2006

Verkkojuttu 5/2006: Suomen MM-kisat tarvitsevat vapaaehtoisia

Suomessa ensi kesänä pidettäviin Perhokalastuksen MM-kisoihin on aikaa osapuilleen kahdeksan kuukautta. Aluetuomareita ja valvojia kilpailussa tarvitaan noin 150. Talkoolaisiksi ilmoittautuneita oli marraskuun alussa kuitenkin vasta alle 20.

"Miksi? Onko perinteinen suomalainen talkoohenki kaupungistumisen myötä kuihtunut näin vähiin? Kilpailut eivät onnistu ilman vapaaehtoisia, ilman talkoohenkeä, siis ilman asiansa tuntevia perhokalastajia", kirjoittaa Jouko Keto kolumnissaan Kadonneen talkoohengen metsästys.

Teksti: Jouko Keto

 Kolumnistina on joskus vaikeaa. Pitäisi olla tiivistetysti älykäs. Myös ironia ja ajankohtaisuus katsotaan asiaan kuuluvaksi. Pitäisi ehkä myös edustaa laajempaakin näkemystä kuin vain omaansa. Omalta osaltani tämä polku näyttäisi tulleen tallattua viimeiseen asti, kuten samassa turkulaisessa kerrostalossa kanssani asuneet laulajaveljekset toteavat.

Perhokalastuksesta vieroittautumiseni näyttäisi onnistuneen ja olen päässyt tilaan, jossa nautin siitä täysin siemauksin perhokalassa ollessani, muulloin en sitä tai siihen liittyviä lieveilmiöitä juurikaan ajattele. Sanalla sanoen: perhokalastuksesta on tullut yhä enenevässä määrin yksityisasiani.

Looginen päätelmä edellisestä olisi tietysti se, että tämä on viimeinen Ketomaista. Koska ihmiselo kuitenkin on muutakin kuin väistämättömyyksiä, on johtopäätös ennenaikainen. Olettaen kuitenkin, että tämä jää viimeiseksi, mitä haluan sanoa lopuksi?

* * *

Haluan puhua kahdesta asiasta: vastuuntunnosta ja antamisesta. Lukija saattaa ajatella, että vuorossa on saarna siitä, miten meidän tulee tuntea vastuumme tulevaisuudesta ja turvata kalastusmahdollisuudet meidän jälkeemme tuleville kalastajille. Uskon perhokalastajien olevan ylisummaan niin valistuneita, että tämä on heille itsestäänselvyys ja uskon heidän myös tekevän töitä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Kukin kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan. Isot puitteet ovat kunnossa. Saarnaa ei tarvita, vaikken paatosta voikaan välttää.

Perhokalastuksen MM-kilpailujen saamiseksi Suomeen on tehty töitä koko tämä vuosituhat. Tätä kirjoitettaessa Suomen MM-kisoihin on aikaa osapuilleen 8 kuukautta. Ne tapaamani ulkomaiset kilpakalastajat, jotka vuonna 1989 osallistuivat perhokalastuksen Kuusamon MM-kilpailuihin, muistavat neljä asiaa: hyvät järjestelyt, innostuneen vapaaehtoisjoukon,
keskiyön auringon ja hyttyset. Ei välttämättä tässä järjestyksessä, mutta kuitenkin. Heille ja kaikille mukana olleille kilpailut olivat elämys, isolla Eellä.

Tulevien MM-kilpailujemme järjestelyjä koskeva tarkastus pidettiin elokuun puolessa välissä ja saimme niistä kiitosta. Kilpailuvesiäkin ehti tarkastuksen tehnyt FIPS-Mouchén presidentti James Ferguson sen verran tutkailla, että varasi yhden suunnitelluista kisapooleista itselleen. Simon kunta, Kemin kaupunki ja Kemi-Tornio alueen kehittämiskeskus ovat omalta osaltaan hoitaneet talkoonsa kiitoksen arvoisesti ja ovat täysillä mukana hankkeessa, jonka tavoitteena on tehdä MM-tapahtumasta ikimuistettava elämys siihen osallistuville. Mutta…

* * *

Kilpailut eivät onnistu ilman vapaaehtoisia, ilman talkoohenkeä, siis ilman asiansa tuntevia perhokalastajia. Ulkomaisia kilpailijoita, heidän perheitään ja ystäviään tapahtumaan osallistunee parisensataa henkeä. Aluetuomareita ja valvojia kilpailussa tarvitaan noin 150. Talkoolaisia on peräänkuulutettu Perhokalastus-lehden numerossa 3/2006. Ilmoittautuneita on kuitenkin vasta alle 20. Miksi? Onko perinteinen suomalainen talkoohenki kaupungistumisen myötä kuihtunut näin vähiin?

Perhokalastuksen MM- ja EM-kilpailuihin pääsee vuosittain osallistumaan korkeintaan 16 henkeä. Yleensä määrä on pienempi. Ensi vuoden MM-kilpailujen osalta tämä mahdollisuus tarjotaan kymmenkertaiselle määrälle. Toimitsijatehtävät ovat yhtä tärkeitä kuin kilpaileminenkin. Tämä on todennäköisesti noin 20 vuoteen ainoa kerta, jolloin näin suurelle joukolle suomalaisia perhokalastajia tarjoutuu mahdollisuus osallistua kansainväliseen toimintaan. Eikö tämä mahdollisuus kannattaisi käyttää hyödyksi? Mitä siihen antamiseen tulee, niin tässä pätenee entisen tytön ihmettely: "On se kummaa, kun antaa, niin itsekin saa."

* * *

Antamisesta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä sähköpostitse osoitteella wffc.07[at]kanetti.fi (huom. vaihda [at]-merkinnän tilalle @) tai katsoa yhteydenottoinformaation Perhokalastus-lehden numerosta 3/2006 (s. 69).

No, tietysti me tälläkin kertaa voimme taata ne kaksi muuta asiaa, jotka ulkomaiset kilpailijat vuoden 1989 MM-kilpailujen hyvien järjestelyjen ja innokkaiden vapaaehtoisten ohella Suomesta muistavat - keskiyön auringon ja hyttyset.

Vapaaehtoisten osalta pallo on teillä. Kadonneen talkoohengen metsästys on alkanut.


* * *


P.S. Eläinsuojelulain suhdetta esimerkiksi kalastuskilpailuihin on
pähkitty Perhokalastus-lehden Lukijalta-palstoilla. Tässä hieman lisää purtavaa. Eläinsuojelulain 12§: "Sellaisten eläimen hoitoon, käsittelyyn, kiinniottamiseen, kuljettamiseen, tainnuttamiseen tai lopettamiseen tarkoitettujen välineiden, laitteiden ja aineiden, joiden käyttö ilmeisesti aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kipua tai tuskaa, valmistus, maahantuonti, myynti, luovutus ja käyttö on kielletty."

Voitaisiinko tätä lain kohtaa soveltaa perhokalastukseen ja kieltää se? Ilmeisesti kyllä. Kannattanee myös lukea Eläinsuojeluasetuksen 14§.



(Perhokalastus 5/2006)