Naaraslohi valmistautumassa kutuun Hiitolanjoen Kangaskoskella. Kuva: Pekka TuuriKaakkois-Suomen ELY-keskuksen vesistöyksikkö ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalouspalvelut ovat asennuttaneet Hiitolanjokeen vedenalaisen kameran, joka tallentaa livekuvaa läpi syksyisen järvilohien ja taimenten kutuajan. Tämä tarkkailu on osa Hiitolanjoen ennallistamisen tuloksellisuuden seurantaa. Tietoa saadaan muun muassa lohen ja taimenen kudun tarkasta ajoittumisesta, kutupaikan valinnasta, kuin myös joen kalojen lajistosta, jopa lajisuhteista.

Kudun ajoittumisen perusteella kalaviranomainen voi yhdessä vesialueiden omistajien kanssa pohtia mahdollisimman tarkoituksenmukaisia ja kestäviä kalastusjärjestelyjä.

Vaikka kyseessä on seuranta, niin Hiitolanjoen vedenalainen maisema on myös upea luonnonnäytelmä, jonka ELY-keskus haluaa toki tarjota kaiken kansan nähtäväksi. Mukavia katseluhetkiä!

 

Seuraa Hiitolanjoki liveä YouTubessa!

Laurinvirran kunnostettu osa on muutaman hehtaarin laajuinen särkkien ja uomien muodostama verkosto. Kuva: Markku Gavrilov (LUKE).Pielisjoen Laurinvirrassa on tänä vuonna erinomaiset uhanlaisen järvilohen poikastiheydet. Laurinvirta on Kuurnan voimalaitoksen ohijuoksutusuoma, johon rakennettiin vuonna 2019 järvilohen ja -taimenen luontaista poikastuotantoa tukeva alue. Laurinvirran soveltuvuutta uhanalaisten lohikalojen kutuun ja poikasten elinympäristöksi on seurattu vuosittain.

Pielisjoen Laurinvirtaan järvilohelle ja -taimenelle kunnostetun lisääntymis- ja poikastuotantoalueen sähkökoekalastuksessa saatiin erinomainen tulos: kuudelta kalastetulta koealalta löytyi järvilohen kesänvanhoja poikasia, joiden keskimääräinen tiheys oli lähes 30 kalaa aaria kohden. Parhaimmalta, edellisenä vuonna täydennyskunnostetulta koealalta, järvilohen poikastiheydeksi saatiin yli 100 kalaa aarille. Samalta koealalta laskettiin lisäksi kesänvanhoja taimenia noin 25 poikasta aarille. Havaitut äärimmäisen uhanalaisen järvilohen poikaset olivat syntyneet edellisenä syksynä alueelle nousseiden kalojen luonnollisesta kudusta – tuolloin lohikalojen kutupesiä löydettiin 10 kappaletta. Laurinvirrasta on tehty runsaasti havaintoja myös siikojen lisääntymisestä.

– Aluetta on parannettu täydennyskunnostuksilla vuodesta 2022 lähtien. Lisäksi matala vedenpinnan taso ja Pielisjoen pieni kokonaisvirtaama ovat vähentäneet ohijuoksutuksia ja parantaneet lohikalojen elinolosuhteita. Tulos antaa meille tärkeää tietoa alueen jatkokehittämistä varten, kertoo kalastusbiologi Helena Haakana Pohjois-Savon ELY-keskuksesta.

Pielisjoen Laurinvirta on Kuurnan voimalaitoksen ohijuoksutusuoma, johon rakennettiin vuonna 2019 järvilohen ja -taimenen luontaista poikastuotantoa tukeva alue. Laurinvirran perusvirtaama on olosuhteista riippumatta 35 kuutiometriä sekunnissa, mutta uoman koskimaisuuteen vaikuttaa suuresti Saimaan vedenkorkeus ja joen vallitseva virtausmäärä. Edellisen vuoden alhaiset vedenkorkeudet ovat lisänneet lohikalanpoikasille soveltuvaa kiivaan virran pinta-alaa.

Laurinvirran soveltuvuutta uhanalaisten lohikalojen kutuun ja poikasten elinympäristöksi on seurattu vuosittain. Alueen jatkokunnostamiseen oli varauduttu jo toteutusvaiheessa, ja myös seurantatulokset kannustivat sen kehittämiseen.

Täydennyskunnostukset parantaneet Laurinvirran toimivuutta

Ensimmäisten vuosien seurantatulosten perusteella alueella käynnistettiin vuonna 2022 uoman monimuotoisuutta lisäävät jatkotoimenpiteet. Syksyllä 2024 sekä tämän vuoden syyskesästä Laurinvirrassa toteutettiin laajempia täydennyskunnostuksia helikopterin avulla. Jatkokunnostusten valvonnasta vastasi Pohjois-Savon ELY-keskus, koordinoinnista Future Missions Oy ja ohjauksesta Luonnonvarakeskus sekä sen emeritus-erikoistutkija Jorma Piironen. Täydennyskunnostusten rahoittamiseen osallistui Broman Group Oy.

– Tuoreimmat tulokset osoittavat, että Laurinvirta tarjoaa parhaimmillaan soveliasta ympäristöä järvilohen kuten taimenenkin kudulle ja poikasten varhaiskasvulle. Seurantaa sekä täydennyskunnostuksia pohjan ja virtausolosuhteiden monipuolistamiseksi on suositeltavaa jatkaa myös tulevina vuosina, kertoo erikoistutkija Matti Janhunen Luonnonvarakeskuksesta.

Kuva 1. Pintasukelluslaskennoissa havaitut kutulohimäärät kahdella Tenon sivujoella vuosina 2003-2025. Pulmankijoen laskenta-alue on noin 4 km pitkä, ja se sijoittuu keskeisimmille lohen lisääntymisalueille. Akujoen laskenta-alue on 6 km, ja se kattaa koko lohen levinneisyysalueen.Nousulohien määrä kasvoi Tenolla selvästi verrattuna ennätysmäisen heikkoon vuoteen 2024. Lohimäärän kasvu johtui lähinnä pienten yhden merivuoden lohien määrän kasvusta. Kokonaisuudessaan mereltä palaa Tenoon edelleen heikosti lohta.

”Tenon lohimäärän kasvusta saatiin tarkkaa ja ajantasaista tietoa syyskuun alussa toteutetuissa sivujokien sukelluslaskennoissa. Kahdessa pitkään seuratussa sivujoessa (kuva 1) lohimäärät nelin-viisinkertaistuivat vuoteen 2024 verrattuna”, kertoo Luken tutkija Panu Orell.

Myös alustavat tiedot Tenon pääuoman kaikuluotausseurannasta ja Utsjoen videoseurannasta (kuva 2) vahvistavat sukelluslaskentojen tuloksia. Lohta on noussut Tenon vesistöön edellisvuotta enemmän.

Tenoon palaava lohimäärä edelleen pieni

Vaikka Tenoon noussut lohimäärä kasvoi merkittävästi edellisvuodesta, jokeen palaava lohikanta on edelleen sangen pieni, kun huomioidaan jo viisi vuotta jatkunut lohenkalastuskielto Tenojoessa ja Tenovuonossa. Lisäksi Norja kielsi lohen meripyynnin laajemmin lähes koko Finnmarkin rannikolla kesällä 2025.

”Lohikantojen heikon tilan arvioidaan johtuvan merkittäviltä osin lohen merivaiheen aikaisen kuolleisuuden kasvusta viimeisen kuuden-seitsemän vuoden aikana. Sen takia aiempaa harvempi mereen vaeltanut lohen vaelluspoikanen palaa merivaellukseltaan takaisin Tenoon aikuisena kutukypsänä nousulohena”, Orell kertoo.

Kyttyrälohimäärä puolittui vuoteen 2023 verrattuna

Kuva 2. Utsjokeen nousseiden lohien arvioidut määrät vuosina 2020-2025 vedenalaisen videoseurannan perusteella. Vuoden 2025 tulos on alustava. Musta katkoviiva kuvaa pitkän aikavälin (2002-2024) keskiarvoa. Siniset pylväät kuvaavat aikajaksoa, jolloin lohenkalastus oli Tenolla ja Tenovuonossa sallittua ja oranssit pylväät aikajaksoa, jolloin lohenkalastus on ollut kiellettyä. Molempien kuvien tarkat luvut löytyvät Luken verkkosivun kuvista. Tenoon palaava lohimäärä edelleen pieni.Tenojokeen nousseiden kyttyrälohien määrä noin puolittui verrattuna edelliseen nousuvuoteen 2023. Vastaava väheneminen havaittiin laajalla alueella Norjan Itä-Finnmarkissa mukaan lukien Näätämöjoella.

”Voimakas kannanvaihtelu on kyttyrälohelle tyypillistä, ja hyviä vuosia voi seurata äkillinen kantojen romahdus”, Orell toteaa.

Vähenemiseen saattoi vaikuttaa myös norjalaisten voimakkaat poistopyynnit vuonna 2023. Tänä vuonna jokeen nousseet kyttyrälohet ovat peräisin vuoden 2023 kudusta.

Kyttyrälohien poistopyyntiä jatkettiin poikkipadolla Tenon pääuomassa kesällä 2025. Myöhäisen kevättulvan ja suurten virtaamien takia poikkipadon asentaminen viivästyi. Padolla saatiin pyydettyä noin 28 000 Tenoon noussutta kyttyrälohta. Padon yläpuolelle pääsi kuitenkin noin 60 000 kyttyrälohta.

Seitsemän eduskuntapuolueen Lapin piirit vetoavat Kemijoen lohen ja muun virtavesielämän palauttamiseksi mahtavaan Kemijokeen, erillislailla suojeltuun Ounasjokeen sekä vapaaseen Yli-Kemiin.

Vetoomus julkistettiin 24.3.2025 Rovaniemen Arktikumissa pidetyssä Lohi- ja ympäristöseminaarissa, jonka juonsi Mikko ”Peltsi” Peltola. Tilaisuuden avasi Lohijokitiimi ry:n puheenjohtaja Jyrki Kehus. Tilaisuuden aluksi jaettiin Lohijokitiimi ry:n vuodesta 2002 lähtien vuosittain myöntämät lohijokimitalit Kemi-Ounasjoen vaelluskalojen palauttamisen eteen ansiokkaasti tehdystä työstä. Vuonna 2025 mitalit saivat Lapin Ely -keskuksen kalatalouspäällikkö Jermi Tertsunen, vaelluskalatoimija Olli-Pekka Salminen, Lohijokitiimi ry:n pitkäaikainen toiminnanohjaaja Jukka Viitala sekä vaelluskala-aktiivi ja Savukosken kunnanvaltuuston puheenjohtaja Kari Kilpimaa, joka omisti mitalinsa lohen puolesta toimineille Itä-Lapin kunnille.

Uhanalaisten kalalajien suojelusta vastaava ministeri, Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah osallistui tilaisuuteen videotervehdyksellä. Ministeri totesi, että vahvistuneet vaelluskalakannat edistävät luonnonmonimuotoisuuden säilyttämistä sekä jokivesien ja Itämeren hyvän ekologisen tilan saavuttamista. Maakuntajohtaja Hannu Takkula toi puheenvuorossaan esille myös vaelluskala-asioissa sovellettavaksi aiheuttaja maksaa -periaatetta. Lappi-sopimuksen kirjaus Lapin liiton halusta toimia luonnonmukaisten ohitusuomien toteutumiseksi Kemijoella nousi puheenvuoron yhteydessä esille.

Lapin kalatalouspäällikkö Jermi Tertsunen edusti tilaisuudessa puheenvuorollaan viranomaista, joka on vaatinut Kemijoen kalatalousvelvoitteita muutettavaksi niin, että vaelluskalat palautetaan sähköntuotannossa olevaan Kemijokeen voimalaitoslupiin tehtyinä kirjauksina. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on tehnyt asiassa jo päätöksen, josta vesivoimayhtiöt ovat valittaneet vaatien käsittelemättä jättämistä tai suoranaista hylkäämistä. Kalatalouspäällikkö anto kattavan kalastokatsauksen ja kertoi myös, että valvontaan tarvitaan lisää resursseja.

Itä-Suomen yliopiston tutkimusjohtaja Antti Iho esitteli vesienhoidon toimenpiteiden vaikutuksia säätövoimaan uuni tuoreen vertaisarvioiden tutkimusraportin (Valtioneuvosten selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2024:39) valossa. Hän esitti kuulijoille kysymyksen: Mikä vaikutus on säätövoiman tuotannolle ja vesivoiman tuotannolle, kun tehdään vesienhoidon edellyttämiä toimenpiteitä ja sitä kautta nipistetään vettä pois sähkön tuotannosta? Iho myös vastasi esittämäänsä kysymykseen: Vaikutukset kohdistuvat pääosin omistajiin. Vaikutukset koko sähkömarkkinan tasolla vähäisiä. Markkinaehtoinen sopeutuminen pienentää vaikutuksia entisestään. Vesivoiman suhteellinen osuus kulutuksen ja tuotannon tasapainotuksessa vähenee muiden ratkaisujen osuuden kasvaessa.

Savukosken kunnanvaltuuston puheenjohtaja Kari Kilpimaa toi Itä-Lapin terveiset Rovaniemelle ja kansallisen kalatiestrategian päivitystyöhän – Yli-Kemi tulee ottaa strategiaan mukaan.

Jasper Pääkkönen lähetti tiukat terveiset vesivoimayhtiöihin – vaelluskalat on palautettava Kemijokeen, joka kerran oli yksi Euroopan mahtavimmista lohijoista.

Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Hanna Halmeenpää kirkasti puheenvuorossaan vihreän siirtymän määritelmää. Sillä tarkoitetaan muutosta kohti ekologisesti kestävää taloutta, joka ei perustu luonnon varojen kestämättömään käyttöön tai fossiilisiin polttoaineisiin. Tässä kriittistä on, että kun hankkeita toteutetaan, niin ei samalla aiheuteta haittaa joillekin toisille ympäristötavoitteille, vaikkapa vesienhoidon tavoitteille. Nyt vihreäksi siirtymäksi kutsutaan hankkeita, jotka eivät sitä todellisuudessa ole. Halmeenpää muistuttaa myös, että EU:n vesipuitedirektiivin määräämästä vesien hyvän tilan tavoitteesta ei tule poiketa.

Jenny Jyrkänkallio-Mikkola käytti WWF-Suomen puheenvuoron tilaisuudessa.

Lohijokitiimi ry on Kemijokivarren kuntien yhdessä perustama yhdistys, jonka tarkoituksena on palauttaa vaelluskalat Kemijokeen. Veikko Niemelä on Kemijärven kaupungin edustaja Lohijokitiimi ry:n hallituksessa ja käytti kuntapuheenvuoron.

Kari Kivelä on Yli-Kemin kalatalousalueen puheenjohtaja. Hän käsitteli puheenvuorossaan mm. Kemijärvelle kaavailtujen neljän pumppuvoimalan merkitystä järven ekologiaan ja kalastoon. Hän arvioi myös sähkön kulutusennusteiden todenperäisyyttä.

Jukka Viitala on Lohijokitiimi ry:n toiminnanohjaaja. Hän toi puheenvuorossaan esille ekologisen ympäristövirtaaman merkitystä vaelluskaloille ja todisti kuinka säännöstelykäytännöt Kemijoella ovat viime vuosina lyhytaikaissäännöstelyn lisääntymisen seurauksena muuttuneet ja hävittäneet Isohaaran kalateiden toimintaedellytykset.

Mika Suutari-Jääskö on kansalaisjärjestö Villilohi ry:n puheenjohtaja. Hän alleviivasi vesivoimayhtiöille asetettujan velvoitteiden merkitystä vaelluskalojen elinolosuhteiden parantamisessa. Vapaaehtoisten kosmeettisten toimien tehottomuuden voi todeta katsomalla vaelluskalojen tilaa, hän painotti. Suutari-Jääskö kertoi yhdistyksensä kuuntelevan kansalaisten huolta kaivoshankkeiden suunnitelmista johtaa jätteet purkuputkilla vesistöihin puhdistamisen sijaan. Suutari-Jääskö kertoi viranomaiselta saadun tiedon mukaan Kittilän kultakaivoksen päästävän vesistölle vaaralliset ksantaatit Naturasuojeltuun Ounasjokeen ilman raja-arvoja tai mitään seurantaa. Puheenvuoronsa lopuksi Suutari-Jääskö väläytti mahdollisuutta, että Villilohi ry hakisi Lohijokitiimi ry:n jäsenyyttä.

Kemian DI Leif Ramm-Schmidt kertoi asiantuntijan näkökulmasta, miksi vesi on kaivoksen vaarallisin aine.

Sirpa Iivari Kemijärveltä ja Sirpa Kaikkonen Tervolasta käyttivät kansalaispuheenvuoron ympäristövastuun kantamisesta kansalaistoiminnan näkökulmasta.

Vastuullinen kalastusopasyrittäjä ja Lapin Kalastusmatkailu ry:n puheenjohtaja Rauno Virta piti tunteikkaan puheenvuoron ammattikuntansa toimeentulon puolesta tilanteessa, jossa yhteiskunnan teot ja tuki vahvojen kalakantojen eteen puuttuu.

Tenojoen lohikantojen tila heikkeni entisestään vuonna 2024. Suomi ja Norja totesivat yhdessä, että lohenkalastusta ei voi avata tulevana kesänä. Sen sijaan kyttyrälohen voimakas nousu on odotettavissa, minkä vuoksi Tenolla varaudutaan kyttyrälohen kohdennettuun pyyntiin. Muuten kalastussääntöön ei sovittu muutoksia, joten kalastus jatkuu samoilla määräyksillä kuin edelliskesänä.

Tenolla lohikantojen tila heikkeni selvästi aiempiin vuosiin verrattuna kesällä 2024. Sekä lohen kutukannat että arviot lohikantojen koosta ennen minkäänlaista kalastusta olivat poikkeuksellisen alhaisia.

Yhden merivuoden pikkulohien poikkeuksellisen vähäinen määrä vuonna 2024 ennakoi erittäin heikkoa isompien lohien nousua vuodelle 2025.

Tenon lohikannat ovat jääneet yhä kauemmaksi hyvästä tilasta ja riittävää emomäärää kuvaavien kutukantatavoitteiden täyttymisestä. Liikennevalotermein Utsjokea lukuun ottamatta lohikantojen tilaa kuvataan punaisella valolla, ja myös Utsjoen vesistössä tilanne on heikentynyt selvästi.

Tenon rajajokiosuuden kalastussäännön mukaisesti lohenkalastusmahdollisuudet määräytyvät Tenon sivujokien lohikantojen tilan perusteella. Suomen ja Norjan viranomaiset joutuivat valitettavasti toteamaan, ettei nykytilanteessa ole edellytyksiä avata lohenkalastusta lainkaan, koska Utsjokea lukuun ottamatta kaikki lohikannat oli arvioitu heikoimpaan tilaluokkaan.

Samoin todettiin, että kalastussääntöön kirjatuille kyttyrälohen kohdennetun kalastuksen määräyksille on tarvetta, koska vuoden 2023 runsaasta kyttyrälohen vaelluksesta syntyneet poikaset palaavat jokiin tulevana kesänä.

Kalastussäännön määräyksiin tehtävistä muutoksista ei päästy yksimielisyyteen, vaikka Suomi pyrki saamaan aikaan muutoksia, jotka olisivat mahdollistaneet laajemmin kyttyrälohen kalastusta vapavälineillä. Kalastus tapahtuu siten vuonna 2024 voimaan tulleen kalastussäännön määräysten mukaisesti.

Lohen- ja kyttyrälohen kalastusta koskeva tilanne todettiin vuosittaisissa Suomen ja Norjan välisissä kalastussääntöä koskevissa neuvotteluissa. Neuvotteluista laadittiin pöytäkirja, joka saatettiin voimaan torstaina 3.4. valtioneuvoston asetuksella.

Muita kuin lohta saa kalastaa

Tenolla saa edelleen kalastaa muita lajeja kuin lohta. Tätä varten kalastussääntöön on kirjattu omat kalastusmääräyksensä.

Matkailijoita varten tarjolla on muun kalan kalastuslupia, joka oikeuttaa keveiden perhokalastusvälineiden käyttöön.

Lisäksi kyttyrälohen kohdennettu kalastus on mahdollista Lapin ELY-keskuksen hyväksymien hankkeiden pohjalta. Kyttyrälohen kohdennettu kalastus laajentaa kyttyrälohen kalastusmahdollisuuksia. Sen lisäksi kyttyrälohta saa luonnollisesti kalastaa myös kalastussäännön mukaisilla kalastustavoilla.

Norja suunnittelee kyttyrälohen poistopyyntiä

Kyttyrälohen nousu Suomen puolelle riippuu paljon Norjan suunnitteleman kyttyrälohen poistopyynnin onnistumisesta Tenon alajuoksulle suunnitellun padon avulla.
Suomi on painottanut sitä, että on ensiarvoisen tärkeää arvioida riskejä ja tehdä ennalta sovitut suunnitelmat sen varalle, että padon todetaan haittaavan lohen tai muiden vaelluskalojen nousua.
Samoin on tärkeä selvittää perusteellisesti padon vaikutusta smolttien alasvaellukseen. Luonnonvarakeskus onkin yhdessä norjalaisten tutkimuslaitosten kanssa valmistelemassa radiotelemetriatutkimusta, jonka avulla on tarkoitus selvittää yksittäisten smolttien vaelluskäyttäytymistä niiden matkalla kohti merta.

Tornionjoen kalastusmääräyksiä kiristetään jokialueella viime vuoteen verrattuna. Maa- ja metsätalousministeriö sekä Ruotsin meri- ja vesiviranomainen sopivat tulevan kalastuskauden kalastusmääräyksistä Tornionjoen sopimusalueella, ja ne tulevat voimaan 1.6.2025. Suomi tulee osaltaan säätelemään merellä tapahtuvaa kaupallista kalastusta niin, että se tukee lohien nousua jokiin.

Suomi ja Ruotsi neuvottelevat Tornionjoen kalastusmääräyksistä vuosittain. Tavoitteena on varmistaa, että määräykset ovat riittävällä tasolla suhteessa kalakantojen tilaan ja että kalastus sopimusalueella on kestävää.

Tornionjoen kalastusta koskevaan yhteiseen pöytäkirjaan otettiin tänä vuonna uutena elementtinä kalastajakohtainen enintään kahden lohen saaliskiintiö, joka koskee koko kalastuskautta ja kaikkia kalastusmuotoja joessa. Kahden saaliiksi otetun lohen jälkeen lohen kalastus on lopetettava loppukaudeksi. Neuvotteluissa päädyttiin tutkijoiden laskelmien perusteella kahden lohen kausikiintiöön, minkä arvioidaan vähentävän jokisaalista noin neljänneksellä. Kausikohtaisen kiintiön käyttöönottoa puollettiin laajasti sidosryhmien lausunnoissa.

Lohenkalastus Tornionjoessa alkaa maanantaista 9.6. klo 19.00. Viimeinen sallittu kalastuspäivä on 15.8. Tämän jälkeen lohen kalastaminen on sallittu 25.8 saakka vieheillä, joissa on väkäsettömät koukut ja siten, että kaikki saaliiksi saadut yli 65 senttimetrin pituiset lohet vapautetaan välittömästi. Tällä uudella määräyksellä pyritään huolehtimaan kalastusmatkailuyritysten toimintaedellytyksistä ottamalla samalla huomioon, että tutkimusten mukaan lohet kestävät elokuussa käsittelyn paremmin kuin kesän alkupuolella.

Lisäksi sovittiin, että veneellä kalastettaessa voidaan käyttää enintään neljää vapaa venettä kohden ja että varrellisen nostokoukun käyttö kielletään. Näillä rajoituksilla tuetaan sekä lohi-, taimen- että harjuskantoja.

Kalastusmääräyksiä koskevien neuvottelujen pohjana käytetään Luonnonvarakeskuksen ja Ruotsin maatalousyliopisto SLU:n laatimaa raporttia Tornionjoen kalakantojen tilasta.

Tulevalle kalastuskaudelle tehdyt muutokset liittyvät siihen, että lohen heikko nousu Tornionjokeen todennäköisesti jatkuu, mistä syystä lohen kalastuspainetta joessa ja meressä on tarpeen vähentää. Sovituilla toimilla suojellaan lisääntymisen ja monimuotoisuuden kannalta arvokkaita suurikokoisia lohia, jotka nousevat jokeen kalastuskauden alussa ja jotka ovat asettuneet kutureviireilleen joessa kalastuskauden lopussa.

Suomi ehdotti myös meren rysäkalastuksen myöhentämistä ja kalastajakohtaisten rysämäärien rajoittamista sopimusalueella, mutta siitä ei päästy yhteisymmärrykseen. Molemmat maat pyrkivät kuitenkin säätelemään merellä tapahtuvaa kaupallista kalastusta niin, että se tukee lohien nousua jokiin.

Pöytäkirjalla sovitut määräykset viedään kansalliseen lainsäädäntöön valtioneuvoston asetuksella. Asetuksen mukainen pöytäkirja julkaistaan myös valtiosopimussarjassa.

Kemijoella tutkittiin lohen vaelluspoikasten alasvaellusta joen alajuoksulla alkukesällä 2024. Vaelluspoikasten kuolleisuus kasvoi voimalaitosten määrän lisääntyessä ja vain pieni osa poikasista selviytyi kaikkien viiden voimalaitoksen ohi jokisuulle. Kuolleisuus oli suurinta Petäjäskosken voimalaitoksella. Uutena kuolleisuutta aiheuttavana tekijänä tunnistetiin kaasukuplatauti.

 

Viiden voimalaitoksen yläpuolelta jokisuulle selviytyi vapautusajankohdasta (24.5., 30.5., 6.6.) riippuen keskimäärin vain 10 % merkityistä vaelluspoikasista. Vapautusajankohtien välillä veden lämpötila, voimalaitosten juoksutukset sekä ohijuoksutukset vaihtelivat ja vaikuttivat vaelluspoikasten selviytymiseen. Heikoiten selviytyivät viimeisen kevättulvan jälkeisen vapautuserän vaelluspoikaset. Kaikkiaan poikasten selviytyminen oli huonompaa kuin vuonna 2023 tehdyssä esitutkimuksessa.

Vaelluspoikasten vaellus päättyi tavallisesti voimalaitosten läheisyyteen. Voimalaitosten aiheuttaman kuolleisuuden lisäksi voimalaitokset hidastivat merkittävästi alasvaellusta. Ongelmat olivat suurimpia Petäjäskosken voimalaitoksella, mihin vaellus pysähtyi keskimäärin puoleksitoista vuorokaudeksi. Petäjäskoskelle saapuneista poikasista keskimäärin vain 77 % selvitti tiensä voimalaitoksen alapuolelle. Muiden voimalaitosten läpi poikaset selvisivät huomattavasti tehokkaammin ja vaelluksen hidastuminen oli selvästi vähäisempää. Petäjäskoskella ohijuoksutuspadon sijainti kaukana voimalaitokselta ja syvällä sijaitseva turbiinien vedenotto vaikeuttavat lohenpoikasten alasvaellusta.

Kaasukuplatauti aiheutti kuolleisuutta

Tutkimuksessa vaelluspoikasilla havaittiin veden kaasupitoisuuden ylikyllästymisestä johtuvaa kaasukuplatautia ja sen aiheuttamaa kuolleisuutta. Havaintojen perusteella veden kaasupitoisuuden ylikyllästyminen kasvoi kohti jokisuuta. Alimmilla jokiosuuksilla se oli riittävän voimakas tappaakseen lähes kaikki vapautusta odottaneet vaelluspoikaset.

Veden kokonaiskaasupitoisuuden ylikyllästymistä havaitaan luonnossa vesiputousten alla. Vastaava tilanne voi esiintyä vesivoimatuotantoon rakennetuilla joilla erityisesti tulvien aikana, jolloin vettä juoksutetaan voimalaitosten ja ohijuoksutuspatojen läpi paljon. Tautia esiintyikin tässä tutkimuksessa vain ensimmäisen vapautuserän vaelluspoikasilla, jolloin virtaamat voimalaitosrakenteiden läpi olivat tulvivassa Kemijoessa suurimmillaan.
Luonnonkierron palauttaminen edellyttää toimenpiteitä

Kemijoen rakennetulla alajuoksulla havaituilla alhaisilla vaelluspoikasten selviytymisprosenteilla on vaikeaa palauttaa merkittävää lohen luonnonkiertoa esimerkiksi Ounasjokeen. Ongelmien vähentämiseksi tarvitaan toimivia alasvaellusratkaisuja.

Tulosten perusteella lohen ja muiden vaelluskalojen alasvaellusta parantavia toimenpiteitä kannattaa Kemijoen alajuoksulla aluksi priorisoida voimalaitosketjun yläosaan Valajas- ja erityisesti Petäjäskoskelle. Nämä voimalaitokset ja patoaltaat ovat ensimmäiset, jotka Ounasjoessa kasvaneet vaelluspoikaset joutuvat alasvaelluksellaan kohtaamaan.

Tutkimus toteutettiin Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Voimalohi Oy:n yhteistyönä ja hankkeessa merkittiin radiolähettimillä yhteensä 333 lohen vaelluspoikasta. Hankkeen rahoittajina toimivat Kemijoki Oy, PVO-Vesivoima Oy sekä valtion Nousu-vaelluskalaohjelma.

Helsingin yliopiston tutkimus osoittaa, miten yksittäinen geeni voi vaikuttaa merkittävästi lohen sukukypsyysikään, joka on ratkaisevan tärkeä lohen elinkaaren kannalta.

 

Tutkijat havaitsivat, että VGLL3-geeni säätelee tuhansia muita lohen sukupuoliseen kypsymiseen liittyviä geenejä.

– Kuvittele, että yksi kytkin määrittäisi, alkaako ihmisen murrosikä 13- vai 20-vuotiaana. VGLL3-geeni toimii samoin lohissa: se vaikuttaa esimerkiksi lohen lisääntymissolujen kehittymiseen, kasvurytmeihin ja käyttäytymisen muutoksiin. Tuloksemme selittävät, miten yksittäisen geenin vaihtelu voi vaikuttaa merkittävästi murros- ja sukukypsyysiän kaltaisiin erittäin monimutkaisiin ja -tahoisiin piirteisiin, kertoo norjalaisen Nord-yliopiston apulaisprofessori Jukka-Pekka Verta, joka johti tutkimusta osana tutkijatohtorivaihettaan Helsingin yliopistossa.

Löydös selittää, miten sukupuolisen kypsymisen kaltaiset monimutkaiset piirteet kehittyvät ja vaihtelevat, ja valaisee pleiotropiaksi kutsuttua prosessia, jossa yksi geeni ohjaa useaa ominaisuutta orkesterin kapellimestarin tavoin.

VGLL3-geeni vaikuttaa ihmisen murrosiän ajankohdan määräytymiseen, vaikkakin sen vaikutus on paljon vähäisempi. Sillä on huomattavasti suurempi vaikutus erääseen ihmisen ihon autoimmuunisairauteen, jonka ”kytkimenä” se toimii. Kyseinen sairaus, lupus eli ihohukka, on merkittävästi yleisempi naisilla kuin miehillä.

Voimalaitospadot voivat vaikuttaa lohen sukukypsyyteen

Tutkijoiden löydöksillä on kauaskantoisia vaikutuksia erityisesti sen ymmärtämiseen, miten voimalaitospatojen rakentaminen ja muu ihmisen toiminta vaikuttaa lohikantojen nopeisiin kehityksellisiin muutoksiin.

Koska lohi on vaelluskala, se tarvitsee vapaan reitin jokien lisääntymisalueiden ja valtamerten saalistusalueiden välille. Monilta voimalaitospadoilta puuttuu toimivat kalatiet, joita pitkin kalat voivat nousta patojen yläpuolisille lisääntymisalueille.

– Jos patojen alapuoliset lisääntymisalueet soveltuvat esimerkiksi vain pienille lohiyksilöille, luonnonvalinta saattaa suosia vahvasti muuta kuin myöhäisen sukukypsyyden VGLL3-varianttia, mikä tarjoaa lohikannalle tavan sopeutua muuttuneisiin olosuhteisiin, mutta myös vähentää kannan monimuotoisuutta. Tällä voi olla kielteisiä pidemmän aikavälin vaikutuksia. Ymmärrämme nyt aiempaa paremmin, mihin muihin geeneihin ja prosesseihin tällaiset muutokset voivat vaikuttaa, toteaa Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan professori Craig Primmer.

Muuttamalla tiettyjen VGLL3-varianttien esiintymistiheyttä luonnonvalinta voi vaikuttaa suuresti koon, munien määrän ja käyttäytymisen kaltaisiin ominaisuuksiin. Uusi tutkimus korostaa evoluution perustutkimuksen merkitystä luonnonkantojen hallinnassa ja ympäristömuutosten ekosysteemivaikutusten ennustamisessa.

Eräiden uhanalaisten kalalajien vapaa-ajankalastuksen saalis- ja pyyntitietojen ilmoitukset tulevat pakollisiksi vuoden 2025 alusta. Ilmoitusten avulla kerätään tärkeää tietoa kalakantojen tilasta.

Valtioneuvosto hyväksyi asetuksen vapaa-ajankalastuksen saalisilmoituksista 5.12.2024.

Saalis- ja pyyntitietojen ilmoitusvelvollisuutta esitetään seuraaville kalalajeille ja -kannoille: lohi, järvilohi, taimen, ankerias, nieriä Kuolimossa ja Saimaalla sekä muualla Vuoksen vesistössä ja harjus sisävesissä leveyspiirin 65°00′N eteläpuolella sekä meressä ja kyttyrälohi. Saalis- ja pyyntitietojen ilmoittaminen on tulossa pakolliseksi 1.1.2025 alusta alkaen.

Saalisilmoitus on tehtävä viipymättä, kuitenkin viimeistään 14 vuorokauden kuluessa, kalan pyydystämisestä. Ilmoitusvelvollisuus koskee myös vapautettuja kaloja edellä mainittujen lajien osalta.

Asetuksen mukaan saalis- ja pyyntitiedot tehdään Luonnonvarakeskukselle Omakala-palvelun avulla tai Luonnonvarakeskuksen vahvistamalla lomakkeella tai puhelimitse. Luonnonvarakeskus julkaisi sähköisen Omakala-asiointipalvelun kesäkuussa 2022 ilmoitusten tekemiseen, ja se on ollut aikaisemmin käytössä vapaaehtoiseen ilmoittamiseen. Kehitystyöhön ovat osallistuneet kalastusalan sidosryhmät. Saalisilmoituksen lisäksi palvelussa tarjotaan kalastusharrastukseen liittyvää hyödyllistä tietoa, muun muassa kalastuslakiin perustuvat kalastusrajoitukset.

Tavoitteena on tietoon perustuva kalastuksen sääntely

Esityksen tavoitteena on tukea kalastuslain mukaista kalastuksen suunnittelua Suomessa. Kalastuslain tarkoituksena on parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon perustuen järjestää kalavarojen kestävä käyttö ja hoito siten, että kalavarojen ja muun vesiluonnon monimuotoisuus turvataan. Ilmoitusvelvollisuudella tuetaan myös pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman vaelluskalakantojen elvytyshankkeiden suunnittelua ja tuloksellisuuden seurantaa.

Saalis- ja pyyntietojen avulla saadaan ajantasaista tietoa asetuksessa mainittujen kalojen kalastuksesta ja kannoista. Tiedon avulla kalastusta voidaan ohjata kalakannoissa tapahtuneiden muutosten mukaan. Erityisesti harvemmin saaliiksi saaduista lajeista ei tällä hetkellä ole riittävästi tietoa, koska kalastustiedusteluiden avulla saatavat tiedot ovat epätarkkoja. Kyttyrälohen osalta varaudutaan lajin mahdolliseen ilmaantumiseen Itämerelle ja siihen, että asiasta saataisiin tällöin mahdollisimman pikaisesti tieto.

Luotettaviin tietoihin perustuva sääntely ja kalakantojen hoito on myös kalastajien etu, jotta kalastusrajoituksia ei aseteta varovaisuusperiaatetta noudattaen vähäisillä tiedoilla laajemmiksi kuin on tarpeen. Kalastajilta kerättyjen tietojen avulla voidaan tuottaa yhteenvetotietoja myös kalastajille.

”Tavoitteena on saada kalastuksen sääntelystä sellaista, että kalastusta rajoitetaan vain, kun se on tarpeellista. Kalakantojen vahvistuessa myös säätelyn ja rajoittamisen purkamiseen tarvitaan tietoa, kertoo kalastusneuvos Eija Kirjavainen.

Täältä näet liitekartat

Utsjokeen nousseiden lohien arvioidut määrät 2002-2024Neljä vuotta jatkuneesta lohenkalastuskiellosta huolimatta Tenon lohikantojen romahdus syveni entisestään vuonna 2024. Taantumisen arvioidaan johtuvan erityisesti lohen meriselviytymisen jyrkästä heikentymisestä.

Tenon vesistön lohiseurannoissa havaittiin kesällä 2024 kaikkialla samanlainen tilannekuva: nousevien lohien määrä oli historiallisen vähäinen.

Tenon pääuoman kaikuluotauspaikan ohitti ainoastaan vajaat 8500 lohta, pudotusta kolmeen edeltävään kalastuskieltovuoteen verrattuna oli lähes 60 %. Suomen puolen merkittävimpään sivujokeen, Utsjokeen, nousi vain 500 lohta. Se on noin 16 % suhteessa pitkän aikavälin keskiarvoon (3100 lohta). Todellisuudessa pudotus on vielä tätäkin suurempi, kun huomioidaan lohenkalastuskiellon vaikutus.

Nousulohimäärien jyrkkä romahtaminen näkyi selvästi myös syksyllä toteutetuissa Tenon pienten sivujokien sukelluslaskennoissa. Lohen kutukannat olivat erittäin vaisut, ja pienimmässä seurattavassa sivujoessa kutevia naaraslohia havaittiin vain 6 yksilöä, kun pitkän aikavälin keskiarvo on 33 naarasta.

”Lohenkalastuskiellosta huolimatta Tenon lohikantojen tilan kehityssuunta on erittäin huolestuttava”, toteaa tutkija Panu Orell Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Lohta ei palaa mereltä

Viimeiset kuusi vuotta jatkuneen Tenon lohikantojen tilan alamäen arvioidaan nykytietojen perusteella johtuvan erityisesti lohen merivaiheen aikaisen kuolleisuuden kasvusta. Aiempaa harvempi mereen vaeltanut lohen vaelluspoikanen palaa merivaellukseltaan takaisin Tenoon aikuisena nousulohena.

Meriselviytymisen heikentymisen syy-seuraussuhteet eivät ole tiedossa, mutta ilmaston lämpeneminen ja meriolosuhteiden nopea muutos eivät näytä tällä hetkellä suosivan lohta. Sitä vastoin olosuhteet ovat viime vuosina olleet suosiolliset vieraslaji kyttyrälohen kantojen voimakkaalle kasvulle.

”Lohikantojen tila on Tenon lisäksi heikentynyt myös useilla muilla Norjan Finnmarkin alueen lohijoilla", kertoo Luken tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro.

Lohikausi 2025

Ensi vuoden lohikauden ennusmerkit ovat hyvin heikot, sillä yhden merivuoden pikkulohien poikkeuksellisen vähäinen määrä vuonna 2024 ennakoi erittäin heikkoa isompien lohien nousua vuonna 2025. Lisäksi Tenojoen alajuoksulle sijoitettava poikki joen ulottuva kyttyrälohien poistopyyntipato saattaa osaltaan heikentää lohen nousumahdollisuuksia.