Perhot

Pasin parhaat 1/2008: Paavo Huomasen Lohenloukku

 Maailmassa on lukematon määrä erilaisia lohiperhoja. Hyvin harvassa ovat kuitenkin ne perhot, jotka poikkeavat rakenteeltaan tai sidontateknisesti totutusta. Paavo Huomasen Lohenloukku on perho, joka säväyttää ratkaisuillaan.

Teksti ja sidos: Pasi Kettunen
Kuvat: Olli Koskinen

"Kesä 1968 oli paras lohikesäni. Saavuimme silloin vaimoni kanssa Tenon Alakönkäälle ennen juhannusta. Painuin heti perille päästyämme kalalle ja onnistuinkin tartuttamaan kunnon lohen. Kala kuitenkin pääsi irti ja väsyneenä läksin teltalle nukkumaan.

Jostakin syystä uni ei tullut silmään ja päätin painua takaisin joelle. Sinä yönä sain rannalle 11 lohta. Vaimo niitä kanteli rinnettä ylös teltalle. Vajaassa viikossa sain yhteensä 29 lohta. Suurin niistä painoi 17 kiloa. Ongelmana oli, mihin saisin kalat mahtumaan ja säilöttyä. Ei auttanut muu kuin mennä Utsjoen lossilla Norjan puolelle etsimään norjalaisilta sillitynnyriä. Tynnyriin minä ne kalat sitten laitoin."

Näin muistelee vainikkalalainen Paavo "Pasu" Huomanen ikimuistoisinta reissuaan Tenolle.

Alkaen vuodesta 1951

Paavo Huomanen teki ensimmäisen lohimatkansa Tenolle vuonna 1951. "Pari viimeistä kesää ovat jääneet väliin, mutta ensi kesänä olisi tarkoitus taas Tenolle lähteä. Olen ollut Alakönkäällä 53 peräkkäisenä vuotena", kertoilee 80-vuotias Huomanen.

”Pasu” kalastaa pelkästään rannalta perhoa heittäen. Soutamisesta hän ei ole kiinnostunut. Kokenut kalastaja esittelee kirjassa Wanhat suomalaiset lohiperhot tehokkaimmat perhonsa. Parhaana perhomallinaan hän pitää Pasun musta nimistä perhoa.

"Sillä olen saanut isoimmat kalani. Suurin punnittu lohi painoi 19 kiloa, mutta isompikin lohi on perholla tullut. Kävi vain niin, että lainatun puntarin lukemat eivät riittäneet kuin 15 kiloon saakka. Arvelivat, että kala oli painoltaan yli 20-kiloinen."

Perho on Huomasen mukaan tehokkain viikko ennen ja jälkeen juhannuksen. "Paras pienen kalan perhoni on nimeltään Männynkäpy. Tintit ja jalat ovat hurjina tähän perhoon".

Huomanen käyttää lohille koukkukokoa 3/0 ja tinteille numeroa 2. ”Pasun” mielestä karvasiipinen perho ei pärjää kalastavuudessa sulan siikasista sidotulle perholle. Hänen perhojensa siivet onkin sidottu irtosiikasin. "Kaksi, kolme siikasta kutakin puolelleen on sopiva määrä".

Huomasen ainutlaatuisen pitkä kokemus ja lukemattomat lohet osoittavat perinteisen suomalaisen lohiperhon tehokkuuden. Irtosiikastekniikalla sidotut perhot toimivat myös Alakönkään voimakkaassa virrassa.

Luonnonsilkit sopivat perhoon

Paavo Huomasen Lohenloukku on perho, joka todellakin säväyttää ratkaisuillaan. Perhon helan päällä on kilpenä kultafasaanin punaisen rintahöyhenen siikasia, hopeisen rungon päälle on sidottu sininen silkkikilpi ja runkohäkilänä käytetään kahta eriväristä, yhdessä kiedottua kukon häkilää. Lisäksi perhon värimaailma on tavanomaisesta poikkeava.

"Suunnittelin perhoa ja kokeilumielessä laitoin perhoon kilvet kultafasaanista ja silkistä. Ajattelin, että kilvet kiinnittäisivät lohen huomion. Silkkikilven väriksi valitsin sinisen, koska alkukesästä sininen väri on hyvä Alakönkäällä", Huomanen toteaa. Lohenloukku osoittautui erinomaiseksi perhoksi. "Suurin sillä saamani lohi on painanut 14,5 kiloa."

Huomasen mukaan perho on parhaimmillaan keväällä kylmän veden aikaan, kun lehti alkaa tulla puuhun, ja hyvin se pyytää juhannukseen asti. Wanhat suomalaiset lohiperhot -kirjaan kuvatussa perhossa ei ole pyrstöä. "Kalat sen ovat vieneet! Kyllä siinä perhossa oli pyrstönä kultafasaanin keltainen töyhtö ja taisipa pyrstön päällä olla vielä valkoisia höyhenen siikasia."

Lohenloukun kilpien sitominen on haastava tehtävä. Pyrin seuraavaksi valaisemaan rungon valmistamista. Lopputuloksen kannalta on tärkeää ottaa huomioon muutama tekijä. Sidontalankaa tulisi pystyä kiertämään sidonnan edetessä litteänä. Hyviä lankoja ovat mm. valkoinen Danvill 6/0 ja Sheer 14/0. Rungon litteänä tinselinä käytetään metallista valmistettua tuotetta ja Veniard tai Lagartun ovat oivia valintoja.

Vyö- ja kilpisilkkeinä on hyvä käyttää luonnonsilkkejä. Tällaisia aitoja silkkiperhosen toukan kehräämiä tuotteita ovat Pearsall, Lagartun, Sawada ja Japanese Floss. Kun sidotaan perinteisiä lohiperhoja, tulisikin jo pelkästään säädyllisyyssyistä unohtaa muovit ja synteettiset keinosilkit.

Hela

Sidontalanka kiinnitetään koukun kärjen kohdalle ja edetään noin 2 millimetriä koukun väkästä kohti. Helatinseli kiinnitetään koukun alapuolelle. Lanka tuodaan kohti koukun väkästä. Samalla tinseli kiinnittyy koukun kaaren alapuolelle. Nyt sidontalanka roikkuu helatinselin leveyden verran väkäsen kärjen etupuolella. Otetaan kultafasaanin punaisen höyhenen siikasia ja kiinnitetään ne sidontalangan yhdellä kierroksella.

Tuodaan lanka eteenpäin koukun kärkeä kohti, samalla kiinnittyvät kultafasaanin siikaset lankakierrosten alle (kuva 1). Sidontalanka roikkuu tässä vaiheessa noin 2 milliä koukun kärjen takana. Kierretään hela (ensimmäinen kierros kierretään paljaalle koukulle, näin hela alkaa väkäsen kärjen kohdalta). Teelusikalla (Savonia) "siloitellaan" metallihela, jolloin helasta saadaan siisti.


1. Kultafasaanin siikaset kiinnitetään koukun kaaren päälle.
Seuraavaksi käännetään kultafasaanin siikaset helan päälle kilveksi. Siikaset kiinnitetään kahdella lankakierroksella. Hela kilpineen on nyt valmis (kuva 2).

2. Valmis hela ja kilpi.

Pyrstö

Vuorossa on pyrstön kiinnitys kahdella lankakierroksella. Pyrstön ruoto voidaan katkaista lyhyeksi, jolloin pyrstön tyvi kiinnittyy pelkästään vyön alle tai vaihtoehtoisesti pyrstön tyviruoto sidotaan koukun päälle koko rungon matkalle.

Pyrstön pituus, suoraan pyrstön kärjestä pyrstön tyveen mitattuna, on 1,5-2,0 kertaa koukun kidan leveys. Suomalaisessa perinteisessä lohiperhossa pyrstön pituus vaihtelee eri sitojien tyylien välillä. Pyrstön profiili on matalahko. Lanka tuodaan koukun kärjen kohdalle.

Vyö

Silkkinen vyö kiedotaan kaksinkertaisena, ensin taaksepäin pyrstön tyveen ja sitten takaisin koukun kärkeen. Silkki kiinnitetään kahdella lankakierroksella. Vyön etureuna on nyt koukun kärjen tasalla.

Runko

Sidontalanka tuodaan vieri vieressä koukun eteen. Tässä vaiheessa on huomioitava pään ja runkohäkilän edessä tarvitsema tila. On turhauttavaa huomata, jos perhon valmistuessa koukun varsi loppuu kesken tai perhon pää venyy puolen rungon mittaiseksi. ”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!”. Kierre kiinnitetään koukun alle ja sidontalanka tuodaan takaisin vyön etureunaan asti. Näin on kierre kiinnitetty. Tärkeätä on, että lankakierrokset ovat vierekkäin ja lanka kiertyy koukulle litteänä. Näin pohjustuksesta tulee tasainen ja rungon litteä hopeatinseli asettuu rungolle moitteettomasti.

Viistoksi leikattu runkotinseli laitetaan kärjestään kiinni vyön etureunan kohdalle (viisto reuna ylöspäin). Sininen kilpisilkki kiinnitetään koukun päälle. Sidontalankaa tuodaan eteenpäin, samalla silkki jää lankakierrosten alle. Kun on edetty oletetun ensimmäisen kierteen kohdalle, nostetaan silkki pystyyn ja lanka tuodaan kolmannen kierteen kohdalle.


3. Silkki kiinnitetään koukun päälle.
Sidontalangalla kiinnitetään puolitetut kukonhäkilät. Puolittaminen on syytä tehdä leikkaamalla. Näin häkilät asettuvat kierrettäessä moitteettomasti rungolle. Lanka tuodaan eteen (kuva 3). Käytän nykyisin Lohenloukun häkilöintitekniikkaa sitoessani lohiperhoja: Esimerkiksi Jock Scottin runkohäkilöinnistä tulee kerrassaan mallikelpoinen, kun sen sitoo kahdesta puolitetusta mustasta kukon höyhenestä.


4. Silkki käännetään kilveksi ja lukitaan litteällä hopeatinselillä.
Litteä runkotinseli kierretään eteenpäin toiseen kierteeseen asti. Nyt sininen kilpisilkki käännetään rungon päälle ja lukitaan litteällä hopeatinselillä (kuva 4). Runko kierretään valmiiksi. Silkki tuodaan litteän hopean alla eteen saakka. Kierretään viisi kierrosta soikeaa tinseliä kierteeksi. Oranssi ja keltainen kukko kiedotaan yhtä aikaa häkiläpihtejä apuna käyttäen runkohäkiläksi. Lohenloukun haastava runko kilpineen ja runkohäkilöineen on nyt valmis (kuva 5).


5. Valmis runko.
Toivottavasti tulevana kesänä, tunturikoivikon alkaessa vihertää, palaa Paavo Huomanen joelle ja Lohenloukun kilvet lumoavat sen suuren kojamon.




Hela: kapea soikea hopea. Helan päällä kapea kilpi kultafasaanin punaisista siikasista.
Pyrstö: kultafasaanin töyhtö (katteena mahdollisesti valkeita siikasia, jouhisorsa?).
Vyö: musta silkki.
Kierre: soikea kulta.
Runko: litteä hopea. Takaosalla 1. ja 2. kierteen välissä sininen silkkikilpi rungon yläpuolella.
Runkohäkilä: oranssi ja keltainen kukko alkaen kolmannesta kierteestä.
Kurkkuhäkilä: kellanvihreä kukko.
Siipi: (alhaalta ylöspäin) kultafasaanin tippet-siikasia, kulta- ja platinafasaanin pyrstö, valkokärkinen kalkkuna, sininen ja vihreä hanhi, harmaa haikara, päällä jouhisorsa.
Sivut: kuningaskalastaja
Pää: musta.

(Perhokalastus 1/2008)