Back to Top

Iijoen Haapakosken smolttien alasvaellusväylä valmis – käyttö aloitetaan ensi kesänä

Julkaistu: 23.11.2021 13:18

 Smoltit ohjautuvat suppilossa välppien avulla kiinniottohäkkeihin. Kuva: Pohjois-Pohjanmaan liitto Smoltit ohjautuvat suppilossa välppien avulla kiinniottohäkkeihin. Kuva: Pohjois-Pohjanmaan liittoSmoltit päätyvät alasvaellusväylää pitkin voimalaitoksen alakanavaan. Kuva: Pohjois-Pohjanmaan liittoSmoltit päätyvät alasvaellusväylää pitkin voimalaitoksen alakanavaan. Kuva: Pohjois-Pohjanmaan liittoNoin vuoden kestänyt lohikalojen vaelluspoikasten eli smolttien alasvaellusväylän rakennusurakka on valmistunut Iijoen ylimmällä voimalaitoksella, Haapakoskella. Hanke on merkittävä, sillä kyseessä on Suomen ensimmäinen lohikalojen alasvaellusväylä. Väylän yhteyteen rakennettiin myös kalojen kiinniottolaitteisto. Rakenteen lopulliset kustannukset ovat noin 1,75 miljoonaa euroa.

– Hanke on hyvä esimerkki toimivasta yhteistyöstä, jolla on saatu aikaan konkreettisia toimenpiteitä Iijoella. Väylän valmistuminen on iso askel Iijoen vaelluskalakokonaisuuden kannalta, kertoo toimitusjohtaja Jani Pulli PVO-Vesivoima Oy:stä.

– Näemme Haapakosken ratkaisun erittäin tärkeänä valtakunnallisesti. Väylän toimivuudesta saatava tieto auttaa vastaavien rakenteiden valmistelussa ja rakentamisessa muissakin Suomen rakennetuissa joissa, painottaa erityisasiantuntija Jouni Tammi, maa- ja metsätalousministeriöstä.

Smolttien alasvaellusväylä ja kiinniottolaite koostuvat voimalaitoksen yläkanavan puolelle ulottuvasta suppilosta, suppiloon sijoitetuista välppärakenteista, pylväskääntönosturista, kahdesta kiinniottohäkistä sekä kahdesta putkesta. Molempien putkien halkaisija on yksi metri. Lyhyempää putkea käytetään muun muassa laitteiston virtausolosuhteiden säädössä. Pidempi 130-metrinen putki kulkee voimalaitoksen alakanavan ja ohijuoksutusuoman välisen kannaksen kautta voimalaitoksen alakanavaan. Tätä putkea pitkin kalat pääsevät vaeltamaan, mikäli niitä ei oteta kiinni tutkimuksia tai ylisiirtoja varten.

– Väylään johdettiin vettä testiajona marraskuun alkupuolella ja kaikki vaikutti toimivan teknisesti kuten on suunniteltu. Varsinaiseen testiin rakenne pääsee kalojen kanssa toki vasta ensi kesänä. Osana hanketta järjestämme väylään myös kameraseurannan, kertoo Iijoen vaelluskalahankkeen 2020–2022 projektipäällikkö Mirko Laakkonen Pohjois-Pohjanmaan liitosta.

Alasvaellusväylän alkuosassa on kiihtyvä virtaus. Tarkoituksena on, että smoltit tulevat väylän suulle ohjausaitaa seuraten, havaitsevat väylän virtauksen ja hakeutuvat sen houkuttelemana väylään. Tämän jälkeen kalat ohjataan joko kiinniottolaitteeseen tai putkea pitkin voimalaitoksen alakanavaan jatkamaan vaellustaan.

Alasvaellusväylää käytetään 1–3 m³/s virtaamalla. Alustavasti on suunniteltu, että alasvaellusväylässä on vettä toukokuun puolestavälistä heinäkuun loppuun. Smolttien vaellushuipun oletetaan ajoittuvan Iijoella kesäkuun alkuun veden lämpötilan ollessa noin 10–12 °C. Alkuvuosina smoltteja on tarkoitus siirtää kuorma-autokuljetuksilla alimman voimalaitoksen, Raasakan alapuolelle. Mikäli laitteisto osoittautuu toimivaksi ja riittävän tehokkaaksi, on vastaavat rakenteet tarkoitus rakentaa muille padoille. Näin mahdollistetaan kalojen vaellus yläjuoksulta merelle.

- Järjestelmä sisältää paljon sähkölaitteita ja automatiikkaa. Esimerkiksi suppilo säätyy automaattisesti seuraten yläkanavan vedenvaihteluita. Keväällä laitteen käyttäjille järjestetäänkin käyttökoulutus mm. virtaamaolosuhteiden tilannekohtaiseen optimointiin ja kiinniottolaitteiston käyttöön liittyen, jatkaa ympäristöasiantuntija Jyrki Salo PVO-Vesivoima Oy:stä.

Iijoella tavoitellaan Vesistövision 2030 mukaisesti lohikalojen luontaisen elinkierron palauttamista. Smolttien alasvaelluksen onnistuminen on yksi keskeisimmistä elementeistä tässä kokonaisuudessa, johon ensivaiheessa kuuluu myös Raasakan ylösvaellusratkaisun toteuttaminen kalojen kiinniotto- ja ylisiirtomahdollisuuksineen. Näistä saatuja tutkimustietoja ja kokemuksia on aikomus hyödyntää Iijoen jatkotoimenpiteissä.

Vaelluspoikasille tarvitaan erilliset reitit, sillä nousukaloille tarkoitetut kalatiet toimivat yleensä huonosti alasvaelluksen tukena. Useat tutkimukset osoittavat, että smolttien vaellus hidastuu ja osin pysähtyy voimalaitoksilla. Lisäksi osa smolteista voi vammautua tai jopa kuolla uidessaan turbiinien läpi. Smoltit on vaikea ohjata kalateihin ja lisäksi smoltit voivat jäädä oleilemaan niihin. Alasvaellusreitit mahdollistavat smolteille turvallisen kulun voimalaitosten ohi. Luonnonvarakeskus onkin vuonna 2018 laatinut Iijoelle yleissuunnitelman kaikkien voimalaitosten alasvaellusreiteistä.

Alasvaellusväylän rakennusurakoitsijana toimi OMP-Konepaja Oy. Rakennuttamiskonsultoinnista vastasi Welado Oy. Väylän on suunnitellut Sweco Rakennetekniikka Oy yhdessä Iijoen vaelluskalahanketoimijoiden kanssa. Luonnonvarakeskus tutkii alasvaellusväylän ja aiemmin asennetun ohjausaidan toimintaa telemetriatutkimuksen avulla kesällä 2022. Alasvaellusväylän eri rakentamisvaiheista on valmisteilla video, joka myös julkaistaan kesällä 2022.

Alasvaellusväylän rakentaminen on osa Iijoen vaelluskalahanketta 2020–2022. Hankkeen muita toimenpiteitä ovat mm. lohikalojen ylisiirrot ja seuranta sekä pienpoikasten istuttaminen. Hanketta toteuttavat PVO-Vesivoima Oy, Lapin ELY-keskus, maa- ja metsätalousministeriö, Ii, Oulu, Pudasjärvi, Taivalkoski, Kuusamo, Pohjois-Pohjanmaan liitto, Iijoen kalatalousalue, Metsähallitus, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus sekä Luonnonvarakeskus. Hanketta koordinoi Pohjois-Pohjanmaan liitto. Hankkeen kokonaisbudjetti on noin 2,2 miljoonaa euroa.

Hanke on saanut rahoitusta maa- ja metsätalousministeriön NOUSU-ohjelmasta, jossa parannetaan vaelluskalojen elinolosuhteita ja pyritään palauttamaan vaelluskalakantojen luontaista lisääntymistä Suomen virtavesissä.

Kuvat:

Haapakoski 1: Pohjois-Pohjanmaan liitto. Smoltit päätyvät alasvaellusväylää pitkin voimalaitoksen alakanavaan.

Haapakoski 2: Pohjois-Pohjanmaan liitto. Smoltit ohjautuvat suppilossa välppien avulla kiinniottohäkkeihin.

Luke: Lohenpoikasia runsaasti Suomen Itämereen laskevissa joissa

Julkaistu: 21.10.2021 10:45

Kesänvanhojen lohenpoikasten keskimääräiset tiheydet Tornion- ja Simojoella, sekä Kymi- ja Kiiminkijoella.Kesänvanhojen lohenpoikasten keskimääräiset tiheydet Tornion- ja Simojoella, sekä Kymi- ja Kiiminkijoella.Itämeren luonnonlohikantojen tila Suomessa on hyvä. Luonnonvarakeskus (Luke) havaitsi Tornionjoessa ja Simojoessa edellisvuotta enemmän lohen kesänvanhoja jokipoikasia syksyn 2021 koekalastuksissa. Jokipoikasia oli runsaasti myös Kymijoessa. Tornion- ja Kymijoelta arvioitiin viime keväänä lähteneen merivaellukselle paljon vaelluspoikasia.

Tornionjoen suomenpuoleisilla koekalastusalueilla lohen kesänvanhoja poikasia oli noin 26 poikasta aarilla. Poikasten määrä nousi neljänneksen viime vuodesta ja oli kymmenen edellisvuoden keskiarvon (24 poikasta aarilla) tasolla.

− Suurimmat tiheydet havaittiin Muonionjoen ala- ja keskijuoksulla. Kesänvanhoja poikasia esiintyi kuitenkin kaikissa osissa vesistöä. Tämä kertoo, että syksyllä 2020 kutevia lohia on ollut jokisuulta aina joen yläosille saakka. Tornionjoen kaikuluotaimet havaitsivat vuonna 2020 noin 70 000 nousulohta, kertoo erityisasiantuntija Ville Vähä Lukesta.

Simojoella lohen kesänvanhoja poikasia oli 36 poikasta aarilla. Tiheys oli puolitoistakertainen edellisvuoden tiheyteen nähden ja oli kymmenen edellisvuoden keskiarvoa (29 poikasta aarilla) suurempi. Simojoella poikastiheyksissä on ollut huomattavaa vuosittaista vaihtelua ilman selkeää yhteyttä jokeen nousseiden lohien määrään, eikä merelle vaeltavat poikasmäärät ole juurikaan runsastuneet poikastiheyksien runsastumisen myötä.

− On arvioitu, että esimerkiksi voimakkaiden virtaamanvaihteluiden vuoksi Simojoella kudussa lasketulla mädillä ja siitä kuoriutuvilla poikasilla eloonjäänti on heikompaa kuin Tornionjoella, Vähä sanoo.

Kymijoella lohien poikastiheydet ovat kasvaneet 1990-luvun alusta alkaneen seurantahistorian aikana ja nykyisin aivan joen alajuoksulla Langiskoskenhaarassa havaitaan Suomen korkeimpia kesänvanhojen poikasten tiheyksiä (58 poikasta aarilla tänä syksynä).

Syksyllä 2021 on sähkökalastettu useita jokia, joista alkuperäiset lohikannat ovat hävinneet, mutta lohen luontainen lisääntyminen on mahdollista. Osaan näistä joista istutetaan lohenpoikasia. Luonnonkudusta peräisin olevia lohenpoikasia esiintyi useilla koekalastusalueilla Kiiminkijoella, Kuivajoella sekä Kokemäenjoen alajuoksun sivujoessa Harjunpäänjoessa.

Tornionjoesta merelle noin kaksi miljoonaa lohenpoikasta

Vaelluspoikasten koepyynnin perusteella Tornionjoesta lähti keväällä 2021 mereen alustavan arvion mukaan noin kaksi miljoonaa lohen vaelluspoikasta. Vaellus oli yksi runsaimmista 1980-luvulta lähtien tehtyjen seurantojen aikana. Simojoelta puolestaan arvioitiin alustavasti lähteneen merelle 25 000 – 30 000 vaelluspoikasta, mikä on aiempien vuosien keskimääräistä tasoa. Kymijoelta lähti keväällä merelle arviolta noin 65 000 vaelluspoikasta, mikä on Kymijoen 1990-luvulla alkaneen seurantahistorian kolmanneksi suurin määrä.

Luke seuraa Tornion-, Simo- ja Kymijoen lohikantojen tilaa vuosittain toteuttavilla monipuolisilla seurannoilla. Kiiminkijokeen on jo pitkään istutettu Iijoen lohikannan poikasia tavoitteena palauttaa jokeen luontainen lohen elinkierto. Palautuksen onnistumista seurataan lähes vuosittain sähkökalastuksilla.

Sään ääri-ilmiöt vaikuttavat lohikantoihin

Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat ilmiöt, kuten runsaat talvisateet tai pitkät kesäiset hellejaksot voivat tulevaisuudessa vaikuttaa lohen menestymiseen. Runsaiden sateiden aiheuttama aiempaa suurempi vaihtelu jokien virtaamissa voi heikentää lohien luontaista eloonjääntiä, kuten on edellä kerrottu Simojoesta.

Lämpötilan nousun vaikutus voi kuitenkin olla kahtiajakoinen. Pohjoisessa lämpeneminen luultavasti nopeuttavat lohenpoikasten kasvua, mutta etelässä tilanne voi olla päinvastainen. Esimerkiksi Kymijoessa veden lämpötila oli kesällä 2021 hyvin korkea, useita päiviä jopa yli +25 astetta. Korkea lämpötila kiihdyttää poikasten elintoimintoja, jolloin niiden kasvu heikkenee, koska energia riittää vain perusaineenvaihduntaan. Todennäköisesti tästä syystä Kymijoen kesänvanhat poikaset olivat tänä syksynä poikkeuksellisen pieniä, millä voi olla vaikutuksia mm. niiden eloonjääntiin.

Luke: Tenojoen lohikantojen tilassa pieniä valonpilkahduksia

Julkaistu: 30.09.2021 21:16

Kutulohet Teno graafi Kutulohet Teno graafi Tenojoen pienten sivujokien lohen kutukannat olivat syksyn 2021 sukelluslaskentojen perusteella noin kaksinkertaiset vuoteen 2020 verrattuna. Kutukantojen koon kasvu johtuu pitkälti lohenkalastuskiellosta, joka oli käytössä Tenojoen vesistössä ja Tenovuonossa kalastuskaudella 2021.

Syyskuun alussa kolmessa Tenon Suomen puolen sivujoessa tehdyissä sukelluslaskennoissa saatiin varsin yhteneväiset tulokset. Kaikissa kolmessa joessa kutukannat kääntyivät selvään kasvuun edellisvuoden aallonpohjasta.

─ Nili- ja Akujoen koealueilla kutukannat noin kaksinkertaistuivat ja Pulmankijoella kolminkertaistuivat vuoteen 2020 verrattuna. Kaikissa joissa jäätiin kuitenkin hieman pitkän aikavälin keskiarvojen alapuolelle. Kutukannat koostuivat lähinnä yhden merivuoden pikkulohista, ja isompia lohia esiintyi poikkeuksellisen vähän, kertoo tutkija Panu Orell Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Tenon alueen lohenkalastuskiellolla oli suuri merkitys kutukantojen koon kasvulle. Mikäli kalastusta olisi harjoitettu tavanomaiseen tapaan Tenossa ja Tenovuonolla, tutkittujen sivujokien kutukannat olisivat olleet noin 50 prosenttia pienempiä ja siten hyvin lähellä vuoden 2020 heikkoja seurantatuloksia.

─ Tulosten perusteella on selvää, että merialueelta Tenoon palaava lohimäärä on edelleen merkittävässä aallonpohjassa. Kalastuskiellon ansiosta suurempi osa jokeen pyrkineistä kaloista selviytyi kuitenkin kutemaan, Orell sanoo.

Tenoon runsaana nousseista kyttyrälohista ei havaittu merkkejä Nili-, Aku- ja Pulmankijokien sukelluslaskennoissa. Koealueilta ei löytynyt eläviä tai kuolleita kaloja, eikä kyttyrälohen kutukuoppia.

Muut laskentatiedot myöhemmin

Sukelluslaskentojen lisäksi nousevien lohien määriä seurataan aktiivisesti Tenojoen vesistön eri osissa. Tenon pääuoman kaikuluotausseurannan sekä Vetsi-, Uts-, Inari- ja Karasjoen video- ja kaikuluotausseurantojen tulokset valmistuvat vasta myöhemmin syksyllä. Alustavien arvioiden mukaan myös näissä seurannoissa lohien määrät ovat selvästi kasvaneet verrattuna edellisvuoteen. Tilannekuva niiden osalta on siten hyvin samankaltainen kuin Tenon pienissä sivujoissa.

Alla olevan videon kuvaaja Panu Orell, Luke

Vaelluskala ry: Näin teet toimivan kutusoraikon

Julkaistu: 16.09.2021 17:00

 

Ruotsalaisten kehittämiä kutusoraikoiden korjaamiseen tarkoitettuja Hartijoki-erikoistyökaluja.Ruotsalaisten kehittämiä kutusoraikoiden korjaamiseen tarkoitettuja Hartijoki-erikoistyökaluja.Tutkimusten perusteella koskivesien kunnostusten vaikuttavuudessa on paljon parantamisen varaa. Koskissa voi olla erilaisia asioita hieman yhä pielessä, mutta jos kutusoraikot eivät toimi, ei tule pienpoikasia. Silloin kutusoraikko voi olla korjauksen tarpeessa oleva ns. pullonkaula.

Maassamme on jonkin aikaa ollut menossa jonkinlainen kunnostusbuumi. Hiki tirskuu talkoissa kun niissä kammetaan kiviä ja soraa hirmuisia määriä. Joku voisi kuvitella että kivimateriaalin määrä korvaa laadun. Jos haluaa oppia saamaan asiat kuntoon, yksi lähtökohta on monipuolinen ja hyvä seuranta. Kannattaa seurata vesiä, etenkin tulvavesien vaikutuksia, kalojen kutemista, kutupesien ilmaantumista sekä selvittää poikastuotannon toteutumista. Myös talviajan ja etenkin jäätymisen seuraaminen on tärkeää. Hyydeongelmat tai voimakkaat vedenlaadun muutokset voivat myös olla merkittäviä kudun onnistumista heikentäviä tekijöitä. Turvemailla vedenlaatukysymyksiä on useammin kuin muilla alueilla.

Kutupaikan tekemiseen suosittelemme lämpimästi ruotsalaisten kehittämiä kutusoraikoiden korjaamiseen tarkoitettuja Hartijoki-erikoistyökaluja. Nämä ovat näppäriä niin puroilla taimenen kutupaikkojen tekemiseen, sekä isommassa joessa jopa lohen kutupaikkojen säätämiseen.

Kunnostettavan kutupaikan kohentaminen alkaa sillä että osaa tunnistaa koskesta paikan jonka voisi olla kutupaikka. Soran suhteen kannattaa suosia kosken omaa alkuperäistä soraa, mikäli sellaista on löydettävissä. Kosken oma luonnonsora on koostumukseltaan ja muodoiltaan stabiilimpaa, eli pysyy kovemmassa virrassa paremmin paikoillaan. Yleensä luonnonsora löytyy isompien kivien alta, tai kosken alemmilta osilta.

Hyvässä kutupaikassa virrannopeus ei tulvilla saa kiihtyä liikaa, eikä alivirtaamalla hidastua liikaa. Rakenteellisen muokkauksen tarkoituksena on saada paikka pysymään läpi vuoden sopivan virrannopeusikkunan sisällä. Soraikon virtausolosuhteisiin ei vaikuta niinkään soran määrä, vaan soraikon lähikivet ylä- ja alapuolella, sekä rannan muodot. Iso merkitys on myös sillä että onko rannalla jyrkät perkuupenkereet, vai luonnollisen tulvimisen mahdollistavat loivat rannat. Isommat kivet ja kosken rakenteellinen tila määrää sen mikä kaltevuus ja virtausolot soraikolla on.

Kutusoraikoilla on yleisesti kaksi isoa ongelmaa, ne voivat tulvilla joko huuhtoutua pois, tai ne voivat hiekottua. Molemmissa tapauksissa kutu helposti epäonnistuu. Tarvitaan hydrologista silmää. Toimiva kutupaikka on hydrologismorfologinen kokonaisuus. Kunnostuksissa olennaista on morfologia, muodot ja virtaukset. Kunnostajalla tarvitsee mielellään olla hyvä “laajennettu koskenlukutaito“. Pitää ymmärtää miten eri virtaamat käyttäytyvät ja muovaavat uomaa ja ennenkaikkea kutupohjia. Seuranta ja korjaus on oppimisen kannalta olennaisia. Virheitä ei kannata toistaa.

Kutupaikan tulisi lähteä astetta syvemmästä, ja mieluummin leveämmästä paikasta, mistä tasainen virta madaltuu ja kapenee varsinaista kutupaikkaa kohti. Soraikkoja ei kannata tehdä liian leveiksi ja lyhyiksi, vaan mielummin astetta kapeammiksi ja pitkiksi. Virtaus ei saisi olla liian pyörteistä. Joku iso kivi keskellä uomaa heti kutusoraikon yläpuolella, voi olla just se kivi, joka aiheuttaa haitallisen pyörteisyyden, ja on syy sille etteivät emot kelpuuta paikkaa. Pyörteisyysongelma ei välttämättä realisoidu kaikilla eri virtaamilla. Liika pyörteisyys voi myös olla tekijä joka hermostuttaa emot, ja saa ne hylkäämään kutupaikan. Pyörteisyyttä aiheuttavan kiven siirto sivummalle voi olla ratkaisu.

Toinen emojen kutupaikkavalintaa vaikuttava tekijä on suojapotero. Riittävän syvä sellainen saa mielellään olla heti kutupaikan yläpuolella. Jos soraikon yläpuolella ei ole poteroa, eivät ainakaan isommat emot välttämättä kelpuuta paikkaa. Pienet paikalliset emot eivät ole poteron suhteen niin kranttuja. Jos koski on liian tasamatala, sorapitoinen, voi hyvän kutupaikan saada aikaan sillä, että siihen tekee kavennuksen, ja kaivaa sen alapuolelle kuopan.

Syksyllä kudun aikaan tai kudun jälkeen kannattaa selvittää minne emot ovat kuteneet. On tärkeätä selvittää mitkä paikat eivät ole kelvanneet kutukaloille. Kututarkkailusta ja kutupesälaskennasta saa arvokasta palautetta tulvien korjauskunnostusten suunnitteluun. Näin kun toimii, ja korjaa asioita emojen antaman palautteen perusteella, saa lisääntymiselle erinomaisen edellytykset. Taimen ja kudun onnistuminen on kuitenkin paras opettaja. Optimaalisin aika tehdä tällaisia säätöjä on vähän ennen kudun alkua. Etelässä parasta aikaa korjauksille on syyskuun loppu, tai lokakuun alku.

Tällaisilla systeemeillä ollaan kunnostettu esim. Espoon Monikonpuroa, Ingarskilanjoen Kocksbybäckeniä, Haaganpuron ylöosaa, Longinojaa, Vantaan Pakkalanpuroa sekä Raumanjokea. Onnistuneilla kunnostuskohteilla soraikon vieressä pienpoikasia voi alkukesästä nähdä pienellä alalla kymmeniä. Sähkökoekalastuksissa saalista saadaan 100-200 per aari (100 m²). Oppeja kannattaa hakea sellaisilta kohteilta, missä homma toimii. Vertailun vuoksi mainittkoon että Keski-Suomen virtavesillä taimenten poikastiheydet ovat keskimäärin luokkaan 5 poikasta per aari. Koskivesien kunnostuksissa on eri puolilla Suomea yhä hyvin paljon parannettavaa, seurannan tarvetta unohtamatta.

Hartijoki-työkaluja voi tiedustella s-postitse os. Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.. Kiinnostuneille Hartijoki kunnostuksen-koulutuksesta voi kysyä esim. Vaelluskala ry:stä, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen., tai p. 050-594 9725

Perhonjoen Pirttikoskelle suunnitellaan kalatietä tai vesivoimatoiminnan lopettamista

Julkaistu: 14.09.2021 09:13

Perhonjoen Pirttikoskelle aiotaan rakentaa kalatie tai vaihtoehtoisesti luopua kosken vesivoimatoiminnasta kokonaan. Maa- ja metsätalousministeriön NOUSU-ohjelma on sitoutunut kattamaan puolet lunastussummasta, jos neuvotteluissa päädytään voimalaitoksen lunastamiseen ja kosken ennallistamiseen.

– Pirttikosken vaellusyhteyden palauttaminen avaisi vaelluskaloille pääsyn Perhonjoen ylävirran laajoille koskialueille. Lisäksi Pirttikoskelle saataisiin lohille runsaasti lisääntymis- ja poikasalueita. Muutos toisi uusia kalastus-, virkistys- ja luontomatkailumahdollisuuksia Kaustisille ja koko Perhonjoen vesistöalueelle, kertoo maa- ja metsätalousministeriön projektikoordinaattori Matti Vaittinen.

Pirttikosken vesivoimalaitoksen nykyinen omistaja Killin Voima Oy on sitoutunut rakentamaan kalatien voimalaitoksen yhteyteen. Yhtiö on jo teettänyt esiselvityksen kahdesta eri vaihtoehdosta, joista toinen on tekninen kalatie voimalaitoksen länsipuolelle ja toinen luonnonmukainen ohitusuoma voimalaitoksen itäpuolelle. Näistä luonnonmukainen kalatie on ensisijainen vaihtoehto. 

Valtio ja Killin Voima Oy ovat neuvotelleet Perhonjoen Pirttikosken tulevaisuudesta kuluvan vuoden ajan. Valtion tuki edellyttää vastinrahoituksen, jolla katetaan kauppasumman toinen puoli. Yhtiö on valmis luopumaan Pirttikosken voimalaitoksesta, jos sopiva ostajataho löytyy. 

– Tässä tapauksessa luopuminen on varteenotettava vaihtoehto, sillä Pirttikosken voimalaitos on kooltaan ja tuotannoltaan pieni yhtiön muuhun vesivoimatuotantoon verrattuna. Yhtiö jatkaa neuvotteluja voimalaitoksesta luopumiseksi hyvässä yhteistyössä ministeriön ja viranomaisten kanssa, kertoo Killin Voima Oy:n toimitusjohtaja Anu Rantala

Kosken kunnostuksen suunnittelussa ja toteutuksessa on mukana Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus.

– Tavoitteena on, että kunnostusten aikana pystytään säilyttämään Kaustisen kuntakeskustan kohdalla nykyinen veden korkeus. Uuden kosken yläosa rakennetaan riittävän leveäksi, jotta tulviva vesi ei aiheuta haittaa alueella.  Alivirtaamien aikaan vesi ohjautuu ennallistetun kosken syvimpien uomien kautta alavirtaan, jolloin turvataan vesieliöiden liikkuminen alueella, toteaa johtava vesitalousasiantuntija Jukka Pakkala Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksesta.  

Onnea Perhokalastuksen MAAILMANMESTARIT 2021!!!

Julkaistu: 18.08.2021 11:55
Joukkuekilpailu:
1. Suomi
2. Ranska
3. Espanja
 
Henkilökohtainen kilpailu:
1. Heikki Kurtti
2. Jari Heikkinen
3. David Arcay (Espanja)
4. Santeri Kinnunen
5. Mikko Räsänen
...
15. Jyrki Hiltunen
Tarkemmat tulokset löytyvät osoitteesta: https://wffc2021.com/results/
 

 
 

Tornionjoen lohikuolemien tutkimus jatkuu kesällä 2021

Julkaistu: 03.06.2021 22:04

Osalla haavaisista kaloista on esiintynyt mahan puolella ihon veristä haavautumaa tai voimakasta verentungosta, kuten keskimmäisellä lohella. Kalastajilta toivotaan yhteydenottoja erityisesti tällaisista muutoksista nousukaloissa. Kuva: Perttu Koski.Osalla haavaisista kaloista on esiintynyt mahan puolella ihon veristä haavautumaa tai voimakasta verentungosta, kuten keskimmäisellä lohella. Kalastajilta toivotaan yhteydenottoja erityisesti tällaisista muutoksista nousukaloissa. Kuva: Perttu Koski.Tornionjoen lohikuolemiin liittyviä tutkimuksia jatketaan kesällä 2021 suomalais-ruotsalaisena yhteishankkeena. Tornionjoen kalastuskorttivaroilla tuettavaa hanketta koordinoi Ruotsista Statens Veterinärmedicinska Anstalt (SVA) ja Suomesta hankkeessa ovat mukana Ruokavirasto ja Luonnonvarakeskus (Luke). Nousulohen kuolleisuus on ollut huolenaiheena Tornionjoella kesästä 2014 lähtien, jolloin nousevissa lohissa todettiin paljon ihovaurioita ja vesistöalueelta löydettiin normaalia enemmän kuolleita lohia. Kesällä 2019 ja 2020 lohissa havaittiin myös heikkoja ja passiivisia yksilöitä.

Kesän 2021 aikana kalanäytteitä kerätään sekä Tornionjoelta että Tornionjokisuulta. Näytekalat tutkimukseen saadaan yhteistyössä mukana olevilta paikallisilta kalastajilta. Näytteitä oireellisista lohista toivotaan myös muilta Tornionjoella kalastavilta. Erityisesti lohet, joiden mahan puolen iholla on veristä haavaumaa, ja jotka ovat löydettäessä hengissä, ovat hyviä näytteitä.

Muutaman edelliskesän malliin Luke seuraa Tornionjokeen nousevien lohien ulkoista kuntoa jokisuun rysäsaaliista yhteistyössä Ruokaviraston kanssa. Tavoitteena on muun muassa kerätä tietoa, minkä verran ulkoisia terveysoireita esiintyy eri ajankohtina ja eri ikäisinä kudulle vaeltavissa lohissa. Seurannasta otetaan näytelohia Ruokavirastolle tarkempiin tutkimuksiin. Luke myös jatkaa Tornionjoen lohikannan runsauden arviointia, missä keskeisiä aineistoja ovat kudulle nousevien lohimäärien ja poikasmäärien seurannat.

Ruokaviraston kesällä 2020 keräämät näytelohet tutkittiin virus- ja bakteeritautien sekä tiamiinin eli B1-vitamiinin puutoksen varalta. Tiamiinin puutoksen on epäilty olevan yhteydessä lohien heikkoon kuntoon. Tutkituissa kaloissa ei kuitenkaan todettu alentuneita tiamiinipitoisuuksia eikä tunnettuja kalojen tarttuvia tauteja, jotka voisivat selittää kalojen oireilun. Lohien oireilun syyn selvittämiseksi tutkimuksia jatketaan.

Ruokavirasto toivoo tulevana kesänä kalastajilta ja muilta kansalaisilta yhteydenottoja. Oireellisia näytekaloja voi toimittaa Ruokaviraston Oulun toimipaikkaan. Ennen näytteiden toimittamista on hyvä olla yhteydessä Ruokaviraston Oulun laboratorioon (p. 050 477 8646) tarkempien ohjeiden saamiseksi. Jos kalastajat saavat saaliiksi oireellisia lohia, eikä niiden toimittaminen Ruokavirastoon onnistu, heidän toivotaan ottavan yhteyttä Luken yhteyshenkilöön (puhelin 0295 322 192), sillä Luken asiantuntijoiden toimesta pyritään tällöin järjestämään näytteenotto jokivarressa. Kuolleina löytyneet lohet ovat yleensä liian pilaantuneita tutkittaviksi. Ilmoitukset sairaista ja kuolleista kaloista voi tehdä myös ilmoitusportaaliin.

Vastakuoriutuneet merilohet ja -taimenet pääsevät kasvamaan Iijokeen

Julkaistu: 03.06.2021 21:27

Metsähallituksen eräsuunnittelija Eero Hartikainen istuttamassa vastakuoriutuneita meritaimenia Loukusanjokeen. Kuva: MetsähallitusMetsähallituksen eräsuunnittelija Eero Hartikainen istuttamassa vastakuoriutuneita meritaimenia Loukusanjokeen. Kuva: MetsähallitusIijokeen ja sen sivujokiin istutetaan kesäkuun alussa 460 000 merilohen ja 60 000 meritaimenen vastakuoriutunutta poikasta. Istutuksilla tuetaan jokeen leimautuneiden lohikalakantojen syntymistä. Nyt istutettavat kalat lähtevät smoltteina vaellukselle muutaman vuoden kuluessa, jolloin niitä voidaan seurata Haapakoskella tehtävissä tutkimuksissa.

– Taimenet istutamme Loukusanjokeen ja Pärjänjokeen, lohet Iijoen pääuomaan sekä Livojokeen. Loppukesästä koekalastamme istutuskohteita, kertoo eräsuunnittelija Eero Hartikainen Metsähallituksesta.

Pienpoikaset hankittiin Luonnonvarakeskukselta ja niiden istuttamisesta vastaa Metsähallitus. Nyt tehtävien istutusten odotetaan tuottavan useita tuhansia smoltteja.

– Pienpoikasten istutusmääriä on tarkoitus kasvattaa tulevien vuosien aikana, samalla kun patojen ohitusratkaisut etenevät joen alaosalla, toteaa Iijoen vaelluskalahankkeen 2020–2022 projektipäällikkö Mirko Laakkonen Pohjois-Pohjanmaan liitosta.

Pienpoikasten istuttaminen on osa Iijoen vaelluskalahanketta 2020–2022. Hankkeen muita toimenpiteitä ovat muun muassa smolttien alasvaellusväylän rakentaminen Haapakoskelle sekä lohikalojen ylisiirrot ja seuranta. Hanketta toteuttavat PVO-Vesivoima Oy, Lapin ELY-keskus, maa- ja metsätalousministeriö, Ii, Oulu, Pudasjärvi, Taivalkoski, Kuusamo, Pohjois-Pohjanmaan liitto, Iijoen kalatalousalue, Metsähallitus, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus sekä Luonnonvarakeskus. Hanketta koordinoi Pohjois-Pohjanmaan liitto. Hankkeen kokonaisbudjetti on noin 2,2 miljoonaa euroa.

Hanke on saanut rahoitusta maa- ja metsätalousministeriön NOUSU-ohjelmasta, jossa parannetaan vaelluskalojen elinolosuhteita ja pyritään palauttamaan vaelluskalakantojen luontaista lisääntymistä Suomen virtavesissä.

Kuva: Metsähallitus. Metsähallituksen eräsuunnittelija Eero Hartikainen istuttamassa vastakuoriutuneita meritaimenia Loukusanjokeen.

Metsähallitus ei myy tänä vuonna kalastuslupia Tenon sivujokiin

Julkaistu: 06.05.2021 15:43

Tenojokeen laskeviin Vetsijokeen ja Utsjokeen ei kuluvana vuonna myydä lainkaan kalastuslupia ulkopaikkakuntalaisille valtion vesialueille. Tenojoen pääuoman ja sivujokien lohenkalastus on asetuksella kielletty tulevalla kalastuskaudella lohikantojen suojelemiseksi sekä Norjassa että Suomessa. Muiden kalojen, kuten harjuksen, pyyntimahdollisuuksia puolestaan lisätään Tenon pääuomassa. Metsähallitus on kuitenkin tehnyt päätöksen, ettei se myy Tenon sivujokiin mitään kalastuslupia.

Metsähallituksen päätös koskee ulkopaikkakuntalaisille myytäviä kalastuslupia. Tavallisesti lupia on myyty joitakin satoja. Kuntalaiset voivat edelleen kalastuslain mukaisesti kalastaa niin sanotulla kuntalaisen jokiluvalla muita kaloja kuin lohta.

– Metsähallituksen sivujoille myytävien lupien kiintiöpäätöksessä sovitut lupakiintiöt perustuvat ensisijaisesti lohen kestävään kalastukseen. Koemme, että tässä tilanteessa Metsähallituksen on vastuullista pidättäytyä kokonaan kalastuslupien myynnistä, koska lohenkalastuksen sijaan kuntalaisten pyyntipaine tulee nyt todennäköisesti kohdistumaan erityisesti harjukseen, erätalouspäällikkö Pirjo Ilvesviita Metsähallituksesta sanoo.

Tenon sivujokien kalastusalueet ovat varsin pienimuotoisia. Niiden harjuskannat eivät ole yhtä vahvoja kuin Tenon pääuomassa. Metsähallituksen tulee varmistaa, ettei lisääntyvä, paikallisiin harjuspopulaatioihin kohdistuva kalastus uhkaa harjuskantojen olemassaoloa. Samalla varmistetaan paikallisille asukkaille riittävät kalastusmahdollisuudet aikana, jolloin lohta ei poikkeuksellisesti saa kalastaa.

Vesi ja geenit virtaavat Itämeren kahden tärkeimmän lohijoen välillä

Julkaistu: 21.12.2020 10:34

Tornionjoen lohenpoikasia. Kuva: Ville Vähä.Tornionjoen lohenpoikasia. Kuva: Ville Vähä.Latvavesien lohet ovat eri maata kuin alajuoksujen yksilöt, ainakin Tornionjoella ja Ruotsin Kalixjoella. Vastajulkaistussa tutkimuksessa selvisi, että näiden Itämeren pohjoisimpien jokien yläjuoksuilta lähtöisin olevat lohet ovat geneettisesti erilaisia kuin alajuoksujen yksilöt. Perimän lisäksi vaellusajankohta erottaa ylä- ja alajuoksujen lohet. Naapurijokien väliltä ei löytynyt vastaavaa perinnöllistä eroa.

Pinnanalainen liikenne on vilkasta Itämerellä ja siihen laskevissa joissa. Sukukypsät lohet palaavat kevään ja kesän mittaan Itämereltä kotijokiinsa kutemaan. Helsingin yliopiston, Luonnonvarakeskuksen ja Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) tutkimuksessa selvisi, että Tornionjoen latvoilta lähtöisin olevat lohet palasivat jokeen aiemmin kesällä kuin alajuoksujen yksilöt.

Yläjuoksuilta lähtöisin olevat lohet viettivät lähes aina vähintään kaksi vuotta merellä ennen kutuvaellustaan jokeen. Havainto on tärkeä Tornionjoen lohikannan kalastuksen kannalta, sillä lohi kasvaa jatkuvasti kokoa merellä ollessaan. Vanhat ja kookkaat lohet ovat erityisen haluttuja saaliskaloja ja lisäksi tärkeitä kantojen hyvinvoinnille: suurimmat yksilöt tuottavat kudulle selvitessään eniten poikasia. Tällaisten erityispiirteiden säilyttäminen on tärkeää Itämeren lohen suurimman luonnonkannan tulevaisuuden kannalta.

– Jokeen aikaisimmin kesällä palanneet lohet olivat pääosin matkalla yläjuoksuille. Sen takia kannattaa pitää silmällä, miten alkukauden kalastus vaikuttaa Tornionjoen latvavesien lohikantoihin, sanoo tutkimuksen vastaava kirjoittaja Antti Miettinen, Helsingin yliopiston bio-ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.

Lohet eivät noudata maarajoja

Tornionjoki (ruotsiksi Torne älv) virtaa Suomen ja Ruotsin rajalla ja haaroittuu myös kokonaan Ruotsin puolelle. Kalixjoki sijaitsee kauttaaltaan Ruotsissa. Näissä naapurijoissa lisääntyy Itämeren lohen ylivoimaisesti suurin luonnonkanta.

Tornion- ja Kalixjoen lohien väliltä ei tutkimuksessa yllättäen löytynyt kokonaisuudessaan perinnöllistä eroa. Tätä saattaa selittää joet yhdistävä Tärännönjoki, joka on yksi maailman suurimmista bifurkaatioista eli jokien virtausten haaroittumisista. Tässä bifurkaatiossa huomattava osa Ruotsinpuoleisen Tornionjoen vedestä virtaa Kalixjokeen. Sen kautta lohilla, ja niiden geeneillä, on reitti joesta toiseen.

– Jokien välinen yhteys ja odottamaton perinnöllinen samankaltaisuus korostavat Suomen ja Ruotsin välisen yhteistyön merkitystä tämän tärkeän lohikannan suojelussa ja hoidossa, Miettinen sanoo.

Vertaisarvioitu tutkimus on julkaistu Conservation Genetics -tiedelehdessä A large wild salmon stock shows genetic and life history differentiation within, but not between, rivers

Tutkimuksen rahoittivat Tornionjoen kalaluvista saadut tuotot, Luonnonvarakeskus, Swedish Agency for Marine and Water Management, Swedish Research Council Formas, Societas pro Fauna et Flora Fennica, Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys (Betty Väänäsen rahasto), Raija ja Ossi Tuuliaisen Säätiö ja Suomen Luonnonsuojelun Säätiö (Itämeri-rahasto).

Näätämöjoelta vaisu lohisaalis

Julkaistu: 18.12.2020 12:07

naatamojoen lohisaalis suomessa ja norjassa pyyntitavoittain 1972 2020 sunaatamojoen lohisaalis suomessa ja norjassa pyyntitavoittain 1972 2020 suNäätämöjoen kokonaislohisaalis kaudella 2020 oli vain 3,3 tonnia. Saalis laski 45 prosenttia edellisvuodesta ja oli pitkän aikavälin (1972-2020) toiseksi heikoin. Lohisaaliista kalastettiin Suomen puolelta 1,1 ja Norjan puolelta 2,2 tonnia.

Näätämöjoen Suomen puoleinen lohisaalis oli noin puolet pitkän aikavälin keskisaalista (2 tonnia). Vesistön Suomen puolen lohisaaliista paikkakuntalaiset pyysivät lohiverkoilla noin 700 kiloa (63 %). Arviolta 26 paikkakuntalaista ruokakuntaa kalasti verkkopyydyksillä. Paikallisten kalastajien määrä oli edellisvuosien tasolla.

Yhteensä 540 kalastusmatkailijaa sai Suomen puolelta arviolta 360 kiloa lohta, noin kolmanneksen Suomen puolen kokonaissaaliista. He lunastivat vajaat 2300 kalastusvuorokautta. Kalastusmatkailijoiden määrä oli edellisvuosien tasolla.

Norjan puolella (Neidenelva) kalastusmatkailijat ja paikkakuntalaiset vapakalastajat pyydystivät 2,1 tonnia lohta. Paikkakuntalaiset saivat käpäläpyynnillä eli heittonuottakalastuksella alle 100 kilon saaliin Kolttakönkään putouksella. Lähes koko kesän vallinneet suuret virtaamat haittasivat merkittävästi käpälä-pyyntiä. Saaliiksi otettujen lohien ohella Norjan puolella vapautettiin noin 150 lohta, yhteispainoltaan lähes 500 kiloa.

Näätämöjoen Suomen puolen saalistilastot perustuvat Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Metsähallituksen kalastuskauden jälkeen tekemiin tiedusteluihin. Norjassa sekä paikkakuntalaisilla että kalastusmatkailijoilla on velvollisuus ilmoittaa saaliinsa saalisseurantajärjestelmään.

Nousulohimääristä tietoa kalalaskurilla

Norjan puolen Kolttakönkään putouksen kalatiessä on hyödynnetty kalalaskuria satunnaisesti 2000-luvulla ja vuosittain vuodesta 2018 lähtien.

– Kesällä 2020 kalatietä pitkin nousi noin 1300 lohta ja 300 taimenta. Havaitut nousukalamäärät olivat pienimmät koko seurantahistorian eli vuosien 2002-2020 aikana, kertoo Luken tutkija Panu Orell.

Orellin mukaan vähäinen nousulohimäärä johtui pääasiassa pienten yhden merivuoden lohien alhaisesta määrästä. Heikot nousulohimäärät heijastuivat myös alhaisina lohisaaliina.

Laskurin avulla saadaan arvokasta tietoa Näätämöjokeen nousevien lohien määristä ja määrien vuosien välisestä vaihtelusta, vaikka sillä ei pystytä laskemaan kaikkia jokeen nousevia lohia. Osa lohista hyppää suoraan putouksesta käyttämättä kalatietä.

Kalalaskurin käyttö jatkuu myös kaudella 2021. Se asennetaan heti pahimpien kevättulvien laskettua, touko-kesäkuun vaihteessa. Laskurin tuottamia videoleikkeitä nousukaloista voi seurata internetistä:

http://kalahavainnot.luke.fi/fi/seurannat/naatamojoen-kalatieseuranta/

tai https://kart.skynordic.no/

Kalavesien kunnostukseen mittava lisäraha: 1,4 miljoonaa euroa

Julkaistu: 17.12.2020 15:35

Aikoinaan uittoa varten perattuja koskia palautetaan vastaamaan luonnontilaa. Kuva: Markku PirttimaaAikoinaan uittoa varten perattuja koskia palautetaan vastaamaan luonnontilaa. Kuva: Markku Pirttimaa

Helikopteri on apuna soran kuljetuksessa Viitasaarella. Vastaavia operaatiota on luvassa pian alkavana vuonna kymmenillä koskilla. Lohikalat saavat kutualueita ja pystyvät lisääntymään vanhoilla kotijoillaan. Kuva: Markku PirttimaaHelikopteri on apuna soran kuljetuksessa Viitasaarella. Vastaavia operaatiota on luvassa pian alkavana vuonna kymmenillä koskilla. Lohikalat saavat kutualueita ja pystyvät lisääntymään vanhoilla kotijoillaan. Kuva: Markku PirttimaaMetsähallitus lisää virtavesien kunnostusta merkittävästi vuonna 2021. Eduskunta on myöntänyt kunnostuksiin 1,4 miljoonan euron lisärahoituksen. Rahalla voidaan kunnostaa jopa 20 koskialuetta kymmenellä eri joella.

”Tämä on merkittävä lisä kalojen elinympäristöjen kunnostuksiin. Olemme jo aloittaneet lähes miljoonan euron valuma-aluehankkeen, jolla kunnostetaan kokonaisia valuma-alueita. Nyt pystymme kohdistamaan urakoita lisäksi erillisiin virtavesiin”, erätalousjohtaja Jukka Bisi iloitsee. “Sijoitus virtavesiin on mitä parhain tulevaisuusinvestointi.”

Suurimmat urakat ovat Lieksassa Ruunaalla sekä Posiolla Livojoessa.

Ruunaalla kunnostetaan kolme koskea ja Livojoella viisi. Muitakin kohteita on suunnitteilla muun muassa Lappiin.

Kunnostukset tarkoittavat muun muassa lohikalojen kutu- ja pienpoikasalueiden kunnostuksia. Niihin tuodaan soraa ja kiveä. Aikoinaan uittoa varten perattuja koskia palautetaan vastaamaan luonnontilaa.

Myös kalojen vaellusesteitä poistetaan. Suunnitelmissa on jopa yhden pienen vesivoimalaitoksen purkaminen.

Metsähallitus tiedottaa toimenpiteistä tarkemmin vuoden aikana, kun niitä aletaan toteuttaa.

Kalavesien huippuvuosi tulossa

Virtavesien kunnostusraha on vain yksi julkinen sijoitus kalavesiin tulevana vuonna.

Kalavesiin sijoitetaan parin vuoden aikana miljoonia euroja. Kokonaisia valuma-alueita kunnostetaan lähes miljoonan euron hankkeella 2020–2021. Projekti on mukana myös Metsähallituksen Itämerihaasteen toimenpideohjelmassa. Maa- ja metsätalousministeriö jakaa lisäksi osan kalastonhoitomaksujen noin 10 miljoonan euron tuotosta kalavesihankkeisiin. 

Luke: Tornion- ja Simojoen lohikannat edellisvuoteen verrattuna lähes ennallaan

Julkaistu: 09.12.2020 13:03

Tornionjoen ja Simojoen kaikuluotausseurannoissa havaitut nousulohimäärät. Seuranta aloitettiin Tornionjoella vuonna 2009 ja Simojoella vuonna 2008. Simojoen vuosittaiset lohimäärät ovat kuvassa suuremmat kuin Luken seurantasivulla, koska kuvan lukuihin on lisätty myös kossien määrä.Tornionjoen ja Simojoen kaikuluotausseurannoissa havaitut nousulohimäärät. Seuranta aloitettiin Tornionjoella vuonna 2009 ja Simojoella vuonna 2008. Simojoen vuosittaiset lohimäärät ovat kuvassa suuremmat kuin Luken seurantasivulla, koska kuvan lukuihin on lisätty myös kossien määrä.Kesänvanhojen lohenpoikasten keskimääräiset tiheydet Tornion- ja Simojoella. Tornionjoen tuloksissa on yhdistetty Suomen (Luke) ja Ruotsin (Norrbottenin lääninhallitus) koekalastukset.Kesänvanhojen lohenpoikasten keskimääräiset tiheydet Tornion- ja Simojoella. Tornionjoen tuloksissa on yhdistetty Suomen (Luke) ja Ruotsin (Norrbottenin lääninhallitus) koekalastukset.Kesän 2020 nousulohimäärät olivat Tornionjoella seurantahistorian kolmanneksi ja Simojoella toiseksi suurimmat. Syntyneiden lohenpoikasten ja vaellukselle lähteneiden poikasten määrät olivat hieman vähentyneet parhaista vuosista.

Kaikuluotausseurannassa Tornionjoella havaittiin 69 149 ja Simojoella 4 124 lohta. Kaikkein eniten nousulohia laskettiin kaikuluotaimilla vuosikymmenen puolivälissä, Tornionjoella 100 000 ja Simojoella 5 400 lohta. Tämän jälkeen lohimäärät vähenivät, varsinkin vuonna 2017.

Viime kesän nousulohissa oli runsaasti sekä yhden merivuoden pikkulohia eli kosseja että vanhoja suurikokoisia lohia. Myöhäinen ja runsas tulva näytti viivästyttäneen lohennousua joessa.

Vaellushuippu oli kuitenkin normaalina ajankohtana eli Simojoen kaikuluotauspaikalla juhannusviikolla ja Tornionjoen kaikuluotauspaikalla juhannuksen ja heinäkuun alun välisenä aikana. Tornionjoella havaittiin kahden edellisen vuoden tapaan nousulohia pyrkimässä ylävirtaan vielä elokuun lopulla ja syyskuun alussa.

– Tämä saattaa kertoa joidenkin lohien heikentyneestä kyvystä vaeltaa kesällä ylävirtaan, mistä on viitteitä myös lohien radiolähetintutkimuksessa. Loppukesän matala ja viileä jokivesi sekä lähestyvä kutuaika kenties antavat näille lohille vielä pontta pyrkiä kutualueilleen, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Atso Romakkaniemi.

Tornionjokisuussa kahtena viime kesänä tutkituista lohista noin 40 prosentilla on ollut ulkoisia ihovaurioita, ja lisäksi osalla lohia näkyy ihossa verenpurkaumia. Huonokuntoisiin ihonkohtiin tarttuu joessa usein vesihome ja kala saattaa kuolla ennen kutua.

Ruokavirasto Suomessa ja Statens veterinärmedicinska anstalt Ruotsissa tutkivat Luken ja kalatalousviranomaisten avustamana terveysongelmien syitä (tiedote aiheesta 12.11.2020)

Lohenpoikasia kuoriutui edellisvuotta vähemmän

Tornionjoen koekalastusalueilla lohen kesänvanhojen poikasten keskitiheys oli tänä vuonna noin 20 poikasta aarilla eli sadalla neliömetrillä. Poikasia esiintyi varsin tasaisesti kaikissa vesistönosissa. Viiden viimeisen vuoden aikana kesänvanhojen poikasten tiheys on vaihdellut Tornionjoella 18:sta 28:aan poikaseen aarilla. Vuonna 2015 keskitiheydet olivat huipussaan, noin 40 kesänvanhaa poikasta aarilla.

Simojoella lohen kesänvanhojen poikasten keskitiheys oli 24 poikasta aarilla. Tiheys lähes puolittui edellisvuonna havaitusta ennätystiheydestä, vaikka poikasmäärien taustalla olevat kutulohimäärät olivat molempina vuosina hyvin samansuuruisia.

Simojoen poikastiheyksissä on ollut aiemminkin suurta vuosittaista vaihtelua. Ilmiön syyksi on epäilty joen vedenlaatua ja virtaamavaihteluita, joita maankäyttö valuma-alueella on muuttanut entistä epäedullisemmiksi lohelle. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna poikastiheydet ovat kuitenkin kasvaneet Simojoella yhtä paljon kuin Tornionjoella.

Vaelluspoikasia hieman vähemmän kuin huippuvuosina

Tornionjoella vaelluspoikasten tutkimuspyynti ei onnistunut kevään poikkeuksellisen korkean ja pitkäkestoisen tulvan vuoksi. Poikastiheyksien ja vaelluspoikasmäärien välillä olevan yhteyden perusteella arvioituna Tornionjoesta lähti keväällä 2020 mereen noin puolitoista miljoonaa lohen vaelluspoikasta. Parhaimmillaan Tornionjoesta on vaeltanut merelle noin kaksi miljoonaa lohenpoikasta.

Simojoella vaelluspoikasten tutkimuspyynti onnistui ilman suuria ongelmia. Tulosten perusteella poikasia vaelsi mereen noin 30 000 yksilöä. Määrä on selvästi pienempi kuin poikastiheyksien perusteella voisi odottaa.

Luke seuraa Tornion- ja Simojoen lohikantojen tilaa vuosittain toteutettavilla seurannoilla. Kaikuluotauksella seurataan nousulohimääriä, joista Simojoella havaitaan jokseenkin kaikki. Tornionjoella sen sijaan jopa huomattava osa merestä jokeen nousevista lohista jää havaitsematta johtuen joen leveydestä sekä siitä, että osa lohista kalastetaan tai jää kudulle kaikuluotauspaikan alapuolelle noin sadan jokikilometrin matkalle.

Kudulle nousevien lohimäärien kehitystä voi seurata Luken verkkosivuilta www.luke.fi/nousulohet. Molemmilla joilla lohen poikasmääriä arvioidaan sähkökalastuksin ja merivaellukselle lähtevien poikasten tutkimusrysäpyynnillä.

Istutetut lohet menestyvät luonnossa huonosti – eivät tuo etuja luonnonpopulaatioille

Julkaistu: 20.11.2020 21:39

Irlannista hiljattain saadut tulokset viittaavat siihen, että istutetut lohet tuottavat luonnossa seuraavassa sukupolvessa villejä kaloja vähemmän jälkeläisiä. Istutetut lohet eivät siis pysty korvaamaan villinä syntyneitä kaloja.

Helsingin yliopiston ja irlantilaisen Corkin yliopiston tutkijoiden johtama tutkimus Irlannin Burrishoolessa osoittaa, että istutetun lohiyksilön elinaikanaan tuottama jälkeläismäärä on vain noin kolmasosa samassa joessa kutevan villin lohen jälkeläismäärästä. Lisäksi villeistä ja viljellyistä lohista koostuvan sekapopulaation jälkeläistuotto oli paljon alempi sellaisina vuosina kun istututusperäisiä kutukaloja oli enemmän kuin villejä.

Edelliset tutkimukset ovat jo osoittaneet, että kasvatetut lohet tai niiden jälkeläiset eivät menesty luonnossa yhtä hyvin kuin villit lajikumppaninsa. Todisteita tästä lohen koko eliniän mitalta ei kuitenkaan ole aiemmin ollut.

Tutkijat laskivat Burrishoolessa DNA-näytteiden perusteella jokaisesta merestä jokeen palaavasta aikuisesta kalasta, moniko sen jälkeläisistä selviytyy lisääntymisikäiseksi.

– Kudulle matkaavan ja sieltä palaavan lohen täytyi kulkea reittiä, jonka varrella otimme jokaisesta kalasta DNA-näytteen. Sen jälkeen rakensimme lohille sukupuun ja yhdistimme sen neljänkymmenen vuoden seuranta-aineistoon, sanoo dosentti Tutku Aykanat Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.

Ennakointia myös Suomen oloihin?

Irlannin Burrishoolessa istutuksia tehdään jokeen, jossa lohi samalla lisääntyy hyvin myös luontaisesti. Tällaista lohipopulaatioiden sekoittamista ei Suomessa kuitenkaan harjoiteta. Suomessa on Tenojoen kaltaisia, täysin luontaisen lisääntymisen varassa olevia lohijokia ja toisaalta jokia, joiden lohikanta on riippuvainen istutuksista.

– Eroavaisuuksista huolimatta voimme kuitenkin soveltaa Irlannista saatua tietoa myös Suomen oloihin. Tulokset viittaavat siihen, että lohien istuttaminen villin lohikannan sekaan esimerkiksi Tornio- tai Tenojokiin ei olisi suotavaa. Jos kuitenkin päästään siihen tilanteeseen, että Oulujoen tai Saimaan kaltaisissa vesistöissä lohen luontainen lisääntyminen saadaan elpymään, voisi olla kannattavaa lopettaa istutukset jokeen kokonaan ja satsata luontaisen lisääntymisen parantamiseen, toteaa akatemiaprofessori Craig Primmer Evolution, conservation and genomics -tutkimusryhmästä.

Tutkijat painottavat, että jatkotutkimuksia tarvitaan sen selvittämiseksi, mitä tapahtuu villien ja istutettujen lohien risteytyessä. Tutkimusryhmä kuitenkin epäilee, että risteytymisen tuloksena syntyneet jälkeläiset ovat perimältään villejä heikommin varustettuja selviytymään jokielämän vaaroista. Jos tämä osoittautuu todeksi, suurimittainen keinotekoisesti kasvatettujen eläinten siirtäminen luontoon saattaisi monessa tapauksessa olla enemmän haitaksi kuin eduksi.

Tutkimusryhmä koostui kansainvälisistä tutkijoista Helsingin yliopistossa, irlantilaisissa University College Corkissa ja Marine Institutessa, pohjoisirlantilaisessa Queen's University Belfastissa ja skotlantilaisessa University of Edinburghissa. Tutkimusta on rahoittanut muun muassa Suomen Akatemia.

 

Artikkeli:
Ronan James O'Sullivan, Tutku Aykanat, Susan E. Johnston, Ger Rogan, Russell Poole, Paulo A. Prodöhl, Elvira de Eyto, Craig R. Primmer, Philip McGinnity, and Thomas Eric Reed. Captive-bred Atlantic salmon released into the wild have fewer offspring than wild-bred fish and decrease population productivity. Proceedings of the Royal Society B, Published: 21 October 2020.

Sivu 1 / 5