2003

Älä levitä lohiloista

Gyrodactylus salaris on noin 0,5 millimetrin pituinen lohen iholla ja evillä elävä loinen, jota ei voi havaita paljain silmin. G. salaris kykenee elämään ja lisääntymään myös kirjolohen pinnalla ja voi lyhytaikaisesti elää myös monien muiden kalojen pinnalla.

Loista tavataan luontaisesti Itämereen laskevissa vesistöissä ja se on erittäin yleinen mm. Tornionjoen vesistön lohenpoikasilla, joille loisen ei ole todettu aiheuttavan näkyvää vahinkoa tai kuolleisuutta.

Loisen kulkeutuminen Norjaan 1970-luvulla on sen sijaan aiheuttanut suurta lohen jokipoikasten kuolleisuutta lähes 40 joessa, mikä on romahduttanut myös saaliit.
Syynä pidetään sitä, että Atlanttiin laskevien jokien lohikannoilla ei ole vastustuskykyä G. salaris -loisen liiallista lisääntymistä vastaan. Sama on todettu myös Venäjän puolella mm. Kierettijoessa. Loisen leviämisen estäminen Teno- ja Näätämöjokeen on siten erittäin tärkeää.

G. salaris kiinnittyy koukuillaan kalan evien ja ihon pintaan. Madon vapaa osa etsii kiinnittymispaikkansa ympäriltä soluja ja limaa ravinnokseen. Loiset voivat myös liikkua pitkin kalan pintaa kuten mittarimadot. Sekä kiinnittyminen että ravinnon otto häiritsevät ihon ja kidusten normaalia toimintaa. Lievä tartunta ei juurikaan haittaa kalaa, mutta voimakkaassa tartunnassa mekaaninen ärsytys lisää liman eritystä, ja rikkoutunut iho on altis tulehduksille ja sienitartunnoille.

Loinen synnyttää eläviä poikasia ja suotuisissa olosuhteissa lisääntyminen on erittäin nopeata. Norjan kokemusten mukaan kuolleisuus voi olla suurta. Ihmisiin tai kotieläimiin loinen ei tartu.

NÄIN ESTÄT LOISEN LEVIÄMISEN

Älä siirrä elävää kalaa vesistöstä toiseen! G. salaris -loisen leviämisen ehkäisemiseksi on elävien kalojen siirtäminen muualta Suomesta Teno-, Näätämö-, Paats- ja Luttojoen vesistöalueille ehdottomasti kielletty. Samoin on kielletty elävien kalojen siirtäminen näiden vesistöjen välillä. Aluetta koskee myös EU:n päätös, joka kieltää elävien lohikalojen tuonnin näille alueille myös muista EU-maista, joissa ei vastaavaa G. salaris –vapaata asemaa ole.

Huolehdi, että kaikki kalastusvälineet, haavit, veneet, vieheet, perämoottorit yms. ovat täysin kuivia ennen kuin alat kalastaa seuraavassa vesistössä. G. salaris pystyy elämään päiviä ilman isäntäkalaa ja voi siten levitä pelkän veden tai kosteiden kalastusvälineiden ja –kaluston välityksellä.

Älä koskaan laske kalastamasi kalan perkuuvesiä tai -jätteitä toiseen vesistöön. Huolehdi, ettei veneen pilssivesi tai moottorin jäähdytysvesi pääse siirron yhteydessä toiseen vesistöön. Älä siirrä kuolleitakaan syöttikaloja (täkykala) vesistöstä toiseen. Elävän tai kuolleen syöttikalan käyttö on kielletty koko Tenojoen vesistöalueella.

Älä tyhjennä asuntovaunusi talousvesiä vesistöihin, vaan imeytä vesi maahan riittävän kauas rannasta.

OHJEET VÄLINEIDEN KÄSITTELYYN

Kuivaus: Vuorokausi 20 asteen lämpötilassa, kylmässä ja kosteassa pidempään. Tunti 60-asteisessa saunassa.

Desinfiointi pakastamalla: Vuorokausi –18-asteisessa pakastimessa.

Desinfiointiasemat: Kalastusvälineiden desinfiointi on Suomessa vapaaehtoisella pohjalla. Tenojoella on Suomen puolella 15 kalastuslupien myyntipaikkaa, joissa kaikissa on desinfiointimahdollisuus. Desinfioinnista kirjoitetaan todistus, joka käy dokumenttina myös Norjan puolella, jossa desinfiointi on pakollista. Lisäksi desinfiointimahdollisuuksia on Inarin kalasatamassa, jossa desinfiointi toimii itsepalveluperiaatteella paikalla olevan ohjeistuksen mukaisesti. Näätämöjoen varressa on mahdollisuus desinfiointiin luvanmyyntipaikkojen yhteydessä Sevettijärvellä ja Näätämön kylässä.

Jos et ole ehdottoman varma välineittesi vaarattomuudesta, käytä hyväksesi desinfiointiasemia.

Lisätietoja desinfiointiin liittyvistä kysymyksistä saa Lapin TE-keskuksen kalatalousyksiköstä, puh. 016-368 7300. Lisätietoa G. salaris -loisesta ja sen vastustamisesta löytyy myös internetistä, osoitteesta:

www.mmm.fi/el/art/taudit/tau/gyro.html

Maa- ja metsätalousministeriön tiedote


(Urheilukalastus 4/2003)