2004

Verkkojuttu 4/2004: Kuolema Kuusingilla

Keskiviikkona 28. heinäkuuta ihminen tuhosi luonnon luomaa Kuusamon Kuusinkijokea. Joen yläjuoksulla sähköä vähäisesti jauhavan voimalaitoksen sulkuportit sulkeutuivat.

Teksti: Veli-Matti Saksi
Kuva: Jari Lifländer

Karu näky kohtasi kalastajia Kuusingilla keskiviikkoaamuna 28. heinäkuuta. Joen yläosa kuivui tyystin, kun voimalan sulkuportit jumiutuivat kiinni.Joen yläosa jäi ilman vettä kuudeksi tunniksi. Näky oli lohduton, kun joki oli kivikkona ja kalat kuivilla.

Sähkökatkoksen tuottama vika aiheutti kuoleman Kuusingilla. Ihmisen rakentamaan voimalaan tuli vika, jota luonto ei pystynyt korjaamaan.

Joen kuivumisen tuottamat vahingot selviävät vasta myöhemmin. Varmaa kuitenkin on, että ylävirrassa uineet kalat kokivat kovia. Erityisen tuhoisaa kuivuminen oli harjuksen ja taimenen poikasille. Suuremmat kalat pakenivat kuivuutta alavirtaan. Eikä kuiva hetki hellinyt kalojen ravintoakaan, hyönteisiä.

Toivottavasti tapahtumasta opitaan jotakin. Ehkä Kuusingin ja muittenkin jokien voimaloissa pitäisi olla varmuusuoma, josta jokeen pääsee aina jonkin verran vettä. On kohtuutonta, että luonnon muovaama joki kuivuu ihmisen rakentaman tekniikan pettämisen ansiosta.

Kuusingin vahinko osui parhaaseen urheilukalastuskauteen. Lisäksi vahinko ajoittui aikaan, jolloin on herätelty keskustelu voimalan museoimisesta taimenkannan säilyttämiseksi ja vahvistamiseksi.

Helmikuussa kuusamolaiset kalastusseurat esittivät, että voimala museoitaisiin ja joen yläosa kunnostettaisiin entiselleen. Seurojen julkilausumassa mainittiin jo helmikuussa, että voimala aiheuttaa runsaasti äkillisiä vedenpinnan vaihteluja, ja oikeassahan seurat olivat.

Nyt seurat keräävät nimiä adressiin, jolla puolustetaan Kuusinkijokea ja sen kaloja. Adressi on vaikuttamisen yksi kanava, joten pannaanpa nimet paperiin.

Kiitos Kuusingin puolustamisesta Kuusamon Perhokalastajille, Kuusamon Uistinseuralle, Siilasmajan Killalle ja Lohiloordeille.



(Perhokalastus 4/2004)