Perhot

Laurin lohiperho 5/2006: Moskovan Kirjeenvaihtaja

 Jos on kirkas, kaunis ilta ja taivaalla näkyy sinistä sekä oranssia, niin perhoksi perukkeeseen kannattaa solmia Moskovan Kirjeenvaihtaja.

 Teksti ja sidos: Lauri Syrjänen
Kuva perhosta: Jari Tuiskunen

Perho nimeltään Moskovan Kirjeenvaihtaja, tuttavallisemmin vain Kirjeenvaihtaja, on nähnyt päivänvalon todellakin Moskovassa kevättalvella vuonna 2002. Tuolloin perhon kehittäjä, Joensuun Perhokalastajien jäsen, Mika Parkkonen oli usean vuoden jatkuneella työkomennuksella Venäjällä. Koska Mikan työtehtävät edellyttivät matkustamista kriisipesäkkeistä toiseen, hän palasi väliaikoina rentoutumaan silloiseen kotiinsa Moskovaan.

Erinomaiseksi rentoutumiskeinoksi Mika, Joensuusta kun on, keksi perhonsidonnan. Siinä ajatukset keskittyvät vain kyseessä olevaan työhön ja luovuutensa tuloksen näkee välittömästi. Erään Tsetshenian matkan jälkeen syntyi myös Kirjeenvaihtaja.

Perhoa suunnitellessaan Mikalla olivat lähtökohtana klassiset mittasuhteet sekä tunnetut materiaalit ilman kimalluksia, koska vain silloin voidaan olla varmoja perhon toimivuudesta eri kalastustilanteissa.

Oranssi ja sininen

Perhon värejä harkitessaan hän muisti opiskeluajoiltaan markkinoinnin oppitunnin, jolla kerrottiin oranssin ja sinisen väriyhdistelmän olevan se, mihin ihmiset kaupan hyllyillä tarttuvat. Mikseivät muut luontokappaleet tekisi samoin?

Kontrastia korostamaan tulivat vielä rungon sininen ja hopeinen osuus tavallaan väärinpäin eli sininen taakse ja hopea eteen, minkä jälkeen tuli musta kaulushäkilä. Sini-hopea väriyhdistelmä esiintyy myös Arvi Keräsen vanhassa perhossa nimeltään Einarin Uni. Siinä hopea on takana ja sininen edessä. Tämän perhon tehokkuudesta ei ole tietoa. Kuitenkin Keränen on kirjannut siitä ohjeet reseptikansioonsa. Sininen väri Tenon perhoissa on muutenkin hiukan ristiriitainen asia: Toiset vannovat sen nimiin, kun taas toiset eivät sitä siimaansa solmi.

Kirjeenvaihtaja tositoimissa

Vuonna 2002 Kalastajan Majatalon vanha Kombinaatti eli viimeistä kesäänsä. Tiedonkulku vakinaisten asukkaiden välillä oli avointa ja nopeaa. Kaikki tiesivät toistensa menestyksen joella pakastearkkuun katsomatta niin kuin senkin, että Mikalla oli 14 tyhjän luvan putki alla. Tämän putken katkaisi heinäkuun 11. päivä Outakoskella juuri Kirjeenvaihtaja päästessään ensi kertaa tositoimiin. Luonnollisesti perho joutui illalla yleiseen tarkastukseen. Jotain ihmisen silmään sopivaa siinä oli, sillä seuraavana päivänä otimme sen Rovaniemen kurssin sidontaohjelmaan.

Sitten seurasivat Sarvijaakon vuodet, jolloin Kirjeenvaihtajan kuten muidenkin perhojen käyttö jäi minimiin. Kaikilla keikkui Sarvijaakko perukkeessa. Toki Mika sai tänäkin aikana pienikokoisella Kirjeenvaihtajalla siikoja Akunkoskesta. Mutta kun kalat tänä vuonna hiukan ylenkatsoivat Sarvijaakkoa, nousi Kirjeenvaihtaja taas takaisin ottiperhojen sarjaan niin Inarinjoella kuin Ylä-Tenollakin.

Koukku: nro 6-8, Partridge CS 12 tai vastaava LW-kaksi- tai kolmihaara.
Sidontalanka: valkoinen ja musta.
Hela: kapea, soikea hopea.
Perä: fluorioranssi stretch tai silkki.
Pyrstö: kultafasaanin töyhtö.
Vyö: musta strutsi.
Kierre: soikea hopea.
Runko: takaosa (1/2) vaaleansininen silkki, etuosa (1/2) litteä hopea.
Kaulushäkilä: (siiven alle) musta kukko tai kana.
Siipi: oranssi orava ja kaistaleet ruskeaa mallardia.
Pää: musta.

(Perhokalastus 5/2006)