Back to Top

Haapakosken smolttien alasvaellusväylän käyttöönottoa juhlistettiin Kierikissä

Julkaistu: 23.08.2022 12:08

Iijoen Haapakosken alasvaellusreitti.Iijoen Haapakosken alasvaellusreitti.

Iijoen Haapakoskella on kuluvana kesänä otettu käyttöön Suomen ensimmäinen lohikalojen alasvaellusväylä ja kiinniottolaitteisto. Alasvaellusväylä toteutettiin osana laajaa Iijoen vaelluskalahanketta 2020–2022. Väylää esiteltiin 22.8.2022 järjestetyssä avajaistilaisuudessa medialle ja yleisölle.

”Hyvällä yhteistyöllä saadaan aikaan innovatiivisia ratkaisuja. Haapakosken alasvaellusväylä on niin valtakunnallisesti kuin kansainvälisestikin ainutlaatuinen ratkaisu, jonka toteuttaminen on vaatinut merkittäviä tutkimus- ja kehittämispanostuksia sekä ennakkoluulotonta toteutusta”, painotti tilaisuudessa puhunut maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen.

”Olemme hyvässä yhteistyössä eri osapuolten kanssa saaneet aikaan konkreettisen edistysaskeleen Haapakoskella vaelluskalojen alasvaellukselle. Jatkossa testaamme ja tulosten perusteella kehitämme alasvaellusratkaisua edelleen. Tutkimus, vuorovaikutteinen yhteistyö ja vaiheittainen eteneminen ovat avain myös tulevaisuuden konkreettisille tuloksille vaelluskalojen hyväksi”, kertoo PVO-Vesivoima Oy:n toimitusjohtaja Jani Pulli.

Lohikalojen vaelluspoikasten eli smolttien reitti alavirtaan Haapakoskella koostuu alasvaellusväylästä ja ohjausaidasta. Alasvaellusväylän alkuosassa on kiihtyvä virtaus. Tarkoituksena on, että smoltit tulevat väylän suulle ohjausaitaa seuraten, havaitsevat virtauksen ja hakeutuvat sen houkuttelemana väylään. Tämän jälkeen kalat ohjataan joko kiinniottolaitteeseen tai putkea pitkin voimalaitoksen alakanavaan jatkamaan vaellustaan. Ensimmäiset smoltit hakeutuivat väylään jo kesällä 2022.

”Kuluvana kesänä kokeiltiin väylän alkuosalla vedenalaista kuvausta. Kuvausolosuhteet ovat haastavat, mutta näyttäisi siltä, että kuvauksen avulla saadaan tulevina vuosina tärkeää tietoa kalojen käyttäytymisestä väylään mennessään ja samalla myös kalamääristä”, kertoo Iijoen vaelluskalahankkeen 2020–2022 projektipäällikkö Mirko Laakkonen Pohjois-Pohjanmaan liitosta.

Alasvaellusväylää käytetään vuosittain toukokuun puolestavälistä heinäkuun loppuun. Smolttien vaellushuipun oletetaan ajoittuvan Iijoella kesäkuun alkuun veden lämpötilan ollessa noin 10–12 astetta. Alkuvuosina smoltteja on tarkoitus ohjata kiinniottolaitteeseen ja siirtää kalankuljetusautolla alimman voimalaitoksen, Raasakan alapuolelle. Mikäli alasvaelluslaitteisto osoittautuu toimivaksi ja riittävän tehokkaaksi, vastaavat rakenteet on tarkoitus rakentaa muillekin Iijoen padoille. Näin mahdollistetaan kalojen vaellus yläjuoksulta merelle.

Alasvaellusväylän toteutuneet kustannukset olivat noin 1,8 miljoonaa euroa. Syksyllä käynnistyvässä Lohi Iijokeen -hankkeessa väylän toimintaa tullaan kehittämään edelleen. Hankkeessa myös panostetaan kalojen seurantaan mittavien tutkimuksien avulla.

Iijoen vaelluskalahankkeen 2020–2022 toimenpiteitä ovat muun muassa smolttien alasvaellusväylän rakentaminen Haapakoskelle, pienpoikasten istuttaminen sekä lohikalojen ylisiirrot ja seuranta. Hanketta toteuttavat PVO-Vesivoima Oy, Lapin ELY-keskus, maa- ja metsätalousministeriö, Ii, Oulu, Pudasjärvi, Taivalkoski, Kuusamo, Pohjois-Pohjanmaan liitto, Iijoen kalatalousalue, Metsähallitus, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus sekä Luonnonvarakeskus. Hanketta koordinoi Pohjois-Pohjanmaan liitto. Hankkeen kokonaisbudjetti on noin 2,2 miljoonaa euroa.

Hanke on saanut rahoitusta maa- ja metsätalousministeriön NOUSU-ohjelmasta. Ohjelmalla parannetaan vaelluskalojen elinolosuhteita ja pyritään palauttamaan vaelluskalakantojen luontaista lisääntymistä Suomen virtavesissä.

Tornion- ja Simojoen nousulohimäärät keskimääräisellä tasolla

Julkaistu: 14.07.2022 17:19

Kesä- ja heinäkuun alun aikana Tornion- ja Simojokeen on noussut lohia kudulle odotusten mukaisesti. Lopulliset nousulohimäärät ovat selvillä elokuussa. Alkukaudella on havaittu tavanomaista enemmän suuria lohiyksilöitä (nousulohiseurannat online).

Suurten yksilöiden yleistyminen on ollut odotettavissa lohen vuosiluokkien runsausvaihtelujen perusteella.

– Viime kesänä jokiin nousi paljon keskikokoisia, kaksi vuotta meressä viettäneitä lohia. Tästä samasta vuonna 2019 merelle vaeltaneesta vuosiluokasta on jäänyt kasvamaan merelle vuotta vanhempina kudulle nousevia suuria lohia, kertoo erikoistutkija Atso Romakkaniemi Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Parhaillaan jokiin nousee pieniä ja keskikokoisia lohia, joiden määrä lopulta määrittää koko kesän lohennousun runsauden.

Heinäkuun 14. päivään mennessä Simojokeen on noussut 2819 lohta. Lohien vaellus on ajoittunut samalla tavalla kuin keskimäärin edellisvuosina.

Tornionjokeen on noussut 42 330 lohta heinäkuun 12. päivään mennessä. Tornionjoen kaikuluotauspaikalla oli melko hiljaista kesäkuun 12.-13. päivään asti, mutta tämän jälkeen nousulohien päivittäiset määrät kasvoivat nopeasti noin kymmenkertaisiksi. Ennusteiden mukaan Tornion- ja Simojokeen nousee tänä kesänä yhtä paljon lohia kuin viime vuosina keskimäärin.

Tornionjoella ja sen edustan merikalastuksessa on jälleen havaittu ihovaurioisia lohia. Lohikuolemiin liittyviä tutkimuksia jatketaan kesällä 2022 Ruokaviraston ja Luken yhteistyönä (Tiedote 6.6.2022).

Ruotsissa Statens Veterinärmedicinska Anstalt (SVA) ja Sveriges Lantbruksuniversitet (SLU) jatkavat myöskin lohien terveysongelmien tutkimuksia. Kalastajia pyydetään ilmoittamaan havainnot SVA:n nettisivuille https://rapporterafisk.sva.se/.

Vaellusyhteyksien avaaminen auttanut Isojoen taimenta

Julkaistu: 27.06.2022 11:22

Padon poistaminen Isojoen Villamosta on avannut taimenien vaellusyhteydet Isojoen latvapuroille asti ja laajentanut merkittävästi merivaelteisen taimenen poikastuotantoalueiden määrää. Kuva: Panu Orell/LukePadon poistaminen Isojoen Villamosta on avannut taimenien vaellusyhteydet Isojoen latvapuroille asti ja laajentanut merkittävästi merivaelteisen taimenen poikastuotantoalueiden määrää. Kuva: Panu Orell/Luke

Pohjanmaalla Lapväärtin-Isojoella tehdyn radiolähetinseurannan mukaan taimenilla on jälleen nousuyhteys vesistön latvavesille asti. Pitkäjänteinen vaellusyhteyksien avaaminen sekä Villamon padon poistaminen ovat osaltaan tuoneet tulosta, ja taimenkantojen elpyminen on käynnistynyt. Isojoki on jo muodostunut yhdeksi maamme merkittävimmistä meritaimenjoista.

Radiomerkittyjen taimenien havaittiin tutkimuksessa (2019 - 2021) vaeltavan hyvin laajasti Isojoen vesistön eri osiin, pieniin latvapuroihin asti. Taimenen vaellus aktivoitui virtaamien kasvaessa.

Villamon poistetun padon yläpuolelle, Isojoen pääuoman latvoille, taimenia hakeutui verraten vähän.

– Tulevaisuudessa alueen nousutaimenmäärät kasvanevat, kun vaellustaimen ottaa uudet vapautuneet alueet kunnolla käyttöönsä, kertoo tutkija Panu Orell Luonnonvarakeskuksesta.

Sivujoet ja pienet purot tärkeitä lisääntymisalueita

Kahdesta kalatiestä huolimatta Peruksen pato Isojoen alajuoksulla heikentää edelleen taimenien vaellusmahdollisuuksia. Vähän veden aikaan vesi ohjautuu luonnonuoman sijaan pitkälti Peruksen voimalaitokseen ja kalateille johtava koski kuivuu. Kuva: Panu Orell/LukeKahdesta kalatiestä huolimatta Peruksen pato Isojoen alajuoksulla heikentää edelleen taimenien vaellusmahdollisuuksia. Vähän veden aikaan vesi ohjautuu luonnonuoman sijaan pitkälti Peruksen voimalaitokseen ja kalateille johtava koski kuivuu. Kuva: Panu Orell/LukeVesistön meritaimentuotannon kannalta tärkeimmät lisääntymisalueet olivat Vanhakylän koski- ja virtapaikat Isojoen pääuomassa sekä sivujoista Karijoki ja Heikkilänjoki. Erityisen merkittävänä ja tärkeänä kutualueena näyttäytyi Karijoen sivujoki Metsäjoki, jonne hakeutui runsaasti radiomerkittyjä taimenia.

- Seurantatulokset osoittavat jälleen kerran sivujokien ja pienten purojen merkityksen taimenen poikastuotannolle, Orell toteaa.

Positiivisesta kehityksestä huolimatta Isojoessa on edelleen taimenien vaellusta hidastavia rakenteita, joista merkittävin on Peruskosken pato joen alajuoksulla. Kahdesta kalatiestä huolimatta Peruskosken alue muodostuu vaellushidasteeksi, silloin kun virtaamat ovat pieniä. Tällöin vesi ohjautuu pitkälti Peruksen pienvoimalaitokselle.

Vaellusyhteyksien avaamisen lisäksi Isojoen taimenkantojen tilan paranemiseen ovat vaikuttaneet muun muassa jokialueella toteutetut elinympäristökunnostukset sekä valtakunnallisesti tiukentunut kalastuksen säätely.

Isojoen taimenten radiolähetinseuranta toteutettiin Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen yhteistyönä osana Freshabit Life IP Pohjanmaan joet -hanketta. Telemetriaseurannan päätavoitteena oli selvittää aikuisten taimenien vaellusyhteyksien toimivuutta, vaelluskäyttäytymistä sekä kutualueiden sijaintia Isojoen vesistössä. Kaikkiaan hankkeessa merkittiin 108 taimenta.

Teno- ja Näätämöjoen lohiseurannat käynnistyvät – myös Näätämöllä aloitetaan lohien kaikuluotauslaskenta

Julkaistu: 07.06.2022 10:40

Luonnonvarakeskus (Luke) on käynnistänyt vuosittaiset Teno- ja Näätämöjoen nousulohiseurannat. Seurantoja tehdään kaikuluotaimilla ja vedenalaisilla videokameroilla sekä pintasukelluksin. Näätämöjoella kaikuluotaus on ensimmäistä kertaa käytössä jokeen nousevien lohien laskemiseksi.

Tenojokeen nousevien lohien kokonaismääriä on vuodesta 2018 alkaen seurattu kaikuluotauslaskennoilla Polmakissa, noin 55 km Tenojokisuulta ylävirtaan. Seuranta jatkuu kesällä 2022 jälleen tilanteessa, jossa lohenkalastus on kokonaan kielletty lohikantojen poikkeuksellisen heikon tilan takia.

− Kaikuluotausseurannan arvo korostuu kalastus- ja saalistietojen sekä saalisnäytteiden puuttuessa kokonaan, kertoo tutkija Panu Orell Lukesta.

Orellin mukaan ennusmerkit Tenon nousulohien määrälle ovat vaisut erityisesti isojen lohien osalta, mutta pikkulohien kohdalla tilanne voi periaatteessa muuttua vielä positiiviseen suuntaan.

Tenon kaikuluotauslaskennan tuloksia voi perinteiseen tapaan seurata Luken nettisivuilla osoitteessa: https://kalahavainnot.luke.fi/fi/seurannat/tenojoen-nousulohiseuranta/. Tietoja pyritään päivittämään sivustolle mahdollisimman usein, vähintään viikoittain kesäkuun puolivälistä lähtien.

Näätämöön nousevat lohet lasketaan Näätämöjokisuussa

Kaikki Näätämöjokeen nousevat kalat lasketaan kaikuluotausseurannalla Näätämöjokisuussa Norjan puolella. Seurannan toteuttaa Luke, ja sen rahoittavat Suomi ja Norja yhdessä.

− Kaikuluotausseurannalla saadaan ensimmäistä kertaa käsitys Näätämöjokeen nousevan lohipopulaation todellisesta koosta, Orell kertoo.

Tietoa voidaan hyödyntää vesistön kutukantatavoitteiden täyttymisen arvioimisessa sekä lohikantojen hoidon suunnittelussa.

Kaikuluotauslaskennan lisäksi Näätämöjoella jatketaan Kolttakönkään kalatien laskuriseurantaa. Kaikuluotausseurannan ja kalatieseurannan avulla saadaan käsitys kalatien kautta nousevan lohimäärän suhteesta Kolttakönkään putouksen kautta vaeltavaan lohimäärään.

Tenolla monipuolinen seurantakokonaisuus

Tenojoen pääuoman kaikuluotausseurannan lisäksi lohia lasketaan Tenolla monipuolisilla menetelmillä vesistön eri osissa. Norjalaiset tutkijat toteuttavat luotauslaskennat Karas- ja Iesjoella Tenon latvaosissa sekä Maskejoella vesistön alajuoksulla. Luke jatkaa Utsjoen videoseurantaa sekä selvittää pintasukelluslaskennoin kutulohimääriä Tenon pienissä sivujoissa.

Kaikkiaan Tenon lohiseurannoilla saadaan erittäin kattava kuva vesistön eri osiin kudulle vaeltavien lohien määristä ja siten lohikantojen tilasta.

Tornionjoen lohen kutuvaellus jälleen hyvin runsas

Julkaistu: 08.04.2022 09:08


Tornionjoen vesistön lohisaaliit sekä Suomen ja Ruotsin rajajoella lohenkalastukseen oikeuttavan ns. yhteisluvan ostaneiden henkilöiden määrät 1998-2021.Tornionjoen vesistön lohisaaliit sekä Suomen ja Ruotsin rajajoella lohenkalastukseen oikeuttavan ns. yhteisluvan ostaneiden henkilöiden määrät 1998-2021.Tornionjoen Kukkolankosken Suomen puoleiset vaellussiikasaaliit ja saalissiikojen keskipainon kehitys 1980-2021.Tornionjoen Kukkolankosken Suomen puoleiset vaellussiikasaaliit ja saalissiikojen keskipainon kehitys 1980-2021.Tornionjokeen kudulle nouseva luonnonlohikanta on ollut kasvussa viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Kalastuskaudella 2021 saalista saatiin 158 tonnia eli noin 23 700 lohta. Saalis on toiseksi suurin vuosikymmeniin. Vesistön meritaimenkanta on lievästä elpymisestään huolimatta yhä heikko, ja joen vaellussiikakanta on heikentynyt.

− Vesistön lohimäärän kasvun myötä myös kalastusmatkailijoiden määrä on kasvanut. Ulkopaikkakuntalaiset kalastajat kuluttivat jokivarressa yhteensä noin 8,6 miljoonaa euroa kesällä 2021, kertoo erikoistutkija Atso Romakkaniemi Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Viime kesänä Suomen ja Ruotsin rajajoella lohenkalastukseen oikeuttavan luvan lunasti 13 300 henkilöä, joista noin 12 000 henkilöä saapui kalaan jokivarren kuntien ulkopuolelta. Ulkopaikkakuntalaiset kalastivat keskimäärin kuuden päivän ajan ja saivat tänä aikana saaliikseen keskimäärin yhden lohen.
Seurantajakson kolmanneksi suurin nousulohimäärä

Napapiirin tuntumassa Kattilakoskella sijaitsevissa Luken kaikuluotaimissa havaittiin viime kesänä noin 93 000 lohta, mikä on 13-vuotisen nousulohiseurannan kolmanneksi suurin määrä. Pienimmät vuotuiset nousulohimäärät, noin 20 000 lohta, ajoittuvat vuosille 2010–2011. Huppuvuosina 2014 ja 2016 seurannassa laskettiin noin 100 000 lohta vuodessa.

– Nousulohiseurannnassa ei havaita kaikkia merestä jokeen nousevia lohia. Todennäköisesti viime kesänä jokeen nousi vähintään 20 000 lohta enemmän kuin mitä kaikuluotaimissa havaittiin, Romakkaniemi toteaa.

Viime kesänä kudulle nousseista lohista valtaosa oli kaksi vuotta meressä viettäneitä, painoltaan 4–9-kiloisia lohia. Näitä vuonna 2019 merivaelluksensa aloittaneita lohia on odotettavissa runsaasti jokeen myös ensi kesänä, jolloin kalat ovat kasvaneet 9–15-kiloisiksi.
Vaellussiikojen keskikoko ja saaliit pienentyneet

Tornionjoen vaellussiian saaliit ja siikojen keskikoko ovat huolestuttavasti pienentyneet, ja kutuvaelluksen ajankohta on siirtynyt myöhemmäksi 1980-luvulta lähtien. Todennäköisimpinä syinä havaittuun kehitykseen pidetään korkeaa kalastuspainetta sekä merellä että joella, kasvanutta hyljekantaa ja siian poikasistutusten loppumista vuosituhannen vaihteen jälkeen.

Tornionjoen uhanalaiset meritaimenkannat näyttäisivät hiukan elpyneen, mutta vuotuinen runsausvaihtelu on suurta. Suomessa meritaimenkannat ovat heikoimpia Perämereen laskevissa joissa (https://www.luke.fi/fi/uutiset/meritaimenen-lisaantyminen-onnistui-kohtalaisesti).

Luke ja Ruotsin maatalousyliopisto arvioivat vuosittain Tornionjoen vaelluskalakantojen tilaa ja antavat suosituksia kantojen hoitotoimiksi. Uusin arviointiraportti löytyy täältä:

Tornionjoen lohi-, meritaimen- ja vaellussiikakannat – yhteinen ruotsalais-suomalainen biologinen selvitys sopivien kalastussääntöjen arvioimiseksi vuodelle 2022

Maa- ja metsätalousministeriön tiedote 30.3.: https://mmm.fi/-/suomi-ja-ruotsi-sopivat-taydennyksia-tornionjoen-tulevan-kalastuskauden-kalastusmaarayksiin

Neuvottelut Tenojoen kalastusmääräyksistä jatkuvat – esitys lohenkalastuksen kiellosta lausunnoille

Julkaistu: 02.04.2022 10:58

Suomen ja Norjan neuvottelut Tenojoen tulevan kalastuskauden kalastusmääräyksistä ovat pitkittyneet. Kalastusmääräyksiä on jouduttu tarkastelemaan uudelleen lausuntopalautteiden pohjalta molemmissa maissa. Etenemisvaihtoehdoksi on nousemassa se, että lohenkalastus esitetään kiellettäväksi.

Ensimmäinen neuvottelutulos, jossa kalastusmääräyksiin haettiin muutosta valtioneuvoston asetuksella, oli lausunnolla 28.3.2022 saakka. Lohikantojen erittäin huonon tilanteen vuoksi lohenkalastukseen esitettiin voimakkaita rajoituksia. Lohenkalastusta olisi kuitenkin haluttu sallia lyhyeksi ajaksi, jotta voidaan ylläpitää Tenojoen lohenkalastuskulttuuria tärkeimmillä pyydyksillä. Muiden kalalajien pyyntimahdollisuuksista oli samalla huolehdittu, joten Tenolla voisi kalastaa ensi kesänä muita kaloja kuin lohta hieman sallivammilla määräyksillä kuin vuotta aiemmin.

Norjassa lähes kaikki lausunnonantajat vastustivat esitystä lohenkalastuksen sallimisesta pariksi viikoksi. Suomessa ongelmaksi nousi se, että esitetyt lohen kalastusrajoitukset olivat sen verran laajat, että ne tulisi toteuttaa lain tasoisina eikä lievemmissä rajoituksissa käytäntönä olleen valtioneuvoston asetuksen kautta.

Suomen ja Norjan viranomaiset joutuivat toteamaan saatujen lausuntojen perusteella, että edellytyksiä poikkeuksia koskevan pöytäkirja allekirjoittamiseen ei ollut maaliskuun loppuun mennessä, vaan maiden on sovittava ratkaisuja varten lisäaika. Aiemmin esillä olleesta ehdotuksesta vähäisemmästä kalastuksesta ei ole ollut mahdollista saada yhteisymmärrystä, joten lohikantojen huonon tilan huomioon ottaen ratkaisua haetaan nyt lohenpyyntikiellon kautta. Biologisesti kalastuskielto on perusteltu, koska tutkimustiedon mukaan Jäämereltä palasi kohti Tenojoen vesistöä vähemmän lohia kuin vuosi sitten.

Neuvotteluihin liittyen hallituksen esitys laiksi lohenkalastuksen kieltämisestä Tenojoella vuonna 2022 lähetetään lausuntokierrokselle. Koska kalastuskausi on jo lähellä, on aikataulu poikkeuksellisen nopea. Lausuntoja pyydetään keskiviikkoon 7.4.2022 klo 14.00 saakka. Lausuntopyyntö löytyy täältä.

Muiden kuin lohen kalastusta koskevien kalastusmääräysten osalta suunnitelmissa on edetä jo sovittujen muutosten mukaisesti.

Luke: Tenojoen taimenet kasvaneet ja kanta vahvistunut

Julkaistu: 02.04.2022 10:42

Tenon taimenet. Kuva: Panu Orell / LukeTenon taimenet. Kuva: Panu Orell / Luke

Tenojoki on tunnettu lohestaan, mutta se on myös merkittävä taimenjoki. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuoreen selvityksen mukaan taimenten keskikoko Tenojoella on kasvanut merkittävästi 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Sukelluslaskentojen perusteella taimenen kutukannat ovat vahvistuneet. Lohenkalastuksen rajoitukset vaikuttavat siten parantaneen Tenon taimenkantojen tilaa.

Tenojoelta saaliiksi saatujen taimenten koko on kasvanut merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana niin verkko- kuin vapakalastuksessa.

− Vielä 1980-luvulla saalistaimenet painoivat keskimäärin selvästi alle yhden kilon, mutta 2000-luvulla keskipaino on ollut 1,5 kilon tuntumassa. Keskikoon kasvu on hiljalleen jatkunut aina viime vuosiin asti, ollen nykyisin noin 1,7 kg, kertoo asiantuntija Jan-Peter Pohjola Lukesta.

Tenon taimenkantojen biologisessa rakenteessa on tapahtunut selviä pitkäaikaismuutoksia. Saaliissa 1980–1990-luvuilla varsin yleisesti esiintyneet pienet, yhden merikasvukauden taimenet ovat lähes kadonneet ja useamman kasvukauden isommat yksilöt ovat lisääntyneet. Tämä osaltaan selittää Tenon taimenen keskikoon kasvua.

Samaan aikaan vähintään kertaalleen kuteneiden taimenten osuus on voimakkaasti kasvanut. Taimenet vaikuttavat kalastuspaineen laskiessa kasvavan suuremmiksi ja ne selviytyvät kutemaan aiempaa useampaan kertaan. Myös Tenon vuosittaiset taimensaaliit ovat säilyneet vakaalla tasolla, vaikka kalastusta on voimakkaasti leikattu. Viimeisen kymmenen vuoden vuotuinen keskisaalis on ollut 3300 kg.

Kaikuluotauksilla ja sukelluksilla uutta tietoa taimenmääristä

Taimenen kutukannat ovat sukelluslaskentojen perusteella vahvistuneet 2000-luvulla Tenon keskijuoksun pienissä sivujoissa. Kantojen runsastuminen kiihtyi erityisesti 2010-luvun jälkipuoliskolla.

Vastaavasti kaikuluotauslaskennoilla on saatu uutta tietoa Tenon latvoille, Inarijokeen, nousevista taimenmääristä. Niitä on viime vuosina noussut noin 300–400 kpl vuodessa. Telemetriatutkimusten perusteella Inarijoki on Tenon tärkeimpiä taimenen lisääntymisalueita. Taimen lisääntyy sen pienissä sivujoissa ja -puroissa, myös sellaisissa, joissa lohi ei lisäänny lainkaan.

Uusia kalastusmahdollisuuksia?

Samaan aikaan, kun taimenkannat ovat vahvistuneet, Tenon kalastusta lohikantojen suojelemiseksi on rajoitettu aivan viime vuosina huomattavasti aiempaa enemmän. Mahdollisuus taimenkantojen kasvun jatkumiselle on siten entistäkin parempi.

− Taimenen kalastuksen lisäämiselle voi Tenojoessa olla potentiaalia, erityisesti joen alajuoksulla, lohen keskeisimmän nousukauden jälkeen elo-syyskuussa, Pohjola kertoo

Taimenen kalastuksen mahdollinen laajentaminen on järjestettävä niin, että se ei lisää loheen kohdistuvaa kalastusta. Toiminnan vaikutuksia taimenkantojen tilaan on seurattava tarkasti. Lisäksi taimenkantojen tilan seurantaohjelmaa olisi kehitettävä rinnan taimenen kalastusmahdollisuuksien laajentamisen kanssa.

Suomi ja Ruotsi sopivat täydennyksiä Tornionjoen tulevan kalastuskauden kalastusmääräyksiin

Julkaistu: 30.03.2022 17:05

Maa- ja metsätalousministeriö sekä Ruotsin meri- ja vesiviranomainen ovat sopineet Tornionjoen tulevan kalastuskauden kalastusmääräyksistä, jotka tulevat voimaan 1.6.2022. Kalakantojen vahvistamiseksi kalastusmääräyksiä on viime vuoteen verrattuna täydennetty.

Suomi ja Ruotsi neuvottelevat Tornionjoen kalastusmääräyksistä vuosittain. Tavoitteena on varmistaa, että määräykset ovat riittävällä tasolla suhteessa kalakantojen tilaan ja että kalastus sopimusalueella on kestävää. Neuvottelujen pohjana käytetään Luonnonvarakeskuksen ja Ruotsin maatalousyliopisto SLU:n laatimaa selvitystä.

Siian kalastuskuolleisuuden vähentämiseksi sekä Tornionjoen luonnonvaraisen siikakannan vahvistamiseksi sovittiin rajoituksista siian lippopyyntiin (kalastus pitkävartisella haavilla) ja kulkuverkkokalastukseen. Lippopyynti on merkittävin pyyntimuoto joessa ja kohdistuu toistuvasti koskissa pysyviin siikoihin. Tulevalla kalastuskaudella lippopyynti on kielletty joka viikko puolentoista vuorokauden ajan maanantaista kello 00.00 tiistaihin kello 12.00. Siian kulkuverkkokalastuksen aloituspäivä on tänä vuonna 8.8., eli viikkoa myöhemmin kuin edellisellä kalastuskaudella.

Emolohien vahingoittumisten vähentämiseksi viehekalastus heittopainon avulla (nk. punttikalastus tai spinnflugefiske) sovittiin kiellettäväksi Kukkolankoskella molemmin puolin valtionrajaa sekä Matkakoskella Suomen puolella 10.6. alkaen (karttakuvat alueista). Valvontahavaintojen perusteella lohet tarttuvat tässä pyyntimuodossa usein suun ulkopuolelta ja merkittävä määrä lohista karkaa mahdollisesti vahingoittuneina, mikä on alkukaudella nousevien arvokkaiden emolohien suojelun kannalta vahingollista. Muu viehekalastus voi näillä koskialueilla jatkua nykyrajoituksin koko kesä-elokuun kalastuskaudella.

Lohen jokeen nousun edistämiseksi sovittiin meren rysäkalastuksen (kiinteät pyydykset) aloitusta siirrettävän myöhemmäksi. Meren rysäkalastus alkaa tänä vuonna 17.6. entisen 11.6. sijaan, mitä Suomi on pitkään tavoitellut. Lohen rysäkalastus alkaisi kuitenkin 17.6. jo keskiyöllä, eli 12 tuntia nykyistä aiemmin. Näin lohen rysäkalastus alkaisi Ruotsissa samanaikaisesti Perämeren eri säätelyalueilla.

Muiden lajien kuin lohen ja taimenen kalastaminen rysillä aikavälille 11.-16.6. sallittaisiin vain poikkeusluvalla niille harvoille kaupallisille kalastajille, jotka aiemmin ovat ilmoittaneet kyseisestä saaliista. Tämä on merkittävä tiukennus Ruotsin aiempaan käytäntöön ja vähentää rysien käyttöä ja sen vaikutusta lohen nousuun ennen lohenkalastuksen alkua.

Pöytäkirjoilla sovitut määräykset viedään kansalliseen lainsäädäntöön valtioneuvoston asetuksella. Asetuksen mukainen pöytäkirja julkaistaan myös valtiosopimussarjassa.

Myös tänä kesänä Tornionjoella on käytössä sähköinen saalisilmoitusjärjestelmä, jonka kautta kalastaja voi ilmoittaa saaliinsa digitaalisesti esimerkiksi kännykällä tutkimus- ja tilastointikäyttöä varten.

Meritaimenen lisääntyminen onnistui kohtalaisesti

Julkaistu: 04.03.2022 09:14

Vuonna 2021 kesänvanhoja poikasia oli monin paikoin runsaasti, mutta osassa jokia poikastiheydet olivat edelleen huolestuttavan alhaisia. Luonnonvarakeskus (Luke) seuraa vuosittain tehtävillä sähkökoekalastuksilla alkuperäisten meritaimenkantojen poikastiheyksiä.

Suomenlahden seurantakohteista Mustajoella ja erityisesti Ingarskilanjoella kesänvanhojen poikasten keskimääräiset poikastiheydet olivat hyvällä tasolla. Mustajoella tiheys oli 29 yksilöä/100 m² ja Ingarskilanjoella 67 yksilöä/100 m². Ingarskilanjoella paikallisen suojeluyhdistyksen tekemät kutu- ja poikasaluekunnostukset ovat selvästi vaikuttaneet positiivisesti poikastiheyksiin. Myös Sipoonjoen sivupuroissa ja Espoonjoella poikasteiheydet olivat kohtalaisen hyviä. Sen sijaan Mankinjoella ja Siuntionjoella tilanne oli heikko.

Vantaanjoella ei ole säilynyt alkuperäistä meritaimenkantaa, mutta sinne kotiutettu meritaimen lisääntyy nykyisin menestyksekkäästi. Alimmassa sivupurossa Longinojassa kesänvanhojen poikasten keskimääräinen tiheys oli 90 yksilöä/100 m². Longinojan taimenen poikasia on viime vuosina sirutettu pit-merkeillä alasvaelluksen seuraamiseksi. Alustavien tulosten perusteella poikasia vaeltaa pois Longinojasta aina runsaiden vesisateiden aikana, myös keskellä talvea. Päiväkohtaisia havaintoja voi seurata Longinojan online-sivuilla: https://kalahavainnot.luke.fi/longinoja. Myös monissa muissa Suomenlahden kotiutuskohteissa poikastiheydet olivat hyviä.

Pohjanlahden alueella alkuperäisten meritaimenkantojen seurantaa tehdään Tornionjoen vesistön sivujoissa, Naamijoella, Äkäsjoella, Pakajoella ja Kangosjoella sekä Lestijoella ja Isojoella. Parhaat kesänvanhojen poikasten keskimääräiset tiheydet olivat Äkäsjoella, jossa poikastiheys oli 23 yksilöä/100 m² ja Isojoella, jossa poikastiheys oli 10 yksilöä/100 m². Pakajoella kesänvanhoja poikasia oli kohtalaisen paljon. Kangaosjoelta kesänvanhoja poikasia löytyi vain yhdeltä koekalastetulta alueelta ja Naamijoelta ei lainkaan. Lestijoen poikastiheydet ovat jo pitkään olleet huolestuttavan alhaisia.

Lue lisää Suomenlahden meritaimenesta

Lue lisää Pohjanlahden meritaimenesta

Jäämeren ravintovarojen hupeneminen pienentää Tenon lohta

Julkaistu: 28.02.2022 22:32

Tutkimuksessa selvitettiin lohen kehitykseen vaikuttaneita syitä sekä ympäristöolosuhteiden että ihmistoiminnan vaikutuksia. Kuva: Panu Orell / LuonnonvarakeskusTutkimuksessa selvitettiin lohen kehitykseen vaikuttaneita syitä sekä ympäristöolosuhteiden että ihmistoiminnan vaikutuksia. Kuva: Panu Orell / LuonnonvarakeskusSuomalainen tutkijaryhmä osoitti geneettisten tutkimusmenetelmien avulla lohen mereisten ravintovarojen muutoksen vaikuttavan Tenon lohen koon pienenemiseen. Myös muutokset lohen kalastuksessa Tenojoessa ovat yhteydessä lohen kokoon.

Tuore Science-tiedelehdessä julkaistu tutkimus osoittaa, että Tenojoen lohen koon pieneneminen on yhteydessä sekä lohen kalastukseen Tenojoessa että epäsuorasti kalastukseen Jäämerellä, jossa lohen tärkeää ravintokohdetta, villakuoretta, on kalastettu voimakkaasti. Villakuorekannan koko on vaihdellut rajusti viime vuosikymmeninä, ja kannan vaihtelu on yhteydessä Tenon lohen sukukypsyysikää säätelevän geenin muutoksiin. Heikkojen villakuorekantojen aikana lohien koko pienenee.

”Kasvatetun lohen tuotannossa rehuna käytetyn villakuoreen kalastus vaikuttaa epäsuorasti Tenon lohen geneettiseen muutokseen ja koon pienenemiseen”, sanoo professori Craig Primmer Helsingin yliopistosta. ”Viime aikoina kehitys on kulkenut kohti muiden proteiinilähteiden käyttöä kalankasvatuksen rehuna. Tämä tutkimustulos osoittaa näiden pyrkimysten tärkeyden lohikantojen monimuotoisuuden turvaamiseksi”, jatkaa Primmer.

Muutokset Tenojoen kalastuksessa vaikuttavat lohen kokoon

Myös lohenkalastuksen muutokset Tenojoessa vaikuttavat lohen sukukypsyysikään ja kokoon. Perinteinen lohipato pyydystää erityisesti pienempää, yhden vuoden meressä kasvanutta lohta. Patopyynti on vähentynyt jyrkästi viime vuosikymmeninä ja samaan aikaan pienten lohien osuus on kasvanut Tenojoessa. ”Tämä tulos yllätti, koska verkkokalastuksen oletetaan yleensä pyydystävän erityisesti suurempaa lohta. Keskustelu saamelaisten kalastajien kanssa osoitti perinteisen tiedon tärkeyden: lohipadon verkon silmäkoko, pyynnin ajoittuminen sekä padon käyttö etenkin matalilla jokialueille kohdistavat pyyntiä erityisesti pienempiin lohiin”, kertoo tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

”Osoitimme jo aiemmassa tutkimuksessamme, että Tenon lohen sukukypsyyden saavuttamisen ikä ja lohen koko ovat pienentyneet viimeisten vuosikymmenten aikana”, kertoo Yann Czorlich, artikkelin pääkirjoittaja. ”Nyt selvitettiin kehitykseen vaikuttaneita syitä sekä ympäristöolosuhteiden että ihmistoiminnan vaikutuksia. Keräsimme laajoja tietoja muun muassa meriveden lämpötilamuutoksista, lohenkalastuksen tehon vaihteluista ja Jäämeren kalalajien kalastuksesta, jotka yhdistettiin pitkän aikavälin aineistoihin Tenojoen lohikantojen muutoksesta.”

Tutkimuksessa hyödynnettiin Luken ainutlaatuisia seurantatietoja ja lohien suomunäytekokoelmia yli 40 vuoden ajalta. Tenojoen kalastajat ovat keränneet suomunäytteitä lohisaaliistaan 1970-luvulta lähtien. Suomunäytteistä saatiin selville lohien ikä ja koko sekä eristettiin tutkimuksessa käytetty DNA.

Tutkimusryhmä koostui Helsingin yliopiston, Luken ja Turun yliopiston tutkijoista. Tutkimusrahoitusta saatiin Suomen Akatemialta ja Euroopan tutkimusneuvostolta.

Iijoen Haapakosken smolttien alasvaellusväylä valmis – käyttö aloitetaan ensi kesänä

Julkaistu: 23.11.2021 13:18

 Smoltit ohjautuvat suppilossa välppien avulla kiinniottohäkkeihin. Kuva: Pohjois-Pohjanmaan liitto Smoltit ohjautuvat suppilossa välppien avulla kiinniottohäkkeihin. Kuva: Pohjois-Pohjanmaan liittoSmoltit päätyvät alasvaellusväylää pitkin voimalaitoksen alakanavaan. Kuva: Pohjois-Pohjanmaan liittoSmoltit päätyvät alasvaellusväylää pitkin voimalaitoksen alakanavaan. Kuva: Pohjois-Pohjanmaan liittoNoin vuoden kestänyt lohikalojen vaelluspoikasten eli smolttien alasvaellusväylän rakennusurakka on valmistunut Iijoen ylimmällä voimalaitoksella, Haapakoskella. Hanke on merkittävä, sillä kyseessä on Suomen ensimmäinen lohikalojen alasvaellusväylä. Väylän yhteyteen rakennettiin myös kalojen kiinniottolaitteisto. Rakenteen lopulliset kustannukset ovat noin 1,75 miljoonaa euroa.

– Hanke on hyvä esimerkki toimivasta yhteistyöstä, jolla on saatu aikaan konkreettisia toimenpiteitä Iijoella. Väylän valmistuminen on iso askel Iijoen vaelluskalakokonaisuuden kannalta, kertoo toimitusjohtaja Jani Pulli PVO-Vesivoima Oy:stä.

– Näemme Haapakosken ratkaisun erittäin tärkeänä valtakunnallisesti. Väylän toimivuudesta saatava tieto auttaa vastaavien rakenteiden valmistelussa ja rakentamisessa muissakin Suomen rakennetuissa joissa, painottaa erityisasiantuntija Jouni Tammi, maa- ja metsätalousministeriöstä.

Smolttien alasvaellusväylä ja kiinniottolaite koostuvat voimalaitoksen yläkanavan puolelle ulottuvasta suppilosta, suppiloon sijoitetuista välppärakenteista, pylväskääntönosturista, kahdesta kiinniottohäkistä sekä kahdesta putkesta. Molempien putkien halkaisija on yksi metri. Lyhyempää putkea käytetään muun muassa laitteiston virtausolosuhteiden säädössä. Pidempi 130-metrinen putki kulkee voimalaitoksen alakanavan ja ohijuoksutusuoman välisen kannaksen kautta voimalaitoksen alakanavaan. Tätä putkea pitkin kalat pääsevät vaeltamaan, mikäli niitä ei oteta kiinni tutkimuksia tai ylisiirtoja varten.

– Väylään johdettiin vettä testiajona marraskuun alkupuolella ja kaikki vaikutti toimivan teknisesti kuten on suunniteltu. Varsinaiseen testiin rakenne pääsee kalojen kanssa toki vasta ensi kesänä. Osana hanketta järjestämme väylään myös kameraseurannan, kertoo Iijoen vaelluskalahankkeen 2020–2022 projektipäällikkö Mirko Laakkonen Pohjois-Pohjanmaan liitosta.

Alasvaellusväylän alkuosassa on kiihtyvä virtaus. Tarkoituksena on, että smoltit tulevat väylän suulle ohjausaitaa seuraten, havaitsevat väylän virtauksen ja hakeutuvat sen houkuttelemana väylään. Tämän jälkeen kalat ohjataan joko kiinniottolaitteeseen tai putkea pitkin voimalaitoksen alakanavaan jatkamaan vaellustaan.

Alasvaellusväylää käytetään 1–3 m³/s virtaamalla. Alustavasti on suunniteltu, että alasvaellusväylässä on vettä toukokuun puolestavälistä heinäkuun loppuun. Smolttien vaellushuipun oletetaan ajoittuvan Iijoella kesäkuun alkuun veden lämpötilan ollessa noin 10–12 °C. Alkuvuosina smoltteja on tarkoitus siirtää kuorma-autokuljetuksilla alimman voimalaitoksen, Raasakan alapuolelle. Mikäli laitteisto osoittautuu toimivaksi ja riittävän tehokkaaksi, on vastaavat rakenteet tarkoitus rakentaa muille padoille. Näin mahdollistetaan kalojen vaellus yläjuoksulta merelle.

- Järjestelmä sisältää paljon sähkölaitteita ja automatiikkaa. Esimerkiksi suppilo säätyy automaattisesti seuraten yläkanavan vedenvaihteluita. Keväällä laitteen käyttäjille järjestetäänkin käyttökoulutus mm. virtaamaolosuhteiden tilannekohtaiseen optimointiin ja kiinniottolaitteiston käyttöön liittyen, jatkaa ympäristöasiantuntija Jyrki Salo PVO-Vesivoima Oy:stä.

Iijoella tavoitellaan Vesistövision 2030 mukaisesti lohikalojen luontaisen elinkierron palauttamista. Smolttien alasvaelluksen onnistuminen on yksi keskeisimmistä elementeistä tässä kokonaisuudessa, johon ensivaiheessa kuuluu myös Raasakan ylösvaellusratkaisun toteuttaminen kalojen kiinniotto- ja ylisiirtomahdollisuuksineen. Näistä saatuja tutkimustietoja ja kokemuksia on aikomus hyödyntää Iijoen jatkotoimenpiteissä.

Vaelluspoikasille tarvitaan erilliset reitit, sillä nousukaloille tarkoitetut kalatiet toimivat yleensä huonosti alasvaelluksen tukena. Useat tutkimukset osoittavat, että smolttien vaellus hidastuu ja osin pysähtyy voimalaitoksilla. Lisäksi osa smolteista voi vammautua tai jopa kuolla uidessaan turbiinien läpi. Smoltit on vaikea ohjata kalateihin ja lisäksi smoltit voivat jäädä oleilemaan niihin. Alasvaellusreitit mahdollistavat smolteille turvallisen kulun voimalaitosten ohi. Luonnonvarakeskus onkin vuonna 2018 laatinut Iijoelle yleissuunnitelman kaikkien voimalaitosten alasvaellusreiteistä.

Alasvaellusväylän rakennusurakoitsijana toimi OMP-Konepaja Oy. Rakennuttamiskonsultoinnista vastasi Welado Oy. Väylän on suunnitellut Sweco Rakennetekniikka Oy yhdessä Iijoen vaelluskalahanketoimijoiden kanssa. Luonnonvarakeskus tutkii alasvaellusväylän ja aiemmin asennetun ohjausaidan toimintaa telemetriatutkimuksen avulla kesällä 2022. Alasvaellusväylän eri rakentamisvaiheista on valmisteilla video, joka myös julkaistaan kesällä 2022.

Alasvaellusväylän rakentaminen on osa Iijoen vaelluskalahanketta 2020–2022. Hankkeen muita toimenpiteitä ovat mm. lohikalojen ylisiirrot ja seuranta sekä pienpoikasten istuttaminen. Hanketta toteuttavat PVO-Vesivoima Oy, Lapin ELY-keskus, maa- ja metsätalousministeriö, Ii, Oulu, Pudasjärvi, Taivalkoski, Kuusamo, Pohjois-Pohjanmaan liitto, Iijoen kalatalousalue, Metsähallitus, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus sekä Luonnonvarakeskus. Hanketta koordinoi Pohjois-Pohjanmaan liitto. Hankkeen kokonaisbudjetti on noin 2,2 miljoonaa euroa.

Hanke on saanut rahoitusta maa- ja metsätalousministeriön NOUSU-ohjelmasta, jossa parannetaan vaelluskalojen elinolosuhteita ja pyritään palauttamaan vaelluskalakantojen luontaista lisääntymistä Suomen virtavesissä.

Kuvat:

Haapakoski 1: Pohjois-Pohjanmaan liitto. Smoltit päätyvät alasvaellusväylää pitkin voimalaitoksen alakanavaan.

Haapakoski 2: Pohjois-Pohjanmaan liitto. Smoltit ohjautuvat suppilossa välppien avulla kiinniottohäkkeihin.

Luke: Lohenpoikasia runsaasti Suomen Itämereen laskevissa joissa

Julkaistu: 21.10.2021 10:45

Kesänvanhojen lohenpoikasten keskimääräiset tiheydet Tornion- ja Simojoella, sekä Kymi- ja Kiiminkijoella.Kesänvanhojen lohenpoikasten keskimääräiset tiheydet Tornion- ja Simojoella, sekä Kymi- ja Kiiminkijoella.Itämeren luonnonlohikantojen tila Suomessa on hyvä. Luonnonvarakeskus (Luke) havaitsi Tornionjoessa ja Simojoessa edellisvuotta enemmän lohen kesänvanhoja jokipoikasia syksyn 2021 koekalastuksissa. Jokipoikasia oli runsaasti myös Kymijoessa. Tornion- ja Kymijoelta arvioitiin viime keväänä lähteneen merivaellukselle paljon vaelluspoikasia.

Tornionjoen suomenpuoleisilla koekalastusalueilla lohen kesänvanhoja poikasia oli noin 26 poikasta aarilla. Poikasten määrä nousi neljänneksen viime vuodesta ja oli kymmenen edellisvuoden keskiarvon (24 poikasta aarilla) tasolla.

− Suurimmat tiheydet havaittiin Muonionjoen ala- ja keskijuoksulla. Kesänvanhoja poikasia esiintyi kuitenkin kaikissa osissa vesistöä. Tämä kertoo, että syksyllä 2020 kutevia lohia on ollut jokisuulta aina joen yläosille saakka. Tornionjoen kaikuluotaimet havaitsivat vuonna 2020 noin 70 000 nousulohta, kertoo erityisasiantuntija Ville Vähä Lukesta.

Simojoella lohen kesänvanhoja poikasia oli 36 poikasta aarilla. Tiheys oli puolitoistakertainen edellisvuoden tiheyteen nähden ja oli kymmenen edellisvuoden keskiarvoa (29 poikasta aarilla) suurempi. Simojoella poikastiheyksissä on ollut huomattavaa vuosittaista vaihtelua ilman selkeää yhteyttä jokeen nousseiden lohien määrään, eikä merelle vaeltavat poikasmäärät ole juurikaan runsastuneet poikastiheyksien runsastumisen myötä.

− On arvioitu, että esimerkiksi voimakkaiden virtaamanvaihteluiden vuoksi Simojoella kudussa lasketulla mädillä ja siitä kuoriutuvilla poikasilla eloonjäänti on heikompaa kuin Tornionjoella, Vähä sanoo.

Kymijoella lohien poikastiheydet ovat kasvaneet 1990-luvun alusta alkaneen seurantahistorian aikana ja nykyisin aivan joen alajuoksulla Langiskoskenhaarassa havaitaan Suomen korkeimpia kesänvanhojen poikasten tiheyksiä (58 poikasta aarilla tänä syksynä).

Syksyllä 2021 on sähkökalastettu useita jokia, joista alkuperäiset lohikannat ovat hävinneet, mutta lohen luontainen lisääntyminen on mahdollista. Osaan näistä joista istutetaan lohenpoikasia. Luonnonkudusta peräisin olevia lohenpoikasia esiintyi useilla koekalastusalueilla Kiiminkijoella, Kuivajoella sekä Kokemäenjoen alajuoksun sivujoessa Harjunpäänjoessa.

Tornionjoesta merelle noin kaksi miljoonaa lohenpoikasta

Vaelluspoikasten koepyynnin perusteella Tornionjoesta lähti keväällä 2021 mereen alustavan arvion mukaan noin kaksi miljoonaa lohen vaelluspoikasta. Vaellus oli yksi runsaimmista 1980-luvulta lähtien tehtyjen seurantojen aikana. Simojoelta puolestaan arvioitiin alustavasti lähteneen merelle 25 000 – 30 000 vaelluspoikasta, mikä on aiempien vuosien keskimääräistä tasoa. Kymijoelta lähti keväällä merelle arviolta noin 65 000 vaelluspoikasta, mikä on Kymijoen 1990-luvulla alkaneen seurantahistorian kolmanneksi suurin määrä.

Luke seuraa Tornion-, Simo- ja Kymijoen lohikantojen tilaa vuosittain toteuttavilla monipuolisilla seurannoilla. Kiiminkijokeen on jo pitkään istutettu Iijoen lohikannan poikasia tavoitteena palauttaa jokeen luontainen lohen elinkierto. Palautuksen onnistumista seurataan lähes vuosittain sähkökalastuksilla.

Sään ääri-ilmiöt vaikuttavat lohikantoihin

Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat ilmiöt, kuten runsaat talvisateet tai pitkät kesäiset hellejaksot voivat tulevaisuudessa vaikuttaa lohen menestymiseen. Runsaiden sateiden aiheuttama aiempaa suurempi vaihtelu jokien virtaamissa voi heikentää lohien luontaista eloonjääntiä, kuten on edellä kerrottu Simojoesta.

Lämpötilan nousun vaikutus voi kuitenkin olla kahtiajakoinen. Pohjoisessa lämpeneminen luultavasti nopeuttavat lohenpoikasten kasvua, mutta etelässä tilanne voi olla päinvastainen. Esimerkiksi Kymijoessa veden lämpötila oli kesällä 2021 hyvin korkea, useita päiviä jopa yli +25 astetta. Korkea lämpötila kiihdyttää poikasten elintoimintoja, jolloin niiden kasvu heikkenee, koska energia riittää vain perusaineenvaihduntaan. Todennäköisesti tästä syystä Kymijoen kesänvanhat poikaset olivat tänä syksynä poikkeuksellisen pieniä, millä voi olla vaikutuksia mm. niiden eloonjääntiin.

Luke: Tenojoen lohikantojen tilassa pieniä valonpilkahduksia

Julkaistu: 30.09.2021 21:16

Kutulohet Teno graafi Kutulohet Teno graafi Tenojoen pienten sivujokien lohen kutukannat olivat syksyn 2021 sukelluslaskentojen perusteella noin kaksinkertaiset vuoteen 2020 verrattuna. Kutukantojen koon kasvu johtuu pitkälti lohenkalastuskiellosta, joka oli käytössä Tenojoen vesistössä ja Tenovuonossa kalastuskaudella 2021.

Syyskuun alussa kolmessa Tenon Suomen puolen sivujoessa tehdyissä sukelluslaskennoissa saatiin varsin yhteneväiset tulokset. Kaikissa kolmessa joessa kutukannat kääntyivät selvään kasvuun edellisvuoden aallonpohjasta.

─ Nili- ja Akujoen koealueilla kutukannat noin kaksinkertaistuivat ja Pulmankijoella kolminkertaistuivat vuoteen 2020 verrattuna. Kaikissa joissa jäätiin kuitenkin hieman pitkän aikavälin keskiarvojen alapuolelle. Kutukannat koostuivat lähinnä yhden merivuoden pikkulohista, ja isompia lohia esiintyi poikkeuksellisen vähän, kertoo tutkija Panu Orell Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Tenon alueen lohenkalastuskiellolla oli suuri merkitys kutukantojen koon kasvulle. Mikäli kalastusta olisi harjoitettu tavanomaiseen tapaan Tenossa ja Tenovuonolla, tutkittujen sivujokien kutukannat olisivat olleet noin 50 prosenttia pienempiä ja siten hyvin lähellä vuoden 2020 heikkoja seurantatuloksia.

─ Tulosten perusteella on selvää, että merialueelta Tenoon palaava lohimäärä on edelleen merkittävässä aallonpohjassa. Kalastuskiellon ansiosta suurempi osa jokeen pyrkineistä kaloista selviytyi kuitenkin kutemaan, Orell sanoo.

Tenoon runsaana nousseista kyttyrälohista ei havaittu merkkejä Nili-, Aku- ja Pulmankijokien sukelluslaskennoissa. Koealueilta ei löytynyt eläviä tai kuolleita kaloja, eikä kyttyrälohen kutukuoppia.

Muut laskentatiedot myöhemmin

Sukelluslaskentojen lisäksi nousevien lohien määriä seurataan aktiivisesti Tenojoen vesistön eri osissa. Tenon pääuoman kaikuluotausseurannan sekä Vetsi-, Uts-, Inari- ja Karasjoen video- ja kaikuluotausseurantojen tulokset valmistuvat vasta myöhemmin syksyllä. Alustavien arvioiden mukaan myös näissä seurannoissa lohien määrät ovat selvästi kasvaneet verrattuna edellisvuoteen. Tilannekuva niiden osalta on siten hyvin samankaltainen kuin Tenon pienissä sivujoissa.

Alla olevan videon kuvaaja Panu Orell, Luke

Vaelluskala ry: Näin teet toimivan kutusoraikon

Julkaistu: 16.09.2021 17:00

 

Ruotsalaisten kehittämiä kutusoraikoiden korjaamiseen tarkoitettuja Hartijoki-erikoistyökaluja.Ruotsalaisten kehittämiä kutusoraikoiden korjaamiseen tarkoitettuja Hartijoki-erikoistyökaluja.Tutkimusten perusteella koskivesien kunnostusten vaikuttavuudessa on paljon parantamisen varaa. Koskissa voi olla erilaisia asioita hieman yhä pielessä, mutta jos kutusoraikot eivät toimi, ei tule pienpoikasia. Silloin kutusoraikko voi olla korjauksen tarpeessa oleva ns. pullonkaula.

Maassamme on jonkin aikaa ollut menossa jonkinlainen kunnostusbuumi. Hiki tirskuu talkoissa kun niissä kammetaan kiviä ja soraa hirmuisia määriä. Joku voisi kuvitella että kivimateriaalin määrä korvaa laadun. Jos haluaa oppia saamaan asiat kuntoon, yksi lähtökohta on monipuolinen ja hyvä seuranta. Kannattaa seurata vesiä, etenkin tulvavesien vaikutuksia, kalojen kutemista, kutupesien ilmaantumista sekä selvittää poikastuotannon toteutumista. Myös talviajan ja etenkin jäätymisen seuraaminen on tärkeää. Hyydeongelmat tai voimakkaat vedenlaadun muutokset voivat myös olla merkittäviä kudun onnistumista heikentäviä tekijöitä. Turvemailla vedenlaatukysymyksiä on useammin kuin muilla alueilla.

Kutupaikan tekemiseen suosittelemme lämpimästi ruotsalaisten kehittämiä kutusoraikoiden korjaamiseen tarkoitettuja Hartijoki-erikoistyökaluja. Nämä ovat näppäriä niin puroilla taimenen kutupaikkojen tekemiseen, sekä isommassa joessa jopa lohen kutupaikkojen säätämiseen.

Kunnostettavan kutupaikan kohentaminen alkaa sillä että osaa tunnistaa koskesta paikan jonka voisi olla kutupaikka. Soran suhteen kannattaa suosia kosken omaa alkuperäistä soraa, mikäli sellaista on löydettävissä. Kosken oma luonnonsora on koostumukseltaan ja muodoiltaan stabiilimpaa, eli pysyy kovemmassa virrassa paremmin paikoillaan. Yleensä luonnonsora löytyy isompien kivien alta, tai kosken alemmilta osilta.

Hyvässä kutupaikassa virrannopeus ei tulvilla saa kiihtyä liikaa, eikä alivirtaamalla hidastua liikaa. Rakenteellisen muokkauksen tarkoituksena on saada paikka pysymään läpi vuoden sopivan virrannopeusikkunan sisällä. Soraikon virtausolosuhteisiin ei vaikuta niinkään soran määrä, vaan soraikon lähikivet ylä- ja alapuolella, sekä rannan muodot. Iso merkitys on myös sillä että onko rannalla jyrkät perkuupenkereet, vai luonnollisen tulvimisen mahdollistavat loivat rannat. Isommat kivet ja kosken rakenteellinen tila määrää sen mikä kaltevuus ja virtausolot soraikolla on.

Kutusoraikoilla on yleisesti kaksi isoa ongelmaa, ne voivat tulvilla joko huuhtoutua pois, tai ne voivat hiekottua. Molemmissa tapauksissa kutu helposti epäonnistuu. Tarvitaan hydrologista silmää. Toimiva kutupaikka on hydrologismorfologinen kokonaisuus. Kunnostuksissa olennaista on morfologia, muodot ja virtaukset. Kunnostajalla tarvitsee mielellään olla hyvä “laajennettu koskenlukutaito“. Pitää ymmärtää miten eri virtaamat käyttäytyvät ja muovaavat uomaa ja ennenkaikkea kutupohjia. Seuranta ja korjaus on oppimisen kannalta olennaisia. Virheitä ei kannata toistaa.

Kutupaikan tulisi lähteä astetta syvemmästä, ja mieluummin leveämmästä paikasta, mistä tasainen virta madaltuu ja kapenee varsinaista kutupaikkaa kohti. Soraikkoja ei kannata tehdä liian leveiksi ja lyhyiksi, vaan mielummin astetta kapeammiksi ja pitkiksi. Virtaus ei saisi olla liian pyörteistä. Joku iso kivi keskellä uomaa heti kutusoraikon yläpuolella, voi olla just se kivi, joka aiheuttaa haitallisen pyörteisyyden, ja on syy sille etteivät emot kelpuuta paikkaa. Pyörteisyysongelma ei välttämättä realisoidu kaikilla eri virtaamilla. Liika pyörteisyys voi myös olla tekijä joka hermostuttaa emot, ja saa ne hylkäämään kutupaikan. Pyörteisyyttä aiheuttavan kiven siirto sivummalle voi olla ratkaisu.

Toinen emojen kutupaikkavalintaa vaikuttava tekijä on suojapotero. Riittävän syvä sellainen saa mielellään olla heti kutupaikan yläpuolella. Jos soraikon yläpuolella ei ole poteroa, eivät ainakaan isommat emot välttämättä kelpuuta paikkaa. Pienet paikalliset emot eivät ole poteron suhteen niin kranttuja. Jos koski on liian tasamatala, sorapitoinen, voi hyvän kutupaikan saada aikaan sillä, että siihen tekee kavennuksen, ja kaivaa sen alapuolelle kuopan.

Syksyllä kudun aikaan tai kudun jälkeen kannattaa selvittää minne emot ovat kuteneet. On tärkeätä selvittää mitkä paikat eivät ole kelvanneet kutukaloille. Kututarkkailusta ja kutupesälaskennasta saa arvokasta palautetta tulvien korjauskunnostusten suunnitteluun. Näin kun toimii, ja korjaa asioita emojen antaman palautteen perusteella, saa lisääntymiselle erinomaisen edellytykset. Taimen ja kudun onnistuminen on kuitenkin paras opettaja. Optimaalisin aika tehdä tällaisia säätöjä on vähän ennen kudun alkua. Etelässä parasta aikaa korjauksille on syyskuun loppu, tai lokakuun alku.

Tällaisilla systeemeillä ollaan kunnostettu esim. Espoon Monikonpuroa, Ingarskilanjoen Kocksbybäckeniä, Haaganpuron ylöosaa, Longinojaa, Vantaan Pakkalanpuroa sekä Raumanjokea. Onnistuneilla kunnostuskohteilla soraikon vieressä pienpoikasia voi alkukesästä nähdä pienellä alalla kymmeniä. Sähkökoekalastuksissa saalista saadaan 100-200 per aari (100 m²). Oppeja kannattaa hakea sellaisilta kohteilta, missä homma toimii. Vertailun vuoksi mainittkoon että Keski-Suomen virtavesillä taimenten poikastiheydet ovat keskimäärin luokkaan 5 poikasta per aari. Koskivesien kunnostuksissa on eri puolilla Suomea yhä hyvin paljon parannettavaa, seurannan tarvetta unohtamatta.

Hartijoki-työkaluja voi tiedustella s-postitse os. Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.. Kiinnostuneille Hartijoki kunnostuksen-koulutuksesta voi kysyä esim. Vaelluskala ry:stä, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen., tai p. 050-594 9725

Sivu 1 / 5