2003

Verkkojuttu 4/2003: Sandaalikesä ja muita hajahuomioita

Suomessa järjestetään perhokalastuksen MM-kisat joko vuonna 2006 tai 2007. Niiden läpiviemiseen tarvitaan koko kentän yhteistyötä, muistuttaa Jouko Keto.

Teksti: Jouko Keto

 On kuumaa. Ja kosteaa. Yölläkään ei oikein saa nukuttua. Pyöriskelen sängyssä.  Luulen olevani taas Espanjassa. Makaan kuitenkin kotonani. Ajatus ei taivu sanoiksi, jos taipuu miksikään. Pitää keskittyä sietämään kuumuutta. Ja kosteutta.

Virtaviivaisten nettipalstojen keskustelua seurattuani, odotin Tampereen Perhomessujen yhteydessä järjestetyssä keskustelutilaisuudessa käytävän kiivastakin keskustelua kilpaperhokalastuksemme tilasta ja tulevaisuudesta. Heitettävän lokaa jopa. Näin ei kuitenkaan käynyt ja kiitos tästä kuuluu pääosin Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön (SVK) perhojaoksen nykyiselle vetäjälle Jouni Vyyryläiselle. Hän oli paneutunut huolellisesti aiheeseen, riisui asiatiedoilla sekä rauhallisella, mutta aina iloisella olemuksellaan nettipalstoilla aiemmin keväällä remunneet aseista. Jos heitä edes paikalle oli saapunutkaan. Epäilen.

Kehitys nytkähti taas askeleen eteenpäin. Toivottavasti - ja näin myös uskon - myöhemmin kuullut huhut Jounin vetäytymisestä syrjään ovat ennenaikaisia. Tässä
uuden yhteistyön käynnistysvaiheessa tarvitaan rauhallista ja asioihin paneutuvaa henkilöä jaoksen toimintaa vetämään ja kehittämään, varsinkin, kun Suomessa joko vuonna 2006 tai 2007 järjestetään Perhokalastuksen MM-kisat.
Niiden läpiviemiseen tarvitaan koko kentän yhteistyötä.

Samaisten messujen yhteydessä pidetty Suomen Urheilukalastajain Liiton kevätkokous ei osallistujien määrällä päässyt kehumaan. Tosin nyt hyväksyttävinä olivat vain tilit, syksyllä päätetään toimintalinjoista ja henkilöistä, jotka päätökset panevat täytäntöön. Olisiko osallistumisen paikka?

***

Espanjassa käydyt lajimme MM-kisat jäävät historiaan kaikkien aikojen kuumimpina. Ainakin tässä vaiheessa. Kun Etelä-Afrikka ne joskus järjestää, saattaa tämän vuoden kisojen iltapäivän keskilämpötilaennätys, jossain 37 asteen paikkeilla, hyvinkin rikkoutua. Ei kuitenkaan helposti, sillä Australiassakin oli kylmempää. Tarkemman kertomuksen kisoista Perhokalastus-lehteen on laatinut Juha Viista, joka osallistui kisoihin varamiehenä omalla kustannuksellaan. Kiitos hänelle siitä.

Paikallinen luonto, kalat, hyönteiset - kaiketi myös koko yhteiskunta - oli sekaisin kuumuudesta. Uskon, että kisat menivät osaltamme alakanttiin osittain tästä syystä. Helle uuvutti, eikä ajatus ehkä sittenkään kulkenut niin kuin sen kisoissa pitäisi. Ja kun satoi, satoi väärään aikaan väärässä paikassa. Veden pinta nousi hetkessä kymmeniä senttejä muuttaen veden kermakahvin väriseksi.
"Heijoisten vettä voi siihen verrattuna pitää ginin kirkkaana", sanoi Risto Sironen, Karstulan mies. Veden näkösyvyys hänen viimeisellä jaksollaan oli noin sentti.

Saatujen kokemusten jälkeen omat kotoiset kalavetemme päihittivät taas yhden ennakkoon kehutun. Siis kisaprosyyrissä. Istukkaistaan ja ylenmääräisistä
ruuhkistaan huolimatta. Kisoista jäi mieleen Antti Vappulan lausahdus ruokapaikkaa pohtiessamme: "Siellä eilisessä paikassa oli aika hyvää taikinaa, eikö mennä sinne taas?"

***

En malta tämän kisaosuuden lopuksi olla ottamatta (taas kerran) kantaa MM-joukkueen valintaprosessiin. Erinäisissä medioissa sekä kahdenkeskisissä keskusteluissa on haluttu muuttaa nykyistä järjestelmää jonkinlaisen cup-laskennan tai pistekeruun suuntaan.

Ennen kuin tähän mennään haluaisin muutosta ajavien vastaavan minulle seuraavaan kahteen kysymykseen ja tässä nimenomaisessa järjestyksessä: Miten keskiarvo voisi olla parempi kuin huippuarvo? Mitä vikaa nykyisessä valintamenettelyssä on? Jos ensimmäiseen ei osaa vastata, ei toiseen tarvitse edes yrittää. Nythän joukkue valitaan yhden huippusuorituksen (MM- ja SM-kisat) perusteella.

***

Ja sitten niihin sandaaleihin, jollaiset ostin varmaan kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Mukavat ovat, varpaat ovat nauttineet ulkoilmasta, ja remminjäljet kavaltavat ruskettumattomat paikat. Niitä nyt on tullut käytettyä kahluuhousujen sijasta. Nämä hengittävätkin mallit lakkasivat hengittämästä Espanjassa, eivätkä sitten hengittäneet Tenollakaan. Sielläkin oli kuumaa, varmaan leveysasteeseen suhteutettuna vielä Espanjaakin kuumempaa. Vaikken itse sandaaleissa ja shortseissa Tenoa kahlannutkaan (mieli teki), niin sekin tuli nähtyä. Eikä kyse ollut pelkästä nilkkavesikahlailusta, vaan ihan vyötäisiin asti ulottuvasta sellaisesta. Ja selvyyden vuoksi sanottakoon, että kyse oli kalastuksesta.

Titti kumma kyllä otti helteelläkin. Muistiin tuli merkittyä: titti
Inarinjoesta, ilman lämpötila 29, veden 23 astetta. Tämä titti tuli nyt mainittua ensiksi, koska saaja sattuu olemaan tämän kirjoittaja. Samana päivänä Saarisen Asko sai Torvikoskesta 7,5 kilon kojamon. Ja perho sitten: nro 14 pitkävartiseen kolmihaarakoukkuun sidottu Yellow Cosseboom!

Tenon rantakalastuspaikat tuntuvat siistiytyneen ellei sitten kyse ollut kangastuksesta. Aiempina vuosina on heinäkuun ensimmäisellä viikolla saanut jo kahlata käytetyissä perukkeissa ja sähköteipin pätkissä muusta roskaantumisesta puhumattakaan. Nyt niitä näkyi harvinaisen vähän. Toivottavasti suuntaus tulevina vuosina jatkuu samanlaisena.

Perhojen kehittelyssä taas ollaan menossa huonompaan suuntaan. Omat kalani, titit, tosin sain kuudella eri perholla, joukossa yksi levysiipisellä 1/0 Dusty Millerilläkin saatu. Muutenhan suunta on kohti pientä ja monokulttuuria.
Päätänkin tämän jorinani Parkkosen Mikan kuvaavaan tokaisuun, jossa on selkeät lentävän lauseen ainekset: "On uhkarohkeaa olla kalastamatta Sarvijaakolla!"


(Perhokalastus 4/2003)