenEtelä-Karjalan virkistysaluesäätiön keskeiset henkilöt (vasemmalta): hallituksen pj. Ilkka Nokelainen, toimitusjohtaja Hanna Ollikainen, Soile Lehtinen, Kimmo Kylämies, Mari Matikainen, Matti Moller ja Hiitolanjoki-yhdistyksen pj. Mikko Europaeus. © Jukka Kosonen

Ilmakuvassa Hiitolanjoen Kangaskosken voimala, yläkanava ja pato, kuvassa alhaalla näkyy luonnonuoma. Kuva: Arto ApilaIlmakuvassa Hiitolanjoen Kangaskosken voimala, yläkanava ja pato, kuvassa alhaalla näkyy luonnonuoma. Kuva: Arto ApilaOhjelmapäällikkö Antton Keto ympäristöministeriöstä antoi tänään Vesistökunnostusverkoston Vuoden vesistökunnostaja -palkinnon Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiölle ja sen toimitusjohtajalle Hanna Ollikaiselle. Säätiö on Ollikaisen johdolla mahdollistanut hankkeen, jossa kolme patoa puretaan lähivuosina Rautjärven Hiitolanjoella Etelä-Karjalassa. Hanke on mittakaavaltaan ainutlaatuinen. Hiitolanjoen vedet virtaavat vapaana vuonna 2023 latvavesiltä Laatokalle asti, mikä vakiinnuttaa äärimmäisen uhanalaisen luonnonvaraisen järvilohen aseman Suomessa ja edesauttaa vesiluonnon monimuotoisuuden suojelua. Hiitolanjoessa elää Suomen viimeinen alkuperäinen ja täysin luonnonvarainen järvilohikanta.
Rohkea avaus kannustaa laajaan yhteistyöhön ja vastuunottoon

Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö on ollut vuodesta 2004 asti mukana kehittämässä Hiitolanjokea sekä raivaamassa tietä kohti vapaata lohijokea, mutta viime vuosina se on ottanut projektissa yhä enemmän vastuuta. Kun voimaloiden lunastusneuvotteluihin ryhdyttiin, säätiö tarjoutui ottamaan voimalat hallintaansa. Tavoitteena oli varmistaa joen muutosprosessin onnistuminen. Säätiö laajensi rohkeasti omaa toimintaansa osallistumalla lunastusneuvotteluihin, voimaloiden alasajoon, purkutöiden luvitukseen sekä purku- ja jälkihoitotyötehtäviin. Ensimmäinen voimala eli Lahnasenkoski ostettiin säätiölle vuonna 2017.

Hiitolanjoen vapauttamisessa on ollut mukana laaja asiantuntijaverkosto, mutta vastuun asian eteenpäin viemisestä on kantanut virkistysaluesäätiö ja erityisesti Hanna Ollikainen. Yhteistyötä on tehty erittäin laajasti säätiön johdolla ja mukana ovat olleet tiivisti muun muassa Etelä-Karjalan maakuntaliitto ja Rautjärven kunta.

”Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö on ollut Hiitolanjoen ennallistamishankkeessa eri toimijatahoja kokoava ja yhdessä pitävä voima, mutta ennen kaikkea vastuunkantaja”, Etelä-Karjalan maakuntajohtaja Satu Sikanen toteaa. ”Ilman säätiön esimerkillisen rohkeaa toimintaa emme olisi tässä tilanteessa. Hiitolanjoen ennallistaminen on ennen kaikkea järvilohen suojelutyön voitto, mutta myös erittäin merkittävä aluekehityksellinen edistysaskel. Vapaana kuohuva lohijoki kaikkine mahdollisuuksineen on valtava vetovoimatekijä ja erityinen helmi koko maakunnalle”, Sikanen jatkaa.

Ylistävän arvion hyvästä yhteistyöstä antoi myös Etelä-Karjalan liiton ympäristöpäällikkö Matti Vaittinen: ”Hanna Ollikaisen työtä määrittää asialle omistautuminen, kova työmoraali ja kaikkien toimijatahojen kunnioittaminen sekä kuunteleminen, vaikka intressit eivät aina kohtaisikaan. Ensiarvoisen tärkeän diplomaattisen toimintatavan lisäksi Hannan usko omaan asiaan on käsittämättömän kova, kuten vuorien siirtämisessä kuuluu ollakin.”

Kolme Hiitolanjoen koskea palautuu vaelluskalojen käyttöön

Hiitolanjoki vapautuu vaelluskalojen kulkureitiksi ja lisääntymisalueeksi, kun kolme patoa puretaan ja ne vapautuvat voimantuotannosta. Kangaskoski vapautuu vuonna 2021, Lahnasenkoski 2022 ja Ritakoski 2023. Nämä kosket yhdessä muiden vapaina kuohuvien koskien kanssa muodostavat eteläisen Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen upean koskireitin 18 metrin pudotuskorkeudellaan.

Palkinto on osa Vesistökunnostusverkoston toimintaa

Vuoden vesistökunnostaja -palkinto jaettiin nyt kahdeksatta kertaa. Sen voi saada toimija, joka on tehnyt esimerkillistä työtä vesistöjen kunnostuksen edistämiseksi. Palkinnonsaajan valitsee Vesistökunnostusverkoston vuosittain vaihtuva raati, jossa tänä vuonna olivat edustettuina Metsähallitus, Pohjois-Karjalan ELY-keskus, Suomen luonnonsuojeluliitto, Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus SYKE sekä ympäristöministeriö.

Vesistökunnostusverkosto on kaikille avoin yhteydenpitofoorumi, joka välittää tietoa ja kokemuksia vesistöjen kunnostamisesta. Sitä koordinoi Suomen ympäristökeskus.

Palkinto jaetaan vuosittain Vesistökunnostusverkoston vuosiseminaarissa. Tänä vuonna seminaari järjestettiin 27.-28.10. webinaarina yhteistyössä Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen, Kalatalouden ympäristöohjelma (EMKR) ja Freshabit LIFE IP -hankkeiden, Kainuun ja Koillismaan Kalaleaderin, Sisä- ja Itä-Suomen kalatalousryhmien, Luonnonvarakeskuksen, WWF Suomen ja Suomen ympäristökeskuksen kanssa.

Tuleva viikonloppu on taimenten kuduntarkkailun superviikonloppu – lauantaina vietetään kansainvälistä vaelluskalapäivää

Julkaistu: 21.10.2020 23:27

Lauantaina vietetään myös Maailman vaelluskalapäivää.Lauantaina vietetään myös Maailman vaelluskalapäivää.

Kansainvälisen vaelluskalapäivän retkivinkki: Koko perhe ulos – taimenten kuduntarkkailu tarjoaa upeita luontoelämyksiä

Runsaat sateet saavat kookkaammatkin vaellustaimenet nousemaan merestä astetta pienempiin uomiin kudulle. Lähdepitoisissa ja puhtaammissa pienemmissä virtavesissä uhanalaisten taimenten lisääntyminen onnistuu paremmin ja tuottaa moninkertaisesti poikasia. Uhanalaisten taimenten tutkimuksen ja suojelun kannalta tärkeää saada tietää minne ja kuinka paljon uhanalaisia vaellustaimenia nousee kudulle.

Etenkin pienemmissä purovesissä taimenten kutu on jännä ja vaikuttava luonnonnäytelmä. Kun tarkkailua tehdään taskulampun avulla pimeällä pystyy kutuseurantaa tekemään häiritsemättä emotaimenten kutemista. Emokalat ja kutupesätkin erottuvat illalla taskulampun valossa paremmin. Kiivaimpana kutuaikana voi seurata myös päiväsaikaan. Tarkkailu soveltuu kaikille aiheesta kiinnostuneille.
Vapaaehtoispohjalta tehtävällä kutuseurannalla saadaan arvokasta tietoa suojelun tueksi. Viikonloppuna kuduntarkkailua tehdään kymmenillä eri virtavesillä ympäri koko Suomea. Etelässä isompien emojen kutu on vasta pääsemässä käyntiin, siinä missä Pohjois-Suomessa kutu on loppumassa tai jo ohi. 

Taimenten kutulähetyksiä virtuaalisesti

Lauantaina vietetään myös Maailman vaelluskalapäivää (World Fish Migration Day 2020), jossa on tarkoitus lisätä tietoisuutta vapaana virtaavien jokien ja vaelluskalojen tärkeydestä. Osana Maailman vaelluskalapäivää tehdään 23.-24.10. välillä livelähetystä kaikilta alla mainituilta pääkaupunkiseudun puroilta. Nyt kaikilla on mahdollisuus seurata taimenten kutua virtuaalisesti!

Seuraa lähetyksiä osoitteesta: https://www.facebook.com/vaelluskala

Mikäli haluat lähteä seuraamaan kutua paikan päälle, niin tutustumisen arvoisia kuduntarkkailukohteita ovat:

Helsinki: Haaganpuro, Longinoja,

Vantaa: Pakkalanpuro, Kylmäoja, Rekolanoja,

Espoo: Monikonpuro, Lukupuro, Finnoonpuro

Raumanjoki, Vääksynjoki (Asikkala), Imatran kaupunkipuro, Hupisaarten purot (Oulu)

Ingarskilanjoki - Kocksbybäcken, Sipoonjoki (Sipoonkorven kansallispuisto)

 

Lisätietoja Maailman vaelluskalapäivästä: https://www.worldfishmigrationday.com/ ja Suomen Ympäristökeskuksen sivuilta https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesistokunnostusverkosto/Tapahtumat/Muut_tapahtumat/Maailman_vaelluskalapaiva/Maailman_vaelluskalapaiva_24102020(53551)

 

Lisätietoja kututarkkailusta Taimenkartta-sivustolla:

https://taimenkartta.fi/2020/04/kutusoraikkoseuranta-kututarkkailu-ja-pienpoikaslaskenta/

 

Lisätietoja:

Henrik Kettunen, Vaelluskala ry, p. 050-5949725 (Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.)

Juha Salonen, Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura ry, p. 050-5907348

Pinja Kasvio, Suomen Ympäristökeskus (Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.)

Tenojoella jälleen heikko lohivuosi – pikkulohet vähissä

Julkaistu: 20.10.2020 20:17

Luonnonvarakeskuksen (Luke) seurantojen mukaan Tenojokeen nousi tänä kesänä erittäin vähän lohia, edellisvuoden tapaan. Pienten, vuoden merivaelluksen jälkeen palaavien lohien kaudella 2019 havaittu aallonpohja jatkui. Myös keskikokoisten, kahden merivuoden, lohien määrä väheni. Heikko lohennousu heijastui paitsi sivujokien kutulohimääriin myös kalastajien saaliisiin.

Tenojokeen nousevien lohien laskennassa Polmakin kaikuluotauspaikalla jäätiin alustavien tulosten perusteella noin 15 000 nousulohen tasolle. Vuotta aiemmin lohia laskettiin reilut 21 000 ja vuonna 2018 noin 32 500.

− Vuosien 2019–2020 nousulohimäärät ovat Tenojoen vesistön koko ja tuotantoalueiden laajuus huomioon ottaen erittäin pieniä. Näitä nousulohimääriä voidaan suhteuttaa esimerkiksi Tenojoen kokonaislohisaaliiseen hyvänä lohivuotena 2000, jolloin pelkän saaliin arvioitiin olleen noin 60 000 lohta, kertoo tutkija Panu Orell Lukesta.

Vähäinen nousulohien määrä ja erityisesti pikkulohikantojen heikkous näkyivät selvästi Tenon sivujokien pintasukelluslaskennoissa. Kutulohien määrät jäivät kaikissa kolmessa seurattavassa sivujoessa erittäin pieniksi, ja olivat koko seurantajakson (2003–2020) heikoimmat Ylä-Pulmankijoessa ja Nilijoessa. Myös Akujoessa kutulohien määrä oli lähes yhtä pieni kuin heikoimpana vuonna 2019.

Matkailijoiden saalis edellisvuoden tasolla

Suomen puoleisen Teno-Inarijoen kalastusmatkailijoiden lohisaalis oli vajaat 8 000 kiloa. Saaliin määrä on kutakuinkin sama kuin se oli kahtena edellisenä vuonna.

− Vaikka nousulohimäärä jäi kahta aiempaa vuotta pienemmäksi, kalastusmatkailijoiden kilomääräinen lohisaalis pysyi viime vuosien tasolla pääosin siksi, että kaudella 2020 Tenoon nousi suhteellisesti hieman enemmän isoja lohia, Orell kertoo.

Kokonaisuutena Tenon kalastusmatkailijoiden saaliit ovat v. 2017–2020 olleet alhaisia, mikä johtuu osaltaan uudesta kalastussäännöstä. Sääntö on rajoittanut kalastusta voimakkaasti. Uuden kalastussäännön käyttöönotto osui hyvään aikaan, sillä ilman sitä nykyistäkin pienempi osa Tenojokeen nousevasta vähäisestä lohimäärästä olisi selvinnyt kutualueilleen.

Miksi näin vähän lohta?

Tenon lohikantojen viime vuosien heikon tilan syitä ei täysin tunneta. Joessa tapahtuvan lohen joki- ja vaelluspoikastuotannon dramaattisesta putoamisesta ei toistaiseksi ole saatu viitteitä, vaan olemassa olevien seurantatietojen perusteella tuotanto on vaikuttanut pysyvän tavanomaisella tasolla. Tämä viittaa siihen, että merkittävimmät lohen selviytymisen ongelmat ovat viime vuosina olleet merialueella.

− Meriolosuhteiden muutokset, muun muassa veden lämpötila, ravinnon määrä, kalataudit ja saalistus vaikuttavat suuresti mereltä palaavien lohien määriin ja sitä kautta lohikantojen tilaan, Orell sanoo.

Monilla eteläisemmillä lohijoilla lohen meriselviytyminen on viimeisen kahden-kolmen vuosikymmenen aikana laskenut suuresti ja yhä harvempi merelle vaeltava poikanen selviää takaisin kotijokeensa kutemaan. On mahdollista, että samantyyppinen ongelma on osaltaan vaikuttanut Tenon lohikantoihin viimeisen kahden-kolmen vuoden aikana. Asiaa selvitetään yhteistyössä norjalaisten tutkijoiden kanssa.

Lohikantojen tila -raportti loppuvuodesta

Tenojoen lohiseurantojen lopulliset tulokset valmistuvat loppuvuodesta. Tällöin on saatavissa tarkempia tietoja kalastajien saaliista Suomessa ja Norjassa, sekä vesistön eri osissa videoseurannoilla ja kaikuluotaamalla tehtyjen lohilaskentojen tuloksista.

Suomalais-norjalainen Tenojoen seuranta- ja tutkimusryhmä julkaisee seurantatulokset ja arviot Tenon lohikantojen tilasta joulukuussa 2020. Raportti tulee saataville Luken internet-sivuille osoitteeseen: luke.fi/tenojoen_tutkimusryhma

Sivu 1 / 4