Tornionjoen kalastusmääräyksiä joudutaan kiristämään jokialueella viime vuoteen verrattuna. Maa- ja metsätalousministeriö sekä Ruotsin meri- ja vesiviranomainen sopivat Tornionjoen tulevan kalastuskauden kalastusmääräyksistä, ja ne tulevat voimaan 1.6.2024.

Suomi ja Ruotsi neuvottelevat Tornionjoen kalastusmääräyksistä vuosittain. Tavoitteena on varmistaa, että määräykset ovat riittävällä tasolla suhteessa kalakantojen tilaan ja että kalastus sopimusalueella on kestävää.

Lohenkalastus Tornionjoessa alkaa tänä vuonna viikkoa myöhemmin ja päättyy viikkoa aiemmin verrattuna edellisiin vuosiin. Kalastus on sallittua 8.6. klo 12 alkaen. Viimeinen sallittu kalastuspäivä on 25.8.

Lohen lippokalastuskausi eli kalastus pitkävartisella haavilla alkaa 8.6. keskipäivällä. Viimeinen sallittu kalastuspäivä on 15.7.

Myös puntti- eli spinnflugakalastuksen kalastusaikaa siirretään myöhemmäksi. Tämä viehekalastuksen muoto heittopainon avulla on sallittua keskipäivästä 8.6. alkaen 16.6 saakka karttaan merkityillä alueilla Kukkolankoskella molemmin puolin valtionrajaa sekä Matkakoskella Suomen puolella. Spinnflugakalastus tai yli 40 grammaa painavat vieheet, jotka voivat tarttua lohiin niiden ulkopuolelta ovat siten kyseisillä koskialueilla kiellettyjä 17.6. alkaen.

Kalastusmääräyksiä koskevien neuvottelujen pohjana käytetään Luonnonvarakeskuksen ja Ruotsin maatalousyliopisto SLU:n laatimaa raporttia Tornionjoen kalakantojen tilasta.

Tulevalle kalastuskaudelle tehdyt muutokset liittyvät siihen, että lohen heikko nousu Tornionjokeen saattaa jatkua, mistä syystä lohen kalastuspainetta joessa vähennetään kalastuskauden alussa ja lopussa. Tällä tavalla suojellaan lisääntymisen ja monimuotoisuuden kannalta arvokkaita suurikokoisia lohia, jotka nousevat jokeen kalastuskauden alussa ja jotka ovat asettuneet kutureviireilleen joen yläjuoksulle kalastuskauden lopussa.

Sidosryhmien kuulemisessa esille nousi etenkin ehdotus siitä, että kalastuskauden alkua siirrettäisiin myöhemmäksi noin viikolla ensimmäiseen koulujen päättymistä seuraavaan viikonloppuun.

Kalastuskauden loppua koskevista rajoituksista käsitykset vaihtelivat paljon. Huolta kannettiin kalastusmatkailuyritysten toimintaedellytyksistä, joka neuvotteluratkaisussa otettiin huomioon siten, että kalastuskautta lyhennettiin loppupäästä 10 päivää ehdotettua vähemmän.

Suomi ehdotti myös kalastajakohtaisten rysämäärien rajoittamista sopimusalueella, josta ei kuitenkaan päästy yhteisymmärrykseen.

Pöytäkirjalla sovitut määräykset viedään kansalliseen lainsäädäntöön valtioneuvoston asetuksella. Asetuksen mukainen pöytäkirja julkaistaan myös valtiosopimussarjassa.

Valtioneuvosto esittää Tenon kalastussäännön 2024–2030 ja sen voimaansaattamislain hyväksymistä. Kalastuksen järjestämiseksi on tärkeää, että Suomella ja Norjalla on yhteinen kalastussääntö, jonka mukaan Tenolla kalastetaan.

Hallituksen esitys Tenon päivitetyksi kalastussäännöksi hyväksyttiin valtioneuvostossa 20.2. Esitykseen sisältyvällä lailla saatetaan voimaan kalastussääntö ja tarkennetaan viranomaisten tehtäviä kalastuksen järjestämisessä ja kalakantojen hoidossa.

Norjan kanssa joulukuussa allekirjoitetun Tenojoen kalastussäännön sisältämät kalastuksen sääntelytoimet on suunniteltu lohikantojen vahvistumisen kannalta tehokkaiksi.

Lohikantojen heikon tilanteen takia lohen kalastusta esitetään säädeltäväksi portaittain, lohikantojen elpymisen ja joen pääuoman eri lohikantojen vaellusajankohtien mukaan. Kalastussääntö sisältää kriteerit siitä, miten lohenkalastusta avataan lohikantojen elpyessä. Lisäksi muiden lajien kuin lohen kalastusmahdollisuuksia helpotetaan. Esimerkiksi kyttyrälohen kalastus helpottuu.

Annetut lausunnot noudattivat suurelta osin aiemmalla lausuntokierroksella esille tuotuja näkökulmia. Lausuntojen perusteella tarkennettiin esityksen perustelutekstejä.

Hallituksen esitys kävi myös Oikeuskanslerinviraston ennakkotarkastuksessa, jossa ei ilmennyt huomautettavaa.

Hallituksen esityksessä itsessään suositellaan, että se saatetaan perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi.

Viime kesä Tenolla ei ollut suotuisa lohikantojen elpymiselle. Suomen ja Norjan yhteisen tutkimusryhmän mukaan yhden merivuoden lohia nousi jokeen jälleen vähän, joten suurempien lohien osalta tilanne ei todennäköisesti parane vuonna 2024.
Tenojoen kalakantojen kestävän käytön ja hoidon ohella kalastussäännön tarkoituksena on edistää saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksia ja ylläpitää paikallisia kulttuuriperinteitä.

”Heikossa lohitilanteessa pitää miettiä uusia keinoja Tenon saamelaisen kalastuskulttuurin säilyttämiseksi, ja siihen kalastussääntöön sisältyvä poikkeuslupa voi tarjota mahdollisuuksia. Nämä poikkeusluvatkin pitää suunnitella niin, että lohia kuolee mahdollisimman vähän, mitä avataan hallituksen esityksen perusteluissa”, neuvotteleva virkamies Tapio Hakaste toteaa.

Parkkikoski, Lestijoki. Kuva: Eero MäenpääValtakunnallinen Nousu-ohjelma on saanut jatkorahoitusta vuosille 2024–2027, millä on suuri merkitys virtavesistä riippuvaisten vaelluskalakantojen hoitotyölle. Vuosina 2020–2023 Nousu-ohjelman puitteissa toteutettiin laajasti Nousu-hankkeita Varsinais-Suomen ELY-keskuksen toimialueella. ELY-keskus rahoitti ensimmäisen kauden aikana yhteensä 17 hanketta.

Valtakunnallisen Nousu-ohjelman merkitys vaelluskalojen tilaa parantavana ohjelman on tunnistettu, kun uusi hallitus joulukuussa 2023 myönsi ohjelmalle jatkorahoitusta vuosille 2024–2027. Vaikka rahoitus pienenikin edellisestä kaudesta, voidaan sen jatkuvuutta pitää merkittävänä käden ojennuksena virtavesistä riippuvaisten vaelluskalakantojen hoitotyölle. Uudella ohjelmakaudella Nousu-ohjelmalla on käytettävissä valtakunnallisesti vuosittain noin 2 miljoonaa euroa kalojen vapaata liikkumista mahdollistaviin hankkeisiin. Kolme alueellisesti toimivaa Nousu-ohjelman koordinaattoria sekä maa- ja metsätalousministeriössä toimiva projektikoordinaattori jatkavat työtä valtakunnallisen kalatiestrategian sekä lohi- ja meritaimenstrategian asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Vuosina 2020–2023 Nousu-ohjelman ensimmäistä kautta toteutettiin laaja-alaisesti Varsinais-Suomen ELY-keskuksen toimialueella, joka kattaa rannikkoalueen Keski-Pohjanmaan Lestijoelta aina Etelä-Karjalan Hiitolanjoelle saakka. Ensimmäisellä kaudella varoja kohdistettiin valtakunnallisesti tunnistettuihin kärkikohteisiin ja samaan aikaan edistettiin uusia nousuesteiden poistohankkeita. Varsinais-Suomen ELY-keskus rahoitti ensimmäisen kauden aikana yhteensä 17 hanketta.

Patojen purku- ja muuttamishankkeiden lisäksi merkittäviä avustuksia annettiin myös Mustionjoelle rakennettujen teknisten kalateiden toimivuuden seurantaan ja Vantaanjoen meritaimenen ja vaellussiian nousututkimuksiin. Avustettavien hankkeiden lisäksi Varsinais-Suomen ELY-keskus teetti useita kalatie- ja kunnostussuunnitelmia sekä arkeologisia selvityksiä.

Nousu-ohjelman ensimmäisen kauden positiivinen havainto oli, että kaupungit ja kunnat olivat merkittävien kunnostustoimien hankevetäjinä tai toimivat tiiviissä yhteistyössä hanketta vetävien organisaatioiden kanssa. Haminan ja Raaseporin kaupungit sekä Kirkkonummen ja Sipoon kunnat toteuttivat omalla alueella hankkeita, joissa onnistuttiin poistamaan merkittäviä kalojen nousuesteitä. Myös Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö, Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, Töllin myllyosuuskunta sekä Valonia saivat avustuksia hankkeisiin. Vatajankoski Oy luopui korvauksetta kahden voimalaitoksen käytöstä. Vatajankosken ennallistamistoimenpiteiden toteuttamiseen myönnettiin Nousu-ohjelmasta avustusta.

Nousu-hankkeet kartalla (mmm.fi)

Hankkeille on haettavissa avustusta

Nousu-ohjelmasta on haettavissa avustusta vuosina 2024–2027 toteutettaville kalojen vapaata kulkua mahdollistaville hankkeille. Ennen avustushakemuksen jättämistä pyydämme hankkeen vetäjiä ottamaan kalatalousviranomaiseen yhteyttä matalalla kynnyksellä, sillä usein miten on hyödyllistä käydä hankeen sisältöä ja toteutusta läpi ennen avustushakemuksen jättämistä. Näin toimimalla helpotamme hankevetäjien työtä ja mahdollistamme hankkeen jouhevan toteutuksen.

Tenojoen lohikannat olivat vuonna 2023 jo viidettä vuotta peräkkäin syvässä aallonpohjassa. Kolmatta vuotta jatkuneesta lohenkalastuskiellosta huolimatta vesistön eri osille asetut kutukantatavoitteet eivät täyttyneet.

Tenojoen vesistön eri osista kerätyt monipuoliset seurantatiedot vahvistivat lohikantojen syvän aallonpohjan jatkumisen myös vuonna 2023 lohenkalastuskiellosta huolimatta. Mereltä jokeen palaava lohimäärä jäi vähäiseksi, mikä näkyi niin Tenon pääuoman kuin sivujokienkin seurannoissa.

– Vaikuttaa edelleen siltä, että lohen meriselviytymisen ongelmat jatkuvat ja aiempaa harvempi lohi palaa syönnösvaellukseltaan Tenoon, toteaa tutkija Panu Orell Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Kutukantatavoitteet eivät täyttyneet

Lohen kutukantojen arvioitiin vuonna 2023 jääneen lähes kaikkialla vesistössä pienemmiksi kuin asetetut kutukantatavoitteet. Heikoimmassa tilassa olevien Tenon latvajokien, kuten Karas- ja Inarijoen, kutukannat ovat kuitenkin viime vuosina hieman vahvistuneet. Tämä johtunee niihin aiemmin kohdistuneen erittäin voimakkaan kalastuksen poistumisesta lohenkalastuskiellon ansiosta.

Tenon vesistön lohikannoissa ei vuonna 2023 ollut kalastettavaa ylijäämää eli enemmän lohia kuin kutukantatavoitteen täyttymiseen tarvittaisiin. Näin ollen lohenkalastuskiellon jatkuminen vuonna 2023 osoittautui biologisesti perustelluksi.

Lohikausi 2024

Ennusmerkit lohikaudelle 2024 ovat vaisut.

– Yhden merivuoden pikkulohia nousi Tenoon edellisten vuosien tapaan niukasti, mikä ennakoi heikkoa isompien lohien nousua kesällä 2024, kertoo Luken tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro.

Mikäli meriolosuhteissa tapahtuu lohen kannalta suotuisaa kehitystä ja lohen eloonjäänti merivaelluksen aikana parantuu, se näkyy ensimmäisenä pikkulohien määrän runsastumisena. Tilanteen kehitystä Tenolla seurataan aktiivisesti ja alustava käsitys tulevan kesän lohimääristä saadaan jo kesä-heinäkuun vaihteessa.

Kemijoella tutkittiin lohen vaelluspoikasten alasvaellusta joen rakennetulla alaosalla kesällä 2023. Vaelluspoikasista osa selviytyi kaikkien viiden voimalaitoksen ohi, ja ne käyttivät alasvaelluksellaan myös ohijuoksutusuomia. Kuolleisuuden keskeisiä pullonkaula-alueita olivat Petäjäskosken allas ja voimalaitos.

Kemijoen rakennetulla alajuoksulla toteutettiin radiotelemetriatutkimus, jossa neljäsosa merkityistä lohen vaelluspoikasista selviytyi viiden voimalaitoksen ohi jokisuuhun. Tämä on hieman suurempi osuus kuin aiemmassa tutkimuksessa vuonna 2015.

Tulosten perusteella vaelluspoikaset käyttivät alasvaellusreittinään myös ohijuoksutusuomia, kun ohijuoksutuksen osuus oli yli 20 % joen kokonaisvirtaamasta. Ohijuoksutusuomia käyttäneiden poikasten selviytyminen oli hieman parempaa kuin turbiinien läpi uineilla.

Pullonkaulana Petäjäskoski

Tutkimuksessa havaittiin keskeisen vaelluspoikasten selviytymisen pullonkaula-alueen sijaitsevan Valajas- ja Petäjäskosken välillä, jonne jäi 40 % Valajaskoskelta vapautetuista poikasista. Sama alue osoittautui ongelmalliseksi jo aiemmassa vuoden 2015 tutkimuksessa.

Tulokset antoivat lisäksi viitteitä siitä, että todennäköisyys vaelluksen keskeytymiselle kumuloituu. Enemmän voimalaitoksia ohittaneilla vaelluspoikasilla oli suurempi todennäköisyys menehtyä kuin vähemmän voimalaitoksia ohittaneilla.

Toimenpiteet tulisi aloittaa Valajas- ja Petäjäskoskelta

Alasvaellusta parantavia toimenpiteitä kannattaa alkuvaiheessa priorisoida voimalaitosketjun yläosaan Valajas- ja Petäjäskoskelle, joissa sijaitsevat tutkimuksen perusteella merkittävimmät ongelmakohdat. Ounasjoessa mahdollisesti kasvavat vaelluspoikaset kohtaavat kyseiset laitokset ja patoaltaan ensimmäisenä alasvaelluksellaan.

Tutkimus toteutettiin Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Voimalohi Oy:n yhteistyönä ja hankkeessa merkittiin radiolähettimillä yhteensä 125 lohen vaelluspoikasta. Hankkeen rahoittajina toimivat Kemijoki Oy, PVO-Vesivoima Oy sekä valtion Nousu-vaelluskalaohjelma.

Kalastuslain muutos, jonka mukaan kalastonhoitomaksun maksuvelvollisuuden yläikäraja nousee nykyisestä 64 vuodesta 69 vuoteen astuu voimaan 1.1.2024. Muutos toteutetaan siten, että ne henkilöt, jotka ovat täyttäneet 65 vuotta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023, saavat jatkossakin harjoittaa kalastusta ilman valtiolle suoritettavaa kalastonhoitomaksua.

Saaliksi otettavat kalat on jatkossa lopetettava

Eläinten hyvinvointilain säätämisen yhteydessä tehty kalastuslain muutos, jonka mukaan saaliiksi otettava tai syöttinä käytettävä kala on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti sen lopetukseen soveltuvalla menetelmällä ja tekniikalla astuu voimaan 1.1.2024. Saaliskalan lopetusta voidaan lykätä, jos olosuhteet vaikeuttavat lopetusta, tai jos saalista säilytetään sumpussa taikka muussa vastaavassa kalojen tai rapujen säilyttämiseen soveltuvassa laitteessa tai tilassa. Lopetusvelvollisuus ei koske kerralla saatavaa suurta saalismäärää.

Rapu on lopetettava menetelmällä, joka aiheuttaa sen kuoleman mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti.

Metsähallituksen kalastuslupien hinnat nousevat vuoden 2024 alussa

Kalastuksen vuorokausiluvat kallistuvat 10 eurosta 15 euroon. Uudet hinnat perustuvat maa- ja metsätalousministeriön asetukseen ja vapakalastusluvissa Metsähallituksen omaan päätökseen. Valtion alueille lunastetaan vuosittain noin 100 000 kalastuslupaa.

Hinnankorotusten taustalla ovat kasvaneet kustannukset. Esimerkiksi kalastuskohteiden istutukset ovat kallistuneet niin, että osa Metsähallituksen kalastuskohteista on tällä hetkellä tappiollisia.

– Kalastuskohteiden kustannukset ovat hiljalleen nousseet. Esimerkiksi kalaistutusten hinta on noussut viimeisen 10 vuoden aikana keskimäärin noin 30 prosenttia. Vapalupien hintoja on tarkistettu viimeksi seitsemän vuotta sitten, kalastuksen johtava asiantuntija Olli Urpanen Metsähallituksesta kertoo.

Vuorokauden mittaisen vapaluvan hinta nousee 10 eurosta 15 euroon. Kausiluvan hinta puolestaan muuttuu 25 eurosta 30 euroon. Kohteilla, joille istutetaan kirjolohta, vuorokausiluvan hinta on 25 euroa aiemman 18 euron sijaan. Vapalupa mahdollistaa esimerkiksi perhokalastuksen tai kalastamisen virvelillä.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) seurantojen perusteella Tornion- ja Simojoessa kuoriutui tämän vuoden keväällä hieman enemmän lohenpoikasia kuin viime vuonna. Kymijoen poikastiheyksissä sen sijaan on laskeva suuntaus. Korkeiden syystulvien vuoksi Kiiminkijoen poikasseurantaa ei voitu toteuttaa kokonaisuudessaan.

Tornionjoen Suomen puoleisten alueiden sähkökalastuksissa kesänvanhojen, eli keväällä 2023 kuoriutuneiden, poikasten tiheydeksi arvioitiin keskimäärin 24 poikasta aarilla (100 m²). Määrä on ollut suhteellisen vakaa jo kymmenkunta vuotta.

Kesänvanhoja poikasia löydettiin koko Tornionjoen seuranta-alueelta, jokisuulta aina joen latvoille saakka, sekä merkittävimmistä sivujoista. Se kertoo siitä, että näillä alueilla on syksyllä 2022 ollut lisääntyviä lohia, ja kutu on onnistunut.

─ Sähkökalastuksissa havaittiin kesänvanhoja poikasia myös Könkämäenon yläosassa, noin 20 km Kilpisjärveltä alavirtaan. Tämä on pohjoisin havainto onnistuneesta lohen kutemisesta Muonionjokeen laskevassa Könkämäenossa, mitä koskaan on tehty, kertoo erityisasiantuntija Ville Vähä Lukesta.

Vähintään vuoden vanhojen lohenpoikasten keskitiheydeksi arvioitiin Tornionjoessa 11 poikasta aarilla. Määrä on noin neljänneksen pienempi kuin kymmenen edellisen vuoden keskiarvo.

Simojoen koekalastusalueilla kesänvanhojen poikasten arvioitu tiheys oli seurantahistorian korkein: 55 poikasta aarilla Portimojärven alapuolisella alueella. Vähintään vuoden vanhojen poikasten määrä, 18 yksilöä aarilla, oli lähellä edellisen kymmenen vuoden keskiarvoa.

Tulva haittasi vaelluspoikasten määrän arviointia

Sähkökalastusten ja vaelluspoikasten tutkimuspyyntien perusteella Tornionjoen vaelluspoikasmäärien arvioidaan olevan nykyisin noin 1,5 miljoonaa poikasta/vuosi. Määrät ovat olleet suurimmillaan 1,7–1,8 miljoonaa poikasta vuosina 2017–2018. Vastaavasti Simojoesta poikasia vaeltaa tyypillisesti vuosittain 30 000–40 000.

­─ Tänä vuonna vaelluspoikasten tutkimuspyynnillä ei saatu riittävää aineistoa vaelluspoikasmäärän arvioimiseksi. Korkeat kevättulvat ja nopea veden lämpeneminen saivat aikaan sen, että vaellus ehti käynnistyä ennen kuin seuranta pystyttiin aloittamaan tutkimusrysällä, kertoo erikoistutkija Jenni Prokkola.

Kymijoen poikastiheys alhaisin sitten vuoden 2017

Kymijoessa sekä patojen ala-, että yläpuolisilla alueilla poikastiheyksissä on ollut viimeisen neljän vuoden aikana laskeva suuntaus. Tänä kesänä patojen alapuolella arvioitiin tiheydeksi 18 poikasta aarilla. Alimpien patojen yläpuolisella jokiosuudella tiheysarvio oli vain 2 poikasta aarilla. Tiheys laskee padon yläpuolelle siirryttäessä, koska kalateiden kautta kutualueelle pääsee vain pieni määrä lohia.

Luke seuraa lohen luontaisen lisääntymisen onnistumista useiden jokien koskialueiden sähkökalastuksilla vuosittain elo-lokakuussa. Vaelluspoikasten määriä puolestaan arvioidaan Simo- ja Tornionjoessa touko-kesäkuussa poikasrysillä tehtävillä tutkimuspyynneillä. Lisäksi vaelluspoikasten määräarvioita tarkennetaan sähkökalastuksen avulla.

Pintasukelluslaskennoissa havaittujen kutulohien määrät Pulmanki-, Nili- ja Akujoen koealueilla vuosina 2003-2023. Pulmankijoessa laskenta-alueen pituus on 4 km, Nilijoessa 5 km ja Akujoessa 6 km.Tenon sivujokien sukelluslaskentojen tuoreimpien tietojen perusteella lohen kutukannat ovat hiipuneet kahteen edelliseen kalastuskieltovuoteen verrattuna. Myös Tenon pääuoman kaikuluotausseurannan ja Utsjoen videoseurannan alustavat tulokset viittaavat lohikantojen tilan heikentymiseen. Kyttyrälohta vesistöön nousi jopa 10 kertaa enemmän kuin lohta.

Syyskuun alkupuolella Tenon Suomen puolen sivujoissa tehdyissä kutulohien sukelluslaskennoissa ei havaittu positiivista kehitystä lohikantojen tilassa. Kahdessa sivujoessa lohimäärät tippuivat merkittävästi kahteen edeltävään vuoteen (2021-2022) verrattuna, ja Pulmankijoessa jäätiin edellisvuosien tasolle.

Alustavien arvioiden perusteella myös Tenon pääuoman kaikuluotausseurannassa (~18 000 kpl) ja Utsjoen videoseurannassa (~1300 kpl) lohimäärät jäävät edellisvuosia vähäisemmiksi.

─ Tenon lohikannat ovat näin ollen viidettä vuotta putkeen syvässä aallonpohjassa. Yhden merivuoden pikkulohien vähäinen määrä kesällä 2023 ennakoi heikon lohitilanteen jatkuvan myös vuonna 2024, tutkija Panu Orell Luonnonvarakeskuksesta (Luke) kertoo.

Kyttyrälohimäärässä uusi ennätys

Tenojoen pääuoman kaikuluotauslaskennan alustavat päivittäiset nousukalamäärät neljään eri kokoluokkaan jaettuna välillä 30.5.-29.8.2023. Kokoluokissa 40-50 cm ja 50-65 cm valtaosa (~95 %) kaloista on kyttyrälohia.Kyttyrälohia Tenoon nousi ennätyksellisen runsaasti Tenon alajuoksulla Tana brussa sijainneesta poikkipadosta huolimatta. Alustavan arvion perusteella Polmakin kaikuluotauspaikan ohitse ui 130 000–150 000 kyttyrälohta.

Kokonaisuudessaan kyttyrälohia nousi Tenoon tätäkin enemmän, sillä kaikuluotauspaikalta on matkaa Tenojokisuuhun 55 km. Tana brun kyttyrälohipadolla saatiin pyydettyä vain 7 700 kalaa (https://www.miljodirektoratet.no/aktuelt/datavisualisering/pukkellaks-uttak/).

Kyttyrälohien yksilömäärien laskentaa kaikuluotaimilla vaikeuttaa lajin taipumus vaeltaa suurissa ja tiiviissä parvissa (20-100 kalaa/parvi). Käytännössä kyttyrälohien määrät tulevat kaikuluotauslaskennassa aliarvioitua. Lohien määrien arviointia puolestaan vaikeuttaa kyttyrälohien suuri määrä.

─ Laskentatulos molempien lajien osalta tarkentuu myöhemmin syksyllä, kun kaikuluotauslinjalle asetettujen vedenlaisten videokameroiden materiaali on saatu analysoitua. Videotietojen perusteella saadaan tarkempi käsitys eri lajien osuuksista ja kyttyrälohien todellisesta parvikoosta, Orell kertoo.

Myöhemmin syksyllä saadaan lisäksi tuloksia norjalaisten toteuttamista Karas- ja Inarijoen kaikuluotauslaskennoista. Niiden tulokset kertovat kaikkein heikoimmassa tilassa olevien Tenon latva-alueiden lohikantojen kehityksestä.

Videot:

Kutuun valmistautuvat lohet

Kyttyrälohia ja lohi

Kuolleita kyttyrälohia Tenolla. Kuva Aino Erkinaro / Oulun yliopisto

Yleisö on lähettänyt tutkijoille havaintoja kuolleiden kyttyrälohien kertymäpaikoista viime viikkoina. Vihjeiden perusteella on saatu arvokasta tietoa siitä, millaisiin paikkoihin raadot kertyvät. Kansalaishavaintoihin perustuvia mittauksia on päästy tekemään noin 230. Havaintoja toivotaan yhä lisää.

Lähes kaikki kudulle nousseet kyttyrälohet ovat jo kuolleet. ”Raatoja tuntuu kerääntyvän rannoille ja matalikoille yllättävänkin paljon, ja sen kyllä valitettavasti myös haistaa”, kertoo Oulun yliopiston väitöskirjatutkija Aino Erkinaro. Hän tutkii kyttyrälohien raatojen levittämien ravinteiden vaikutusta pohjoisiin jokiympäristöihin. ”Kansalaishavaintojen osalta pääsemme mittaamaan vain matalien vesien raadot, mutta ei ole tietoa, kuinka paljon syvänteissä on raatoja”, Erkinaro jatkaa.

Tenojokeen on noussut tänä kesänä eri arvioiden mukaan 100 000 – 150 000 kyttyrälohta, mikä on vähintään kaksinkertainen määrä edelliseen, vuoden 2021 kyttyrälohien määrään verrattuna. Pohjoisen Suomen ja Norjan jokiin leviävä vieraslaji nousee suurina määrinä jokiin kutemaan joka toinen, pariton vuosi. Kyttyrälohen erityispiirre on, että kudun jälkeen kalat mätänevät ja kuolevat jokiin.

”Kyttyrälohien raadoista vapautuvien ravinteiden vaikutus voi alkaa näkyä lähivuosina. Yhden vuoden ravinnelisäys tuskin muuttaa eliöyhteisöjä merkittävästi, ainakaan isommissa joissa, mutta toistuvalla paineella voi odottaa olevan vaikutusta ”, sanoo tutkimushankkeen johtaja, akatemiatutkija Kaisa-Leena Huttunen Suomen ympäristökeskuksesta (Syke).

Oulun yliopiston ja Syken tutkimushankkeessa kyttyrälohien hajotus- ja ravinnekokeet jatkuvat Tenon sivujoissa lokakuun alkuun saakka.

Kansalaisten lähettämien havaintojen perusteella tutkijat saavat tietää missä ekologiset vaikutukset olisivat kenties todennäköisimpiä. ”Yhdistämällä kansalaishavaintoja hajotus- ja ravinnekokeista saatuihin tietoihin pystymme tekemään alustavia arvioita siitä, miten ravinteet käyttäytyvät, ja miltä pohjoisten jokien tulevaisuus näyttää, jos kyttyrälohien invaasio jatkuu”, Huttunen selittää.

Ilmoitukset raatojen esiintymispaikoista ovat tutkijoiden mukaan edelleen erittäin tervetulleita.

Yleisö voi ilmoittaa kuolleiden kyttyrälohien kertymäpaikoista viestillä puhelinnumeroon +358 45 638 7271. Viestin tulee sisältää vähintään havaitun kyttyrälohen raadon tai raatokasan koordinaatit (esimerkiksi tavallisista karttasovelluksista). Lisäksi pyydetään mahdollisuuksien mukaan lähettämään kuva tai vapaamuotoinen kuvailu havaituista raadoista ja löytöpaikasta (esimerkiksi montako raatoa, arvio veden syvyydestä ja pohjan rakenteesta).

Lisätietoja tutkimuksesta ja kyttyrälohien kertymäpaikkojen ilmoittamisesta

Alkukesän aikana Tornion- ja Simojokeen on noussut lohia kudulle selvästi vähemmän kuin moniin vuosiin vastaavaan ajankohtaan mennessä. Tätä vähemmän lohia on noussut viimeksi Simojoella vuonna 2017 ja Tornionjoella vuonna 2011.

Alkukaudella havaittiin tavanomaista enemmän yli metrin mittaisia, vähintään kolme vuotta meressä kasvaneita lohiyksilöitä. Parhaillaan jokiin nousee keskikokoisia kahden merivuoden lohia, joiden määrä näyttäisi jäävän odotettua vähäisemmäksi. Pienet yhden merivuoden lohet eli kossit nousevat myöhemmin kesällä. Lopulliset nousulohimäärät ovat selvillä elokuun jälkeen.

– Merelle vaeltaneiden poikasten luontainen eloonjäänti on ollut aiempaa heikompaa vuosina 2020–2021. Tästä syystä aikuisia kudulle palaavia lohia ei nyt ole enempää, vaikka merelle vaeltaneet poikasmäärät ovat olleet suhteellisen runsaita ja merialueen lohenkalastus on vähentynyt, kertoo erikoistutkija Jenni Prokkola Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Heinäkuun 5. päivään mennessä Simojokeen oli noussut 1382 lohta ja Tornionjokeen oli noussut 12 314 lohta. Lohta nousi Tornionjokeen päivittäin tavanomaisia määriä kesäkuun puoliväliin asti, mutta kesäkuun loppupuoliskolla, johon lohen nousuhuippu tyypillisesti ajoittuu, lohimäärät jäivät edellisvuosia pienemmiksi. Simojoella lohennousu käynnistyi poikkeuksellisen voimakkaana jo toukokuun puolella, mutta tyypillistä nousuhuippua kesäkuussa ei saavutettu.

Syitä jokeen nousseiden lohien määrän pienentymiseen ei tunneta tarkkaan. Viime vuosina merelle vaeltaneiden poikasten ravinnon määrä on ollut vähäistä. Lisäksi ilmaston lämpenemiseen liittyvä veden lämpötilan nousu lisää lohen energiankulutusta.

– Populaatioiden tulevaisuudelle yhden vuoden notkahdus ei ole vielä ole kohtalokas, ja poikastuotanto voi pysyä hyvänä tästä huolimatta. Paljon on kiinni siitä, pysyykö kalamäärä yhtä alhaisena tulevina vuosina, toteaa Prokkola.
Pohjanlahden lohikiintiöstä kalastettu 35 prosenttia

Ammattikalastajat ovat saaneet Pohjanlahdella alkukesän aikana vähemmän lohia kuin viime vuosina vastaavaan aikaan mennessä.

− Kiintiölajien saalisseurannan mukaan Suomen Pohjanlahden lohikiintiöstä on kalastettu heinäkuun 5. päivään mennessä noin 35 prosenttia eli 9445 lohta, kertoo Luken tutkija Tapani Pakarinen.

Suomen lohikiintiö Pohjanlahdella on hyödynnetty viitenä edellisenä vuotena keskimäärin 81-prosenttisesti. Kuluvan vuoden kalastuskiintiö on lukumäärältään 27 163 lohta. Mikäli merikalastuksessa saalista kertyy vähemmän myös loppukesän kuluessa, Suomen lohikiintiöstä jää tänä vuonna keskimääräistä suurempi osa käyttämättä.

Myös Ruotsin puolella lohisaaliit merellä ovat olleet pieniä. Perämeren kiintiöstä on käytetty vain 44 prosenttia, eikä kalastusta ole tähän mennessä suljettu kesken kalastuskautta kuten aikaisempina vuosina.

Seuraa lohennousua verkossa

Nousulohimäärien kehitystä voi seurata verkossa (https://kalahavainnot.luke.fi/) alkusyksyyn saakka, jolloin nousukalaseuranta päättyy. Luke julkaisee uusia tietoja lohimäärien kehityksestä lähes päivittäin.

Tornionjoen nousulohiseuranta
Simojoen nousulohiseuranta