2003

Verkkojuttu 5/2003: Kun kala ottaa

Veli Autti on tehnyt perhokalastusta tunnetuksi Suomessa ja vähän muuallakin yli 30 vuotta. Silti miehen ilmeessä on yhä poikamaista iloa, kun hän kalastaa.

Teksti ja kuva:
Veli-Matti Saksi

 Rovaniemellä pikkupoikana perhoihin tutustuneelle Veli Auttille perhonsidonta on huumetta. Uusien perhojen kehittely ja eri materiaalien kokeilu ovat Veliä itseään. Vaikka hän 7. marraskuuta on 60-vuotias, niin rovaniemeläissyntyisessä perhokalastajassa on yhä ripaus nassikkaa, joka Kemijoella yhytti ensimmäiset harjuksensa viisikymmenluvulla.
"Monesti olen huomannut, että kirjolohi ottaa, kun heittää perhon viistosti ylävirtaan ja antaa sen hieman lipua. Kun sitten nostaa vapaa, niin aika usein kala on kiinni", opastaa Veli kuin huomaamattaan.

Kalastamme syyskuisena iltapäivänä Pomarkun Kynäsjoella. Kukonkoskessa virtaa vettä rauhallisesti. Olosuhteet eivät häiritse, sillä ne ovat kaikille samat. Silti Veli saa, minä en.
"En voi kieltää, etteikö se tunne kun kala ottaa, ole edelleen parasta. Kun kala ottaa, niin perho, paikka ja kalastustekniikka ovat kohdallaan."

Veli kalastaa mustalla Zonkerilla. Perho on valittu olosuhteitten mukaan kirjolohelle. Perho ei hienostele, mutta se on tarkoitukseensa sopiva ja tehokas.

Kun Veli ei ole kalassa, niin perhonsidontapajassa Tampereen Tesomalla on alati uusia perhoja tekeillä. Hänen aivoituksissaan pääsija on ajatuksella.

"Tähdennän kaikilla kursseilla käsityön merkitystä ja tietenkin ajatuksen. Jokainen sitoja haluaa jättää perhoon oman puumerkkinsä, etenkin kalastusperhoihin. Kilpailuperhot ovat tietenkin eri juttu, sillä silloin sidotaan pääsääntöisesti reseptien mukaan."

Runsaat kymmenen vuonna Suomen Urheilukalastajain Liiton toiminnanjohtajana ollut Veli ottaa toimistotyöhön hieman etäisyyttä. Se ei tarkoita sitä, että hän jättäisi seurakäynnit tai perhonsidonnan opastuksen.

"Niitä en varmasti unohda koskaan. Enkä myöskään perhokalastusta, sillä se on antanut minulle lähes elämää suurempia elämyksiä. Joskin aina on muistettava, että elämää on virtojenkin ulkopuolella", muistuttaa Veli.


Kun kala ottaa Velin perhoon, nousevat miehen suupielet korviin. Väsytys on määrätietoista, nopeaa ja kalaa mahdollisimman vähän vahingoittavaa. Ensimmäisen kirjolohen hän ottaa, muut päästää takaisin. Pari tuntia kalastusta riittää, sillä Velin mielestä kalastus pitää lopettaa, kun se tuntuu hyvältä.

Sellainen on Veli.



(Perhokalastus 5/2003)