2010

Vesivoima on vanhanaikaista

Kuten kaikki tiedämme, saattoi aikoina ammoisina päästä isonkin koskiveden omistajaksi pullollisella pirtua. Erityisesti pohjoisessa Suomessa tuollaista vaihdantaa harrastettiin hyvinkin yleisesti. Turkiksiin pukeutuneet ja rekivällyjen alla kellotelleet kauppamiehet kiertelivät talosta taloon mieluummin talvisin, jotta soutamiselta vältyttiin, eikä itikka inissyt korvan juuressa.

Ei inissyt virtavesien omistajakaan. Päinvastoin, sikareja tupruttaville silmälasipääherroille katettiin pöytään parasta mitä löytyi ja taidettiinpa komentaa piikakin saunaan selkiä pesemään. Velkaisille vesienomistajille seteliraha oli silloinen lottovoitto, sillä hulluhan se oli joka vedestä rahaa antoi ja muutakin hyvää lupaili. Vähemmän velkaiset osasivat tingata hieman useamman paperirahan kuin rutiköyhät torpparit, joiden kotikoski saattoi vaihtua pullolliseen pirtua. Ymmärrettävästi tuollaiset kaupat olivat iloisia ja markkinahenkisiä tapahtumia, joskus parinkin päivän mittaisia.
Niin sai oven takana odotteleva teollisuus haluamansa ja Suomi lähti nousuun. Pian lähes kaikki maamme virtavedet oli valjastettu hyötykäyttöön, myös sellaiset, joista ei juuri ollut kuin muutaman pirtin häilyväksi valonlähteeksi. Uitot ja myöhemmin muun muassa ojitukset rasittivat osaltaan luonnonvesiä ja ympäristöä.

Armon vuonna 2010 nuo virtavedet ja kosket on edelleen padottu ja monien järvien pintakorkeudet säännöstelty. Energiaa on tarvittu enemmän ja enemmän, sillä jatkuvan talouskasvun harhaisuus on tautina vaikeasti parannettava. Mikään ei riitä. Ei vaikka ydinvoimaloitakin on rakennettu ja rakennetaan parasta aikaa. Uusia suunnitellaan ja vanhojen tehoa tuplataan.

Hyvä on. Okei, okei. Rakentakaa vaan, jos uusien ydinvoimaloiden ansiosta elintasomme palautuu sille tasolle, että muun muassa vanhukset ja lapset saavat kunnallisen ja kunnollisen hoidon, ja leipäjonot loppuvat. Mutta kun ei, yksikään vanhus, lapsi tai köyhä ei kostu asiasta muutoin kuin silmistään. Se siitä.


Mutta koska asiaan liittyy myös kalastus tavalla jos toisellakin, lopetan yhteiskunnallisen osion tähän ja haluan urheilukalastajana esittää ydinvoimakeskusteluun muutaman lähes tyystin piilossa olleen näkökulman. Tätä kirjoittaessa hallitus on uhonnut pääsevänsä uusien voimaloiden määrästä sopimukseen ennen kevätistuntokauden päättymistä, jopa huhtikuun aikana. Eppäillä soppii, sillä jo määrällisesti vaihtoehdot ovat 0-1-2-3.

Ja koska kyse on ennen muuta poliitikkojen tulevista päätöksistä, toivoisin keskusteluihin mukaan myös parin miljoonan kalakansalaisen toiveita. Vaikkapa, että ennen yhdenkään uuden voimalan lupapäätöstä olisi sopimukseen vihdoin viimein saatava ehto, jonka mukaan jokainen energiatuotannoltaan vähäinen koski palautetaan alkuperäiseen tilaansa. Esimerkkinä vaikkapa Heinäveden Palokki. Mikäli päätetään rakentaa toinenkin ydinvoimala, tulisi sen ehtona olla Kemijokeen rakennetun vesivoiman purkaminen ja siten sen palauttaminen maailman parhaaksi lohijoeksi.

Ja edelleen; mikäli päättäjämme myöntävät luvan kolmannellekin atomivoimalalle, pitäisi sen ehdoksi säätää lait ja asetukset, jotka velvoittavat palauttamaan ennalleen kaikki ne vedet, jotka ovat jauhaneet rahaa yhteiseksi hyväksemme niinä aikoina, kun maamme on rakennettu valmiiksi. Yhtä lailla, vaikka teollisuus on satsannut kiitettävästi jätehuoltoonsa, on meillä oikeus vaatia järvivetemme yhtä puhtaiksi kuin ne olivat sata vuotta sitten.

Tämä ei tarkoita Pyhän Sodan julistamista vapaiden vesien puolesta. Eikä tämä ole tarkoitettu esteeksi hyvinvointivaltion paremmaksi kehittämiseksi tai edes sen säilyttämiseksi nykyisellä tasolla. Haluan vain tuoda esiin näkökulmia, jotka ovat olleet luvattoman vähän esillä, ja jotka ovat askarruttaneet minua vuosikymmenien ajan.

Nyt kun globaali teknologia kehittää kiihtyvällä vauhdilla luonnonmukaisia vaihtoehtoja energian tuotantoon, olisi siis viimein aika alkaa korjata niitä päätöksiä, jotka ovat lähes tyystin vanginneet vapaat virta- ja koskivetemme. Harrastukseni kalastuksen parissa on tuonut eteeni kymmeniä jokia padottuine koskineen, joilla ei nykyisten arvojen valossa ole juuri minkäänlaista energiataloudellista merkitystä.

Sen sijaan luontomatkailuun ja virkistyskalastukseen kunnostettuina niistä olisi tuloja niin pitkäksi aikaa kuin uskaltaa arvioida. Suomeen on ihan turha viekoitella urheilukalastajia maailman turuilta kantamaan valuuttaa maahamme, jos ja kun jokemme ovat pääosin padottuja ja kirjolohilla ladattuja pikkulirejä ja vähävetisiä rutakoita. Yhden kerran rahakas kalaturisti toki tulee, mikäli matkailuesite on laadukkaalle paperille runoiltu ja värivalokuvin höynistelty.


Meidän tulisi siis vaikuttaa parempaan tulevaisuuteen siten, että myös itsellemme tärkeä näkökulma tulisi otetuksi huomioon mahdollisimman kattavasti. Tapoja on monia. Yksi tehokkaimmista on ottaa suoraa yhteyttä ministereihin, kansanedustajiin, virkamiehiin ja muihin päättäjiin myös kuntatasolla. Aika usein voi tosin käydä niin, että viestiimme ei vastata, tai että päättäjällä ei ole nyt aikaa kommentoida, saati tehdä asian eteen jotain.

Roskaa, roskaa kuten Tenossa toukokuussa. Päättäjillämme on nimenomaan aikaa, usein paljon enemmän kuin taviksella. Prässätkää heitä, ottakaa selvää heidän teoistaan, sanoistaan ja äänestyskäyttäytymisistään jne. Oivallinen apu päättäjiemme ajankäytön ja työn ja sen tulosten seuraamiseksi on tietenkin netti. Sinne kirjataan lähes kaikki mitä Arkadianmäellä ja Valtioneuvostossa asioista ajatellaan ja päätetään. On muuten palkitsevaa, ellei peräti uskomattoman mielenkiintoista tutkia päätöksenteon edistymistä ja siihen liittyviä puheenvuoroja, joita päättäjämme käyttivät silloin, kun laki vapaasta pilkintäoikeudesta kävi kuumimmillaan.

Myös yhdistysten, järjestöjen, julkisen sanan tai jopa fiksusti organisoidun suoran toiminnan kautta voimme vaikuttaa. Aika yhteisten päämääriemme edistämiseksi on mitä parhain, sillä seuraavat parlamenttivaalit ovat lähellä. Meitä on siis yli kaksi miljoonaa, joten nykyisten ja etenkin tulevien päättäjien on ihan pakko olla ainakin kuulevinaan, mitä heille haluamme kertoa. Meillä on siis verraton sauma seurata, keissä ehdokkaissa on ainesta kansan edustajiksi vai pelkiksi kansanedustajiksi.

Juu, myönnän. Edellä lukemasi on kirjoitettu tunteella ja tietokoneella. Mutta sitä ei ole kirjoitettu vääryydellä, eikä kepulikonstein, kuten aikoinaan kirjoitettiin virtavesien omistuksiin liittyvät kauppakirjat, jotka torpparin peukalonjäljellä vahvistettiin.

Meillä on oikeus, velvollisuus ja moraalinen aspekti korjata luonnolle aiheuttamamme vauriot ja luoda esimerkiksi virtavesille alkuperäiset olosuhteet - vähemmän itsekkäistä tarkoitusperistä ponnistaen verrattuna muinaisiin teollisuuden edusmiehiin.

Tätä kolumnia lopetellessa sumukorennoista ei ole näillä korkeuksilla mitään tietoa, mutta mikäli osaan oikein tulkita allakkamerkintöjäni vuosien varrelta, kauden ensimmäinen taimenkeitto syödään pääsiäispyhien aikoihin.

Antoisaa kauden alkua!

PS. Tiesittekö, että lausunnoilla olevan uuden kalastuslakiin lienee tulossa asetus, jonka mukaan verkkojen silmäkokoa ei voi rajoittaa ilman hallituksen esitystä tai ilman erityisen merkittävää syytä.